Fundamentalistinen materialismi

Perusskeptisen materialistisen länsimaisen ihmisen luonteen suhde todellisuuteen vaikuttaa usein olevan uskonnollinen ja - ristiriitainen.

Olen aiemminkin kirjoittanut ateismista ja skeptismistä. Koetan nyt jatkaa näiden ilmiöiden tutkailua. Näyttää vahvasti siltä, että monen skeptikon ajattelu perustuu uskomuksiin, joita pidetään erehtymättöminä.

Kuten tunnettua, monia "yliluonnollisia" ilmiöitä on vaikeampi tutkia kuin vaikka kiven ominaisuuksia. Tiede ei olekaan niitä laajassa mitassa tutkinut. Skeptikko on saavuttanut tilan, jossa ymmärtää jonkin käsitteen olevan olemassa: "jotkut uskovat yliluonnolliseen", mutta koska ei itse asiaan ole perehtynyt, eikä hänen uskomansa tiede ole voinut asiaa tutkia, on hän saattanut todeta "koska en tiedä, en usko." Osa menee pidemmälle: "koska en tiedä, ei yliluonnollista ole."

Valikoitua tietoa tieteen valintatalosta

Skeptikolla on tieteeseen perustuva maailmankuva, ainakin mielestään. Usein näin onkin. Tieteellisistä tutkimuksista kuitenkin poimitaan ne, jotka sopivat maailmankuvaan. Katolinen kirkkokin salli aikoinaan kaiken, mikä oli samaa mieltä. Tieteen ominaisuus on kuitenkin olla itseään korjaava. Tämä tarkoittaa tieteen hyväksyvän mahdollisuuden olla väärässä. Tätä skeptikko ei julkilausumien kulisseissa tunnusta, jos aiheena on yliluonnollinen. Tiede myös tunnustaa, ettei kaikkea ole vielä tutkittu - tiedehän on olemassa puuttuvan tiedon hankkimiseksi.

Huuhaa-detektori kuitenkin pelastaa. Skeptikko luottaa omaan maailmankuvaansa yli kaiken muun. Toisten ihmisten vuosikausien työn tulos voidaan nopeasti arvioida roskaksi katsomalla omasta pään sisäisestä pyhästä kirjasta, sopiiko työ kirjan oppeihin vai ei. Siellä lukee yhtä sun toista tieteen todistamaa ja mitä siellä ei lue, sitä ei ole. Yksinkertaista, nopeaa ja helppoa - tiedon pikaruokaa.

Tätä pään sisäistä pyhää kirjaa skeptikko kutsuu järjeksi. Tällä virheellisellä väitteellä skeptikko pettää itseään. Kyse kun ei ole järjestä, kuten yllä mainitsin, vaan järjen käytön laiminlyömisestä. Skeptikko vertaa uutisia pyhän kirjan oppeihinsa ja jos nämä dogmit ovat uhattuina, hän säikähtää ja hyökkää uutisia vastaan. Ongelmaksi muodostuu se, että asia paisuu liian henkilökohtaiseksi skeptikolle ja hänen täytyykin puolustaa itseään ja uskomuksiaan, eikä asiaa, totuudesta puhumattakaan. Väärässä oleminen olisi liian iso hinta totuudesta.

"Fear of The Dark"

Skeptikolle ominainen pelko paljastuu hänen passiivisuudestaan. Hän ei uskalla perehtyä uusiin (yliluonnollisiin) asioihin. Hyvä perustelu hänelle onkin, ettei "kiinnosta lukea tuollaista roskaa." Kiinnostus ei herää, kun skeptikko ennakkoluuloisesti, ja siis tutustumatta, ei usko asiaan. Hän jo siis tietää mielestään tarpeeksi. Täten paljon tietoa jää saamatta ja "kun en tiedä, en usko." Tiedon hankkimista varten olevaan tieteeseen julkisesti vannovan skeptikon tietämättömyys toimiikin kilpenä torjumaan lisätietoa. Ironinen kehä on valmis. Tästä asenteesta on tullut takaperoisuuden ja fundamentalistisen uskovaisuuden perusta.

Antropologi Roy Rappaportin mukaan pyhyys on kyseenalaistamaton todellisuuden laatu, jonka uskovat omistavat väitteille, joita ei voi vahvistaa.

Pascal Boyer kuvaa fundamentalismia mm. näin:

1. Fundamentalistiset ryhmät pyrkivät valvomaan toistensa julkista käyttäytymistä.
2. Fundamentalistiset ryhmät pyrkivät rankaisemaan uskonnollisten normien rikkomista näyttävästi ja julkisesti.
3. Fundamentalistinen väkivalta on pääosin suunnattu saman kulttuurisen yhteisön jäseniä, ei ulkopuolisia vastaan.
4. Fundamentalistien pääasiallisena hyökkäyksen kohteena on yleensä oman uskonnollisen perinteen modernisoitunut ja paikallinen muoto

Skeptikon fundamentalismi voi ilmetä yllättävän samankaltaisesti:

1. Skeptikot pyrkivät valvomaan yhteiskunnan jäsenten julkista käyttäytymistä: joskus jopa pyritään estämään toimittajien "väärän tiedon" levittämistä. Keskustelupalstamoderointia...
2. Skeptikot pyrkivät rankaisemaan normiensa rikkomisesta näyttävästi ja julkisesti: "väärässä olevien" tiedemiesten järki ja arviointikyky kyseenalaistetaan, ns. huuhaa-palkintoja jaetaan.
3. Skeptikoiden henkinen väkivalta on pääosin suunnattu saman kulttuurisen yhteisön jäseniä, ei ulkopuolisia vastaan. Esim. muiden kulttuurien uskonnot välttyvät hyökkäyksiltä.
4. Skeptikoiden pääasiallisena hyökkäyksen kohteena on yleensä oman tieteellisen perinteen modernisoitunut ja paikallinen muoto. Nimenomaan pieniä ja kehittyviä (esi)tieteenhaaroja vastaan hyökätään.

Skeptikon vastaukset löytyvät fysiikasta ja psykologiasta. Ei liene montaa eksaktimpaa tiedettä kuin fysiikka ja juuri siitä saadaan loppumattomia väitteilyitä. Psykologiasta valtaosa skeptikoista ei muita enemmän ymmärrä, mutta sieltä psykologian "mustasta hatusta" vedetään vastauksia kuin taikurit jäniksiä muiden "vääriin" mielipiteisiin. Toiset kun haluavat uskoa, joten he ovat väärässä. Skeptikko ei halua uskoa, joten hän on oikeassa? Harva umpikujastaan koskaan noussee. Siihen vaadittaisiin halua. Sen jälkeen asioita voisi tarkastella kiihtymättä. Ihmisellä on siis tarve uskoa johonkin. Skeptikko uskoo ainakin ihmismielen yliluonnolliseen kykyyn aikaansaada hallusinaatioita ja kokea kokemuksia joita ei oikeasti ole.

Kaikki uskovat energiaan, mutta vain osa sen vaikutuksiin. Siitä lopulta on kyse.