Tahdon opas

Mitä tahdonvoima on ja miten sitä saa? Tieteen löytöjen mukaan tahto on järkeä aivojen otsalohkossa ja rullaa glukoosin voimalla.

Päätä mitä tahdot. Jotta aivosi voivat ylläpitää tahtoa johonkin, sinun tulee päättää mihin. Yksi asia kerrallaan.

Varaudu. Mieti etukäteen yleisimmät tilanteet mitä tehdä, kun tahdonvoima loppuu. Poista tahtoa uhkaavat asiat, jos voit.

Hyvä fiilis lisää tahtoa. Ota rennosti.

Syö. Siten otsalohkossa riittää glukoosia ja tahdonvoiman perusta on kunnossa.

Harjoittele. Mitä enemmän tahtoa treenaa, sitä vahvempi se on, kuten lihas. Mikä tahansa käy treenistä, kuten liikunta.

Palkitse. Jos onnistut ylläpitämään tahdonvoimaa, palkitse itsesi.



Tahdon ylläpito on aivojen työtä ja kaiken muun työn ohella se kuormittaa aivoja ja lopulta lopahtaa, joten tahtoa pitää vahvistaa syömällä.

Lähteet:

http://www.apa.org/helpcenter/willpower.aspx 
http://www.willpowered.co/learn/strengthen-your-willpower
https://www.psychologytoday.com/intl/blog/good-thinking/201306/how-boost-your-willpower
http://www.elisamattila.com/viisi-tapaa-lisata-tahdonvoimaa-motivaatio/

Tuurin opas

Onnekkuus ei ole vain elämän lahja vaan tutkitusti monen tekijän summa, joista positiivinen ja kiinnostunut asenne on yksi. Tämä kirjoitus on pääasiassa kooste netin listoista, joihin on enimmäkseen tiivistetty tieteellisten tutkimusten tuloksia. 

Osa tuurista (40 %) on mielikuvitusta ja loput todellista. Hyvälle tuurille kannattaa luoda tilaisuuksia:

In one of his studies, Wiseman gave people a newspaper and told them to count the amount of photos inside. The unlucky group of people took about 2 minutes to count the photos, while the lucky group took mere seconds.

Why?

Because the lucky people noticed the note on page two that said “Stop counting. There are 43 photographs in this newspaper.”

Haave. Päätä mitä haluat. Kuvittele se ja pyydä sitä elämältä. Kun tiedät mitä haluat, aivot tietävät minkä eteen tehdä töitä. Siten tiedät mikä tilaisuuss kannattaa huomata.

Ihmiset. Mitä enemmän tunnet ihmisiä ja mitä enemmän he tuntevat mitä voit tarjota sekä tarpeesi, sitä todennäköisemmin saat heiltä mitä tarvitset. Joku voi tarjota työtä, bisnesideaa, ihmissuhdetta tai vaikka tavaraa tai sitten tarjoat niitä itse. Karta ihmisiä, jotka vievät sinulta uskon.

Asenne. Usko onnistuvasi, niin aivot etsivät keinot. Mieti siis, kuinka jokin on mahdollista sen sijaan, miksi se ei olisi mahdollista. Jos et onnistunutkaan, ota siitäkin kaikki hyöty irti.

• Ota rennosti, jotta huomaat tilaisuudet.
• Luota vaistoon
• Luota onneen
• Tsemppaa itseäsi päivittäin, jotta uskot itseesi.
• Ole kiitollinen, niin muut uskaltavat tarjota enemmän ja olet ylipäätään hyvällä vastaanottavaisella tuulella.

Työ. Moni menestyjä sanoo onnen lisäätyvän sitä mukaa mitä enemmän tekee töitä ja oppii. Mitä enemmän tekee töitä, sitä enemmän tietää työstään. Sitä useammin osaa välttää karikot ja löytää sekä hyödyntää tilaisuudet.

