Nykyään puhutaan paljon naisten tasa-arvon puutteista: palkasta, naisjohtajista ja kotitöistä. Kahta puuttuu, yhtä on liikaa. Tässä otetta aiheisiin.
Palkka
Naisen euro on 80 senttiä, sanotaan. Kuitenkin tuoreehkossa tutkimuksessa (en tietenkään osaa viitata missä) todettiin, että naisvaltaisilla aloilla miesten euro on 80 senttiä (tai jotain). On myös tutkimus, jossa samassa ammatissa toimivien naisten palkan ero miehiin on todettu olevan 2-3 prosenttia alaspäin (97-98 senttiä siis). Näiden ilmiöiden lisäksi naisia on vähemmän johtavissa asemissa, joka sekin osaltaan vaikuttaa keskimääräiseen palkkaan alentavasti.
Meillä on siis kolme ilmiötä naisten palkkoja laskemassa: naisvaltaisten alojen matalat palkat, naisten hiukan alempi palkka samassa ammatissa ja naisten vähäisyys johtoasemissa. Miksi näin on?
Naisvaltaisten alojen matalat palkat
Naisvaltaiset alat ovat usein julkisella puolella (hoitajia, opettajia). Julkisella puolella organisaatiot eivät pyri maksimoimaan taloudellista tulostaan, joten tulos ei myöskään ole niin hyvä kuin yksityisellä puolella. Täten yksityisellä puolella on paremmat mahdollisuudet maksaa enemmän. Siellä on myös suurempi halu maksaa enemmän, koska voiton maksimointi usein vaatii parempia työntekijöitä ja niille täytyy maksaa enemmän. Yksityisellä puolella on siis suurempi motiivi ja sen myötä aikanaan avautunut tilaisuus.
Naisten hiukan alempi palkka samassa ammatissa
Kumpi vaatii kovempaa palkkaa neuvottelussa, mies vai nainen? Miesten ammatin valinnassa vaikuttaa raha enemmän kuin naisilla. Miehet myös vaativat ammatissaan enemmän rahaa kuin naiset, uskon. Usein yksityisillä aloilla palkka on paljon vaatimisesta kiinni. Miehet eivät yleensä myöskään tuomitse palkankorotusta pyytävää kollegaa, toisin kuin naisten keskuudessa voi käydä. Moinen tuomitseminen on jopa naurettavaa voiton maksimointiin pyrkivässä yrityksessä, jossa johto ja omistajat ottavat isoja rahoja itselleen.
Missä naiset johtopaikoilta?
Naisia ei ole paljon johtajina, joka laskee naisten keskimääräistä tulotasoa miehiin verrattuna hiukan sekin. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen:
Naisjohtajat
Naisia ei ole suurissa määrin johtajina miesvaltaisilla aloilla, esimerkiksi teollisuudessa. Paljonko naisjohtajia on naisvaltaisilla aloilla? Kaikki vaatimukset kiintiöistä (näinhän on esitetty) tulee mielestäni tyrmätä ykskantaan. Yrityksillä täytyy olla vapaus valita henkilönsä vapaasti ja sukupuolilla täytyy olla tasapuoliset mahdollisuudet edetä uralla. Jos jossain yrityksessä on naisilla lasikatto, se täytyy naisten itsensä murtaa. Kun pää on avattu, jatko on luultavasti helpompaa uusille tulokkaille. Pitäisikö muuten savolaisillekin määrätä kiintiöt yhtiöiden hallituksissa?
Miehet johtajina
Ovatko miehet keskimäärin kunnianhimoisempia johtajan paikkojen ja uralla etenemisen suhteen kuin naiset? Ultratiukkoja bisnesnaisia tästäkin maasta löytyy, mutta ei heitä niin paljoa ole. Mikäli koko maailmanhistoriaa voi käyttää konkreettisena todisteena, väittäisin miesten olevan persompia titteleille ja asemalle. Jos silti onkin niin, että naiset ovat yhtä persoja tai jopa persompia asemalle, niin hiukan ihmetyttää missä sellainen kunnianhimo luuraa. Ilmeisesti yksi merkittävä syy johtajuuden tavoittelulle on miesten keskuudessa kunnioituksen tavoittelu muiden miesten taholta.
Kuka johtaa kotitöitä?
Naiset tekevät 2/3 kotitöistä, kerrotaan tuoreissa keskusteluissa. Kuitenkin ETLA:n tutkimuksen mukaan, johon väitteet ilmeisesti viittaavat, [1] naiset tekevät 60 % kotitöistä. Sen sijaan miesten kotitöiden määrä on 2/3 siitä mitä naisilla. Se on eri asia. Tuosta 20 prosentin työosuuksien erosta tekee kyllä mieli epäillä, että perheiden naiset ja miehet eivät ole välttämättä yhdessä kaikkea päättäneet mitä ja milloin tehdään. Piikin naisten kotitöille aiheuttavat joka tapauksessa lapset. Itse en mm. voi olla huomaamatta, että moni tuore äiti suorastaan omii lastenhoidon kotityöt innostuksessaan. Hauska ja tärkeä lisä on tieto siitä, että sinkkunaiset tekevät selvästi sinkkumiehiä enemmän kotitöitä. Siitä syntyvästä näennäisepätasa-arvosta ei voi syyttää miehiä, kun ei ole uhriakaan. Lopputulemana voi sanoa, että kun edellä mainitun tutkimuksen mukaan ansiotyön ja kotityön yhteismäärä on naisilla ja miehillä jotakuinkin samalla tasolla, ei epätasa-arvoa yhteen lasketun työmäärän suhteen ole.
Loppulause
Tässä on nyt pyöritelty keskeisimpiä julkisuudessa käsiteltyjä naisten tasa-arvoaiheita. Kaikki aiheet ovat olleet julkisuudessa liioiteltuja ja dramatisoituja. Palkkojen ja naisjohtajien vähyyteen on usein selkeät syrjinnästä riippumattomat syynsä. Kotitöiden määrien erot selittyvät nekin luontevilla syillä. Lopulta jäljelle jäävät epätasa-arvoilmiöt ovat minun mielestäni lieviä. Osoittakoon joku toisin.
[1] http://www.etla.fi/index.php?action=news&id=102
