Aalto-yliopisto

Aalto-yliopisto hakee rehtoria, jonka täytyy osata suomea. On perustettu yliopisto, jonka rehtorin alaisille täytyy puhua suomea (tai ruotsia). Ei kuulosta kansainväliseltä, vanhanaikaiselta kyllä. Mitä yliopistolta voi ylipäätään odottaa? Maistuvatko samaan koriin kerätyt marjat aiempaa paremmilta?


Isompi on parempi?

Yliopisto on herättänyt runsaasti keskustelua ja myös kritiikkiä. Itsellä särähtää korvaan ajatus koon suomasta edusta: Kun kolmea koulua johtaa yksi rehtori ja hallitus, siitä tulee huippuyliopisto. Kun koulussa on paljon opiskelijoita, osasta tulee parempia mitä erillisissä kouluissa olisi tullut. Opettajat opettavat siis paremmin. Opettajat ovat siis saaneet jostain kipinän ja lisätietoa, mitä erillisessä koulussa ei olisi saanut. On ehkä niin, että kullakin yliopistolla on erikoisalallaan muita paremmat opettajat ja nämä sitten opettavat kaikille nämä paremmat tietonsa. Se epäilemättä tarkoittaa opetushommien lisääntymistä toisilla ja työttömyyttä toisille. Se taas tarkoittaa parempien opettajien tutkimustöiden vähenemistä.

Joka tapauksessa hommassa haisee suuruuden ekonomiaan uskominen. Otetaan esimerkkejä (wikipedia):
.............Harvard..MIT.Aalto.(TKK).(HY).
Henkilökunta...2300...992..4150..3300..7600
Opiskelijoita..6655..4066.20900.15000.38300
Jatko-opisk...13000..6140...600........5400

Yhteensä......21955.11198.25650.18300.51300

Kuuluisat Harvard ja MIT jäävät koossa Aallon taakse. TKK yksinään on samaa kaliiberia näiden kanssa. Joka tapauksessa koko ei näytä olevan ainakaan TKK:n ongelma, ellei sitten suuruus sellainen ole. Yhdistymisen ajatuksena lienee massan voimaan luottaminen, kun laatu ei riitä. Tulee mieleen Suomen jääkiekkomaajoukkueen otteet: paljon laukauksia, vähän osumia. Liekö niin, että peruskoulu on onnistunut tavoitteessaan liiankin hyvin tasapäistäessään ainesta? Liekö niin, ettei Aalto-yliopiston osaset ole olleet järin innokkaita? Jos nämä kaksi seikkaa ovat syynä yliopistojen liian huonoiksi nähtyihin sijoituksiin kansainvälisissä mittareissa, ei fuusio yksinään pureudu kumpaankaan juurisyyhyn, jotka täten jäävät hoitamatta ja tulokset saamatta.


Herra Isojohtaja ja yhdistyminen

Sinänsä hauskaa on, että näiden >tiedeyliopistojen yhdistyminen järjestetään ilman tieteellistä selvittämistä (selvitys sinänsä toki on olemassa). Kun tietty taho on saanut asian päähänsä, se ajetaan läpi. Ideana yhdistäminen menee johtajaratkaisujen luokkaan, jossa valitaan helpoista napin painalluksista yksi (YHDISTÄ). Niillä mennään. Epäselviä ja vaikeita vaihtoehtoja ei valita, koska ne ovat epäselviä ja vaikeita. Luultavasti juuri ne ovat kuitenkin tehokkaimpia, koska pureutuvat käytännön juurisyihin ja uudistavat organisaation ihmisten toimintaa sen sijaan, että vain yhdistellään organisaatioiden hallintoja toisiinsa. Rahan lisääntyminen yhdistymisen myötä toki auttaa eteenpäin, mutta kelle se menee, jos parhaiden opettajien aika menee opettaessa, eikä tutkiessa? Ilmeisesti professorit ja tutkijat yhdistymisen myötä perustavat yhteisiä tutkimusryhmiä, joka ei ollut mahdollista aiemmin, -ko? Yleisellä tasolla ja epämääräisesti kyllä asioista puhutaan, mutta asiat kiteytyvät aina ruohonjuuritasolla. Jos organisaatioita puljataan, eikä se näy toiminnan keskiössä - rivimiesten ympärillä ja sisällä - missä ovat vaikutukset ylipäätään?


The List

Liian isoja johtajia, jotta käytäntö kiinnostaisi. Ai, mutta mikä se olikaan tavoiteltu tulos? Toisen suomalaisen yliopiston saaminen maailman sadan parhaan listalle. Senhän voi tosiaan saada aikaan yhdistämällä tarpeeksi yliopistoja yhteen, jotta saadaan tarvittava massa pisteitä tuovia aineksia. Se ei sinänsä muuta tai auta mitään, mutta onpahan nimi listalla. Sitten voi taas tuntea saaneensa aikaan jotain.

Mitä itse listauksiin tulee, niitä riittää. Joillakin listoilla on kärjessä kymmenittäin amerikkalaisia yliopistoja ja vain muutama eksynyt muualta. Onko listausten seuraaminen siis relevanttia?

Björn Wahlroosin varsin uskottava kriittinen kanta innovaatioyliopistosta.


Mitä sitten pitäisi tehdä?