Varmista. Vaikkei pidä liikaa miettiä vaan tarttua tilaisuuteen vaiston varassa, on hyvä myös miettiä pääpiirteittäin mihin leikkiin ryhtyy. SWOT-analyysi (vahvuutesi, heikkoutesi, mahdollisuutesi ja uhkasi) voi auttaa selventämään edessäsi olevaa. Kun edellä olet kuvannut päällimmäisenä mieleesi tulleet uhat, tee niiden varalle karkea suunnitelma: kuinka vältät ja kuinka pärjäät niiden kanssa. Rohkeutesi lisääntyy, kun et vaella tiedon pimeydessä. Tee työtä ja opi siis.


Tee.

Lähteet:

https://medium.com/the-mission/how-to-be-a-really-lucky-person-a-science-backed-method-to-increase-your-luck-today-fa0e50014c85

http://www.fulfillmentdaily.com/4-science-based-secrets-getting-lucky/
https://www.thebalanceeveryday.com/improve-your-luck-8-ways-to-attract-good-luck-880886

https://www.lifehack.org/articles/communication/10-ways-get-lucky-life-how-luckier.html

https://weekplan.net/9-ways-to-increase-your-luck/

https://www.inc.com/jayson-demers/6-ways-to-actually-increase-your-luck.html

https://www.wikihow.com/Improve-Your-Luck

Työnhaun opas

Työttömän työnhaku vaatii taitoa ja tekoja. Hakeminen perustuu tavallisesti ansioluetteloon ja hakemuskirjeeseen. Yritysten omiin tietokantoihin voi usein tallentaa molemmat. Hakuja voi tehdä suoraan ilmoituksia vastaan tai avoimena hakuna yritykseen tai rekrytointifirmaan.

Ansioluettelon tärkeimmät kohdat ovat koulutus ja kokemus. Hakijat saatetaan valikoida jatkoon koulutuksen perusteella ja palkata kokenein, kunhan on varmistettu, etteivät muut syyt, kuten persoona, ole ongelma. Kerro kokemuksestasi, mitä teit. Kerro myös faktoilla, mitä saavutit ja miten. Koeta sovittaa tärkein kokemuksesi ensimmäiselle sivulle. Jos kokemusta on vähän tai opinnäytetyö istuu hyvin haettuun työhön, voit kertoa vähän siitä mitä opiskelit.

Muita tärkeitä kohtia ansioluettelossa ovat suosittelijat, kieli-, IT- tai muut työssä tarvittavat - hitaasti opiskeltavat - erityistaidot. Suosittelijoilta työhönottaja saa lausuntoja siitä, kuinka pärjäät ihmisten kanssa, teet töitä ja tajuat työsi perään. Muut ansioluettelon kohdat luultavasti lähinnä täydentävät kuvaa sinusta. Poikkeuksena tietenkin yhteystiedot, jotka mahdollistavat yhteydenoton meilitse ja puhelimitse sekä laadukas valokuva (myös kokovartalokuvaa suositellaan), joka auttaa muistamaan sinut isosta pinkasta.

Hakemuskirjeessä kerrot heti alkuun ne ansioluettelon tärkeimmät, eli kokemuksesi ja koulutuksesi. Perään kannattaa selittää, miksi kyseinen yritys, toimiala, tuote tai tehtävä ovat kiinnostavia. Innostajiasi voivat esimerkiksi olla huikea tuote ja yrityksen koko, maine tai tapa toimia. Tehtävässä voivat kiinnostaa mahdollisuutesi hyödyntää kokemustasi ja koulutustasi sekä laajentaa kokemustasi sivulle tai ylöspäin vastuullisempiin tehtäviin.

Seuraavaksi kannattaa kertoa kolmessa kappaleessa, kuinka sinä ja taustasi vastaavat työhönottajan kertomaa työnkuvausta, toiveita ja vaatimuksia. Lopuksi kannattaa kertoa hiukan omasta olemuksestasi ja luonteestasi työhön liittyen muiden kertomana ja omasta mielestäsi. Työhönottajalla ei välttämättä ole elämänkokemusta saati sinusta mitään tuntemusta, joten pienikin perusteltu uskottava selvitys viitoittaa tietä. Autettuna he myös osaavat varautua ennakolta olemukseesi, eikä se ainakaan pääse yllättämään negatiivisesti.

