Tärkeitä sääntöjä uran edistämisen turvaamiseksi
1. Hallitse työntekosi
2. Hallitse maineesi
Ehkäise:3. Hallitse asemasi
-Raportoi esimiehellesi tarvittaessa oma-aloitteisesti ja aktiivisesti, perustele ja selitä ytimekkäästi ja selkeästi.
-Jätä nimesi tekeleisiisi, kuten raportteihin ja ohjeisiin
-Pidä siisti ja korrekti olemus
-Älä vitsaile tai yllytä vitsailuun työsi kustannuksella työpaikallasi
-Huolehdi työsi näkyvimmät jäljet hyvin, vaikkeivat muutoin merkityksellisiä olisikaan
Korjaa:
-Korjaa haitalliset väärinkäsitykset työstäsi aina kun mahdollista
-Uskollisuus: esimiehesi etu on urasi kannalta yrityksen etua tärkeämpi, koska hänellä on suurin vaikutus asemaasi. Et saa muodostaa uhkaa hänen mielestään. Et voi myöskään pelata vain yhtä korttia: kun esimiehesi vaihtuu uuteen ja tuntemattomaan, alkaa maineen rakentaminen jopa alusta. Samoin, jos esimies haluaa ajaa perusteluidenkin jälkeen mielestäsi epäloogisia järjestelyjä, älä kyseenalaista ajatusta. Voit toki esittää harkittuja kysymyksiä. Samoin toteuta harkiten, jos muu ei auta. Epäonnistuneen järjestelyn syy saattaa kaatua omaan niskaasi: joko toteutit huonosti tai idea oli sinun.
-Selvitä vastuusi: jos yrityksessä ei määritellä vastuita titteliä ja muutamia perustoimia lukuunottamatta, on sinun silti hyvä oppiessasi itse rakentaa rajat ja hyväksyttää ne lopulta esimiehellä.
Sääntöjen perustelut - Onko sinulla brändi vai ei?
Kaikki yllä mainitut maineen hallitsemiskeinot ratkaisevat mielikuvan työnteostasi. Mitä vähemmän organisaatio ja erityisesti esimies kerää tietoa, sitä vähemmän sitä on. Sitä enemmän päätökset perustuvat intuitioon ja emootioon. Eli mutuun ja närkästykseen/kiitollisuuteen. Intuitio on hyvä osaavissa käsissä. Emootiot eli tunteet voivat kuitenkin olla riski tai jopa ongelma.
Emootioiden hallinta
Maineen kannalta on siis olennaista ehkäistä muiden närkästys työstäsi, joka johtuu tiedon puutteesta johtuvasta ymmärtämättömyydestä ja johtaa mainitun tunteen luomaan "julistukseen" työstäsi: "vittu, miksei se ole tehnyt sitä!" Kysymys on hyvä, mutta kysyjä ei tosiasiassa edes odota vastausta. Kysymys kertoo, että kysyjän mielestä homman olisi pitänyt hoitua ja kun näin ei ole tapahtunut, syyksi ja syylliseksi jää ainoastaan työn tekijä.
Toisilla työpaikoilla kehuja saa harvoin, mutta kun ollaan ongelmissa, syyllinen löydetään nopeasti. Vaikka asioille olisikin perustellut selitykset ja työ olisi hyvin hoidettu, mutta muiden närkästymisiin ja vitseihin perustuva mielikuva ei vastaakaan todellisuutta, eikä todellista tietoa kerätä, voidaan päätökset urastasi tehdä hyvinkin tämän irrationaalisen mielikuvan perusteella. Huolehdi silloin selustasi.
Työpaikan voi nopeasti analysoida "tunne vai tieto"-akselin osalta. Jos organisaatio on kiireinen ja/tai tiedonkulussa ja -vaihdossa ei ole järjestelmällisyyttä sekä kattavuutta, voi huomata tiedonvaihdon tapahtuvan epävirallisissa yhteyksissä, satunnaisesti sekä pienimuotoisesti. Silloin harhalaukausten riski on olemassa. Työpaikan kulttuurin vahvuus myötätunnon ja tukemisen osalta vaikuttaa, miten asioihin ja ongelmiin puututaan: syrjimällä henkilöä vai perehtymällä itse asiaan.
Huonosti johdetulla työpaikalla on ongelmia - työpaikka/yritys ei menesty. Ongelmista seuraa tietysti suurempi riski joutua vaikeaan tehtävään ja sen myötä ongelmien sylkykupiksi. Työpaikalla ei välttämättä ymmärretä ongelmien syitä joitain keskeisiä ilmeneviä seikkoja lukuunottamatta.
Muista realismi, ihmisten pimeämmät puolet ovat usein pimeässä, kunnes varoittamatta paljastuvat rikkoen julkisivun. Jos et tiedä esimiehesi tietävän (jostain), ei esimiehesi mahdollisesti tiedäkään.
Törmäyskurssilla...?
Esimiehen epätäydellisyys ja vastaanottokyky on syytä huomioida. Hänelläkin voi olla kyseenalaisia pyrkimyksiä ja taipumuksia. Tutkimusten mukaan ihmiset ovat valmiita raakoihinkin tekoihin esimiehen käskemänä ja maailmanhistoria todistaa saman. Työarjessa se näkyy vaikenemisena, passiivisuutena ja vetäytymisenä vääryyksien edessä. Vain aniharva nousee vastarintaan - ja heidän omaksi ei ole niinkään uran rakennus vaan luonteensa kasvatus vastarinnan tuomien haasteiden edessä. Kun siihen vain harvat lähtevät, sen kokemusruiskeen vain harvat saavat.
Työyhteisön kriisissä toiset valitsevat puolensa ja monet pyrkivät ottamaan etäisyyttä. Esimerkiksi esimiehen vastustajalle jää vain harvoja luotettuja, mikä on jo hyvä saavutus. Usein kuitenkin vastaannousijan on taisteltava yksin, vaikka kulisseissa saisikin henkistä tukea. Harkinta, pelottomuus ja intuitio lienevät ne parhaat työkalut näissä kriiseissä. Urakehitys yrityksessä voi tosin hyvinkin olla menetetty peli ja työpaikan vaihto realistinen vaihtoehto.