Hienosäätönä voit lisätä kirjeeseen yrityksen logon, allekirjoituksesi sekä valokuvan erottamaan joukosta. Tittelikin kannattaa kirjoittaa selvästi ja jollain värillä mustan sijaan. Hakemuskirje ja ansioluettelo ovat mainoksia, joten tee ne huolella. Tavanomaisilla aloilla suositaan tyypillistä formaattia, josta halutut tiedot löytää tutuilta paikoiltaan. Luovilla aloilla voi revitellä enemmän.

Avoimet hakemukset ovat enemmän sattuman kauppaa. Niinpä niitä täytyy lähettää enemmän. Päivien päästä perään soittamalla voi herättää vireillä olevan ja muhineen kiinnostuksen. Etuna avoimissa hauissa on, että saatat olla kisassa yksin. Se voi myös pitää työhönottajan vaatimustason alempana.  

Suorissa hauissa yritys voi tehdä valinnan suuresta määrästä hyvin tasokkaita hakijoita. Tyypillistä taitaa olla, että suoraan hakuun vastaa 70 hakijaa, joista kymmenkunta on päteviä. Kova taso nostaa vaatimuksia.

Kaiken jälkeen tärkeintä on hakea. Kalat eivät lennä järvestä kalamiehen terassille.

Suomen lipun sukulaiset

Suomen suuriruhtinaskunnan lippu 1853-55.

Suomen lippu ei olekaan ollut niin ainutkertainen kuin nykyään. Tässä kirjoituksessa ollaan etsimässä lipun juuria ja sukulaisia.

Sininen risti valkoisella pohjalla Suomen tunnuksena tuli tutuksi joillekin suomalaisille ensimmäisen kerran Krimin sodan aikana 1853–55, kun kauppalaivat edustivat sellaisella väliaikaisesti Suomen suuriruhtinaskuntaa. Tämä Pyhän Yrjön lippu oli sama kuin Venäjän luotsilaitoksella, mutta ilman yläkulman kompassia. Lippuun saatettiin päätyä käytännön syistä: sodassa tuli erottua vihollisista ja luotsien lippu oli jo ei-sotilaslippu. Luotsilaitoksen varaama tunnus poistaen saatiin siis jo tunnettu neutraali tunnus laivaan.

Huviveneissä alettiin käyttää vastaavanlaista lippua vaaleampana 1861 Helsingissä, jolloin tangonpuoleisessa yläkulmassa oli purjehdusseuran kunnan tai maakunnan vaakuna. Lippu oli omaksuttu Pietarin Jokipursiseuralta. Helsingfors Dagblad ehdotti siniristilippua Suomen viralliseksi lipuksi 1863, mutta ehdotus raukesi. Vastaava lippu hyväksyttiin Suomelle 55 vuotta myöhemmin 1918.

Venäjän laivaston lippu 1712-1918, 1992-.

Mistä sininen risti keksittiin? Venäjän laivastolla oli ollut jo vuodesta 1712 lipussaan käytössä kallellaan oleva siniristi, ns. Andreaksen risti. Sitä taas edelsi (1700) amiraaliston lippu, jossa alunperin oli kaksi mustaa ankkuria kallellaan ristissä. Pietari Suuri rakensi maalleen laivastoa ja ankkurit olivat ilmeinen tunnus sille.

Venäjän amiraaliston ensimmäinen lippu. 
 Kuva: Yosef Obskura and Željko Heimer

1710 ankkureista tuli sinisiä ja määrä kasvoi neljään. Lippu yksinkertaistui ehkä selkeyden takia ristiksi ja luotsilaitokselle omaksuttiin vastaava, mutta varmaankin erottumisen takia pystysuuntainen risti. Näitäkin ennen sotalaivastolla saattoi olla joissain taisteluissa 1668 alkaen siniristilippu, jossa kaksi vastakkaista kulmaa ovat olleet punaiset. Suomen lipun suunnittelijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen näyttävät ottaneen jo vakiintuneista pursiseurojen lipuista ja Pohjoismaiden lipuista mallin Suomelle.

Portugalin lippu 1095-1143.

Euroopan vastakkaisella kulmalla, Portugalissa, sininen risti valkoisessa kilvessä tuli tutuksi taisteluissa maureja vastaan jo vuosina 1095–1185 (tosin muuntuen hiukan 1143). Risti katosi kilvistä taistelujen aiheuttamisen kulumisen myötä ja siten vaakuna muuttui. Alkuperäisestä tunnuksesta jäi etäisiä jälkiä Portugalin lippuun aina 1900-luvulle saakka.


Hyvin samanlainen lippu ilmestyi kristittyjen kreikkalaisten sipahi-ratsujoukkojen tunnukseksi vuosiksi 1431–1619. Lipun keskellä Pyhä Yrjö, ristiä tavataan kutsua hänen mukaansa, seivästää lohikäärmeen ja lipun käyttö oli sallittua vain Kreikan länsiosissa. Lähes vastaava lippu ilmestyi kansallislipuksi 1769 kapinan yhteydessä ja oli suosituin muiden kilpailevien lippujen rinnalla vuoteen 1821 vallankumouksen aikoihin saakka. Vuoteen 1828 saakka siniristi sai majailla sinisen lipun yläkulmassa, kunnes alkuperäisen ristin värit käännettiin toisinpäin. Sillä mentiin miltei katkotta vuoteen 1978, jolloin sekin risti sai siirtyä ylänurkkaan raitojen tieltä.

Kreikan lippu 1828-1970, -75-78.

Sipahien lippu 1431-1619.

Kreikan lippu 1769-1821.

Nyt Euroopan kolme nurkkaa on käyty läpi ja viimeinen käymättä. Islannin lippu vuodesta 1913 alkaen muistuttaa Kreikan pitkäaikaista lippua sillä erotuksella, että risti on sivussa ja myös punaisena. Sitä ennen tasavaltalaiset käyttivät lippua ilman punaista ristiä, mikä ei sekaantumisvaaran takia lopulta kelvannut viralliseksi lipuksi. Shetlandia tämä ei häirinnyt ja samanlainen 1969 suunniteltu lippuotettiin käyttöön 2005 ollen siten pitkälti uskollinen isäntämaa Skotlannin vastaavan väriselle Andreaksen ristille. Mielenkiintoista suomalaisten kannalta on, että Islannin lipuksi oli vuonna 1913 ehdolla petollisen tuttu sininen risti valkoisella pohjalla ennen kuin vastaava otettiin Suomessa käyttöön. Färsaarten lippu on kuin Suomen lippu hoikemmalla ristillä ja punaisella toisella ristillä sen sisällä.

Islannin lippu 1913-.

Ehdotus Islannin lipuksi 1913.

Islannin tasavaltalaisten lippu 1900-luvun alussa.

Kanadassa Punaista ristiä mukaileva vakuutusyhtiö Blue Cross käyttää siniristitunnusta ja maan itänurkassa Nova Scotia tunnustaa tuttuja symboleita. Sininen Andreaksen risti vuodelta 1858 on peruja skotlantilaisilta alueen asuttajilta, kuten alueen nimikin kertoo. Vaakunakaan ei etäiseksi meille jää. Nuori tyttö huomasi, ettei lippua ollut virallisesti tunnustettu, joten se tapahtui vasta 2013.

Nova Scotia 1858- ja 2013-.

Sininen risti valkoisella pohjalla esiintyy muissakin yhteyksissä, kuten sveitsiläisen International Blue Cross -järjestön tunnuksessa vuodesta 1886 alkaen. Tunnusta käytetään myös eläimiin liittyvässä hyväntekeväisyydessä.

Gulpen-Wittemin lippu.

Alankomaissa Gulpen-Wittemin pienellä alueella on vanhastaan käytössä simpukkakuvioitu sininen risti valkoisella pohjalla, kuten Belgiassa Beerselissä. Alankomaiden Wierdenissä lippu muistuttaa hyvinkin paljon suomalaisille tuttua. Kovin etäinen ei ole Bayamonin lippu Puerto Ricossa tai Andalucian Kolumbiassa. Kannattaa myös tutustua Marseillen samantyyppiseen lippuun. Viron lipuksi ehdotettiin 2001 pohjoismaista ristiä.

Beerselin lippu Belgiassa.

Ehdotus Viron lipuksi 2001.

Wierdenin lippu.

Suomen lipulla ovat siis juurensa sekä Venäjän laivastossa ehkä jopa 1600-luvulta lähtien, että muissa Pohjoismaissa etenkin lopullisen muotonsa puolesta. Pohjolaan ristilippu taas saapui Tanskan ja Saksan kautta Genovasta, missä ehkä jo 1113 otettiin käyttöön saman näköinen lippu kuin nykyään Englannilla. Ristiä valkoisella pohjalla alettiin samaistaa Pyhään Yrjöön, joka oli kunnostautunut ristiretkillä.

Jerusalemin kuningaskunnan (1099-1291) vaakuna.

Hänen asuun on joskus kuvattu ristiretkiaikaisen Jerusalemin kuningaskunnan kultainen risti. Pienet ristit kuvastivat evankeliumien kirjoittajia ja viisi yhdessä Jeesuksen haavoja. Retkeläisten kilpiin oli ilmestynyt jossain vaiheessa punaisia ristejä erottamaan omat joukot vihollisista. Suomen lipulla on alkuperäiset esikuvansa Pyhän Yrjön kilven ristissä ja Venäjän laivaston ankkurilipussa. Lipun tunnusmerkit ovat periytyneet tänne monien vaiheiden kautta.

Työttömän selviytymisopas

Työttömyys on taitolaji. Siitä selviytyminen vaatii panostamista kahteen: asenteeseen ja tekemiseen.

Työttömän asenne työnhakuun, optimismiin ja itsearvostukseen on enemmän tai vähemmän koetuksella. Usein vain harvat työhakemukset vievät jatkoon ja vain vähemmistö työllistyy vuoden aikana. Vain 22-27-vuotiaista korkeasti koulutetuista enemmistö työllistyy vuoden sisällä, 57-vuotiaista joka viides ja peruskoulun varassa olevista joka kuudes. Tyypillisesti vain 17-40 prosenttia työttömistä työllistyy vuodessa.

Asenne. Työnhaku on työttömän työ. Koska se on usein pettymyksestä toiseen päätymistä, siihen on varauduttava. Pettymykseen ei kannata jäädä kuin hetkeksi. Kannattaa miettiä mahdollisia syitä jatkosta putoamiseen tai kysyä sitä yritykseltä suoraan, mikä antaa tietoa luulottelun sijaan. Palautteen pohjalta kannattaa korjata omaa tapaa hakea töitä. Realistinen optimismi on ainoa järkevä tie pelkästään siksi, että oma olo on parempi ja se ylläpitää virtaa työnhakuun.

Itsensä arvioinnissa saattaa helposti kääntyä pessimistiseksi itsensä väheksyjäksi. Ihmekös se, jos jatkuvasti ottaa nokkiinsa. Realistinen optimismi toimii kuitenkin tässäkin. Itsesääli on sysättävä sivuun, jotta olo paranee ja jaksaa.

Asenne. Epävarmuus tulevaisuudesta ja tarpeettomuuden tunne stressaavat. Tässäkin oma olo on ikäviä tunteita tärkeämpi, niinpä kannattaa keskittyä hyvään oloon huonon sijaan. Tulevaa on vaikea arvioida, eikä tietoa usein vain voi saada, joten sen vatvominen ei auta. Järkevää on arvioida näkymiä neutraalisti ja siten suunnitella elämäänsä sekä työnhakua, mutta viileästi ilman tunteilua.

Tekeminen. Työ antaa arkeen tarkoituksen. On herättävä aamulla, on tehtävä työpaikalla töitä. Työttömältä nämä puuttuvat. Arjessa ja isossa osassa elämää ei ole tarkoitusta. Olo on tarpeeton, turhautunut ja on aikaa märehtiä tulevaisuutta, jota ei voi tietää. On siis itse keksittävä projekteja. Kun päivässä on tavoitteita ja tekemistä, huomio on niissä, aika kuluu ja saa jotain aikaan. Lisäksi silloin pysyy aktiivisena hitaan laiskistumisen sijaan. Itse itselle asetetuista tavoitteista ja aikatauluista on toki helpompi luistaa kuin muille luvatuista, mutta ilmaan niitäkään ei tapahdu yhtään mitään. Aina kannattaa uhota muille, jotta haluaisi olla uhonsa mittainen.

Miten töitä haetaan? Yllättävän usein työtön on varsin verkkainen hakemaan töitä. Tappiota tekevä talouskaan ei aktivoi. Syynä voi joskus olla lannistuminen ja epäusko. Jos töitä ei hae, ei niitä saa. Työnantajat pitävät ilmoituksiaan yleensä vähintään pari viikkoa voimassa. Hyvä ohje onkin tarkastaa kahden viikon välein mol.fi ja yleisimmät hakupalstat. Tällöin kannattaa hakea kaikkiin niihin tehtäviin, mihin koulutus ja kokemus osapuilleen riittävät. Kirjaa hakusi päiväyksineen ja työnantajan yhteystietoineen. Siten muistat varmemmin mihin ja milloin hait sekä voit kysellä perään. Kun hakuja on kirjattuna pitkä lista, saatat huomata, millaiset haut ovat todennäköisimmin vieneet jatkoon: mihin tehtäviin, mille alueelle, millaisiin yrityksiin jne. Niihin tietysti kannattaa satsata.

Pidä siis huolta asenteestasi, touhua, hae töitä ja paranna työnhakuasi. Itsensä myyminen on myyntityötä ja taito sekin.

Naisen kauneus miehen silmin

Sirous ja kurvikkuus ovat miehen silmin naisellisia ja samalla epämiehekkäitä piirteitä. Ne tekevät naisesta kauniin.

Piirteet ovat toisilleen vastakkaisia. Mitä enemmän kurveja, sitä vähemmän siroutta. Myös yleismaailmalliset esteettiset säännöt pätevät, sopusuhtaisuus kaunistaa.

Seuraavassa tieteen kiistämien rotujen eroja: aasialaiset naiset ovat siroja, kun mustat taas ovat kurvikkaita. Monet Välimeren piirin naiset ovat pohjoisin silmin lyhyitä ja siinä mielessä siroja, mutta aasialaisia kurvikkaampia. Valkoiset naiset taas ovat mustien tavoin pitkiä, mutta samalla varsin siroja. Suomessa on kaksi naistyyppiä: läntinen pitkä ja siro nainen sekä itäinen lyhyempi ja kurvikkaampi nainen.

Kunkin kannattaa tietenkin tuoda omia piirteitään sopusuhtaisesti esiin. Siroutta ja kurveja ei kannata piilottaa mutta toisaalta niitä kannattaa yrittää korostaa, jos ovat sangen heikkoja.

Naisen hiusten värillä ei kokemusteni mukaan ole useimpien miesten mielissä suurta merkitystä. Oma luontainen väri voi hyvinkin olla aidoin persoonallisine luontaisine värivaihteluineen ja kiharoineen. Joskus jokin värjäys on myös oikein sopiva. Nykypäivän villit keinovärit ovat hiukan vieraita, mutta samanaikaisesti kiehtovia. Valmista vastausta hiusten väriin ei miehen näkökulmasta ole mutta suosittelen omaa väriä. Hiuksia voi näin valiten koristaa raidoilla, jotka luovat persoonallisuutta.

Väriä tärkeämpi on kampauksen sopivuus. Siinäkään ei ole selviä säveliä, vaikka pitkät hiukset ovat varmin valinta. Silti lyhyet hiukset sopivat joillekuille, ehkäpä siroimmille, kunhan varoo miesmäistä vaikutelmaa. Pituutta tärkeämpää on tukan antama yleinen vaikutelma. Ponnarit korvien yllä antavat Peppi-vaikutelman. Kun hiukset ovat tiukasti ponnarilla takana ylhäällä, luo nainen itsestään sporttisen vaikutelman. Jos ponnaria laskee tai etenkin, jos sitoo hiukset nutturalle, tulee helposti toimistotäti-look varsinkin mustasankaisilla laseilla ryyditettynä. Aivan alas laskettuna poninlenkki herättää vain vähän vaikutelmia, jolloin lähinnä vaikuttaa se, sopiiko kampaus asuun ja persoonaan. Se onkin valmiita vastauksia olennaisempaa. Jos ei välitä, ei luultavasti tule positiivisesti huomatuksi.

Meikkaamisessakin aitous merkitsee. Jos haluaa korostaa ripsiään, se tulee tehdä maltillisesti. Lähtökohtaisesti kannattaa minimoida meikki ja antaa omien piirteiden näkyä. Vaikka kasvot eivät olisikaan jonkin kauneusihanteen mukaiset, sen omaleimaiset piirteet voivat silti olla viehättävät. Itse sitä ei välttämättä osaa arvioida.

Suomalainen katukuva on naisten osalta varsin vaihteleva vaikkapa Japaniin, Afrikkaan ja moneen muuhun alueeseen verrattuna. Hiusten väri voi olla melkein mitä tahansa ja ruumiinrakenteetkin vaihtelevat kurvikkaista siroihin. Länsimainen nainen on malli monille muille.

Vaikka muoti tarjoaa ideoita ja vaihtelua, tärkeintä on oma tyyli, muodista viis. Lisäksi yksi on ilmainen ja toimii aina. Kaikki muu latistuu arkiseksi, jos sitä ei ole. Se on hymy.

Suomi talviolympialaisissa kautta aikojen

Mestarit unohtuvat. Vai tiedätkö Clas Thunbergin, Suomen menestyneimmän urheilijan talviolympialaisissa?

Suomen menestys: pikaluistelusta maastohiihtoon ja mäkihyppyyn.

Paljon muutakin unohtuu. Pikaluistelu toi liki kaikki Suomen talviolympiamitalit 20- ja 30-luvuilla. Luistelutaito ja -kulttuuri elivät ja kantoivat vuoteen 1968, jonka jälkeen Suomi katosi pikaluistelun olympiamitalimaiden joukosta. Lajin merkityksestä kertoo, että tässä aikakausien taitekohdassa reilu kolmannes, eli 24 mitalia, Suomen kaikista 69 mitalista oli tullut pikaluistelusta.

Rinnalle oli jo noussut maastohiihto, jonka suuruuden ajan voinee katsoa alkaneen viimeistään vuoden 1952 kisoissa kahdeksalla hiihtomitalilla. Siitä alkaen Suomi sai maastohiihdosta vähintään kolme mitalia per kisat aina vuoteen 1998 saakka. Vuoden 1952 lisäksi menestyksekkäimpiä kisoja hiihdossa olivat 1964 (6) ja 1984 (7). Jokaisia menestyskisoja seurasi kylläkin mitalimäärien romahdus puoleen. Kavalin romahdus oli 2002, jolloin doping-käryjen raatelema maajoukkue jäi ensimmäisen kerran 74 vuoteen mitaleitta. Senkin jälkeen, kuten aiemminkin oli tapana, alkoi asteittainen nousu takaisin.


Kun pikaluistelun "kulta-aika" päättyi, oli jo menestystä tuonut mäkihyppykin. 1956-64 saldona oli neljä mitalia. Seuraavan kerran mitalin makuun päästiin tosin vasta 1980. Sekin valtakausi päättyi viimeistään 2006 kisoihin (1994 ei tosin tullut silloinkaan mitaleita). Rinnalla on vuosikymmenten saatossa kamppaillut yhdistetty, joka on aina ajoittain tuonut yhteensä 13 mitalia. Huippuvuodet ajoittuivat vuosiin 1998 (2) ja 2002 (4). Ampumahiihtokin on ajoittain onnistunut, mitaleita on yhteensä kuusi. Tosin ensimmäinen oli sotilaspartiohiihdosta, mutta läheltä liippaa.

Edellistä paremmin on mitaleita määrällisesti kahminut vuodesta 1988 lähtien jääkiekko (8), joka on siitä alkaen ollut Suomen kolmanneksi paras olympialaji maastohiihdon ja mäkihypyn jälkeen.

Mitalirikkaimmat kisat ovat toistaiseksi olleet Nagano 1998 ja Sarajevo 1984 kahdellatoista mitalilla. 1924 saavutettiin 11 mitalia paljon pienemmällä urheilijamäärällä. 1952 ja 1964 tuloksena oli kymmenen mitalia. Keskimäärin kautta aikojen kaulassa on roikkunut 7,3 mitalia kisojen päätyttyä. Hiukan huolestuttavaa on, että mitalisaalis on viime vuosikymmenten aikana ollut ennemminkin laskemaan päin. Kahdet viimeiset kisat on saaliina ollut viisi mitalia. Yhtä laiha saldo on tullut 1928 (4)-32 (3) sekä 1968-72 (5). Sotshista Ruotsi sai 15 ja Norja 26. There's a difference.

Suomen mitalisaalis on pitkässä juoksussa puolet Norjan saaliista. Määrällä mitaten Suomi on kuudenneksi menestynein maa, mutta se Norja...?

Norja ja kulta-aika

Norja oli talviolympialaisten menestynein maa vuoteen 1956 saakka (poikkeuksena 1932 toinen sija). Mitaleita tuli aina vähintään kymmenen ja keskimäärin nelisentoista. Sitä seurasi romahdus, kunnes maa oli 1964 kolmas ja 1968 jälleen ensimmäinen. Vielä 1972 tuli 12 mitalia, mutta sijoitus valui jo seitsemänneksi. Alamäki oli uudelleen edessä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Albertvillessä 1992 kaikki muuttui ja tuli sylin täydeltä mitaleita, jopa 20, mikä oli kaikkien aikojen ennätys Norjalle. Siitä alkoi kulta-aika, joka jatkuu edelleen: keskimäärin 23 mitalia joka kisoista.

Norjalla (pun.) on kulta-aika talviolympialaisissa.

Ennen mainittua käännettä 1952-1988 mitalisaldo oli 82, kun Suomen vastaava oli 71. Melko tasan siis. Kaikkien aikojen tilastossa luvut olivat 1988 jälkeen 165 ja 110. Muutos tähän päivään onkin dramaattinen. Norja on kaksinkertaistanut mitalisaldonsa, kun Suomi ei ole kasvattanut puoliakaan kolmanneksen pienempää saldoaan. Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen, että öljyrahat on pistetty likoon. Toisena ajatuksena on, että asiat on järjestetty uudelleen 80-luvun lopussa (jolloin maa oli vasta tottunut tai tottumassa niihin öljytuloihin).


Kivaa olisi, jos pärjäisimme paremmin, vaikkei sillä sinänsä ole mitään väliä. Ehkäpä urheilijoiden menestys kuitenkin innostaa itse kutakin tekemään työnsä hiukan paremmin sekä liikkumaan. Ehkäpä se myös valaa suomalaisia yhteen, mikä taas lisää luottamusta ja halua vaalia yhteisiä asioita. Ehkäpä panostamalla turhaan saadaan tärkeitä hyötyjä, vaikkapa sitten tunnekokemuksia. Niitä maiskuttelemalla voi oppia itsestään. Miltä tämä tuntuu, miksi ja miten siitä pääsee eroon, jos haluaa?

Jos kaikki viime vuosikymmenten menestyslajit osuisivat samoissa kisoissa mitalikantaan menneiden vuosien parhaaseen malliinsa, kotiin viemisinä olisi parisenkymmentä mitalia. Valitettavasti emme ole tainneet saada pidettyä yllä hyvää toimintaa vaan lopahtaminen on syönyt monen menestyksen. Jos edellä mainitun lisäksi saisimme 90- ja 2000-luvun mitalilajiemme rinnalle uusia, kuten pika- ja taitoluistelun, saldo kuokkisi jo Norjan menestyksen mitoissa.