Kouluttakaa opettajat opettamaan. Ideoikaa yhdessä miten kannattaa opettaa. Hakekaa vaikutteita ja kokemusta muualta. Hankkikaa siis tietoa systemaattisemmin, mitä aiemmin. Miettikää, mitä tutkija tarvitsee ollakseen mahdollisimman tuloksekas (rahaa ja intoa). Tutkikaa itseänne, mistä saadaan tunne.

Tarkennus rahaan liittyen: Tunteella ei pelkästään ratsasteta, jos opetusvälineet ovat tasoa tarkka markka. Se syö osaltaan niin opettajien kuin oppilaidenkin intoa, kuin myös mahdollisuuksia. Joidenkin väitteiden mukaan rahapula riivaa, mutta se nyt ei yllätä, eihän sitä rahaa ole missään muuallakaan pl. Westendin venesatamassa.


[päivitys, 28.03.2009]

Tekniikka&Talouden (27.03.2009, s. 6) haastattelussa oli yliopiston uusi rehtori, Tuula Teeri. Tämä vaikutti fiksulta ja haluan nostaa haastattelusta esiin seuraavan näkemyksen:

"Suomalaisessa keskustelussa on kuitenkin hänen mielestään unohdettu pedagogiikan merkitys. Hyväksi opettajaksi ei tulla pelkästään sisältöosaamisella ja opettamalla vaan pitää saada myös pedagogista koulutusta."

Juuri näin. Tässä ollaan asioiden ytimessä. Lisäksi yliopisto mahdollistaa monipuolisemman koulutuksen eri alojen opintoja yhdistelemällä, sanotaan. En ole yliopistoammattilainen, mutta joitakin epäilyksiä tästäkin herää: hämärtyykö koulutusten vertailtavuus opiskelijan erikoisten valintojen myötä ja onko moinen valinnan mahdollisuus lopulta ylipäätään merkittävä ilmiö. Sinänsä kivalta se kyllä kuulostaa, kun voi opiskella vapaammin valiten. Itse näen Aalto-yliopiston vahvuutena sen, että yrityselämä on saatu puhuttua aiempaa merkittävämmäksi rahoittajaksi. Vesi suostuu satamaan vasta kun mutavellit ovat yhdistyneet. :)

Uskovaisuuden aika

Elämme aikaa, jonka olen tulkinnut olevan uskovaisuuden kulta-aikaa. Kun tavallisten ihmisten elämä on suojattua ja turvallista, he voivat keskittyä vain omiin pieniin asioihinsa, kuten lapsi kotonaan. Käytännössä se tarkoittaa itse valittua pidennettyä lapsuutta. Valinta, tai tarkemmin ottaen toisen vaihtoehdon valitsematta jättäminen, johtuu tietämättömyydestä. Tiedon puute tarkoittaa usein kiinnostuksen ja ymmärryksen puutetta. Ainoa tieto on omasta henkilökohtaisesta elämästä ja vain siihen ja sen logiikkaan moni haluaa uskoa. Tätä logiikkaa sovelletaan luonnollisesti muuhunkin elämään. Tästä logiikasta poikkeavaan ei uskota, eikä sellaisesta sen myötä kiinnostuta. Kun henkilö on saavuttanut tämän pisteen, on usko oman elämän logiikan yleispätevyyteen muodostunut esteeksi omaksua uusia "logiikkoja". Tämän esteen voi murtaa usein vain yksi, auktoriteetti.

Kun lapsi automaattisesti on "ulkoistanut" ajattelun vanhemmilleen leikkejään ja halujaan lukuunottamatta, tekee vain-omaan-elämäänsä uskova aikuinen saman suhteessaan auktoriteetteihin: "He kertokoon minulle, miten asiat ovat." Tällä tavoin ihminen itse voi välttää ajattelun. Tilanne on vastaava, jos yritys ulkoistaa kaiken suunnittelun konsultille. Auktoriteettiusko itsessään on helppo vaihtoehto ja siihen on jokainen saanut oppia koko nuoruutensa koululaitoksen kourissa. Uskossa on huonona puolena vedätetyksi tulemisen riskin kasvaminen, kuten aina. Se taas voi olla ihan mitä tahansa, jopa kuolettavaa.

Edellä mainitulla tavalla uskova muistuttaa lammasta, joka keskittyy vain pureskelemaan ruohoa nurmella. Kun potkaiset sitä oikeaan ronkkaan, liikahtaa se hiukan vasemmalle.

Usko vain oman elämän logiikkaan ja auktoriteetteihin ovat megalomaaninen vallan virtaus ihmisiltä itseltään auktoriteeteille. Voin assosioida itse sen veden kaltaisena virtauksena. Tämä vallan siirto mahdollistaa vallanpitäjille lähes kaiken, kuten pienten lasten valvonnatta jättäminen mahdollistaa lapsille. Tietämättömyys mahdollistaa taviksen ymmärtämättömyyden ja ulkopuolisuuden vallanpitäjien härskeimpiinkin tekoihin. Hiljaiset hyväksyvät massat ovat totalitarismin moottori. Se on opetus, jonka kenties tämä aika meille tuottaa. Moni nuori ei ymmärrä työelämän rapauttavaa vaikutusta ideologisuuteen. Rapautumisen seurauksena työasiat tulevat itsestäänselvyyksiksi, kuten oma puoliso. Lopulta näemme käytöstä, jota emme ihmiseltä itseltään muualla näe. Hienot ideat ovat tällöin haalistuneet ja jäljelle on jäänyt arjesta helpolla selviytyminen sekä pidemmälle edenneenä omien etujen ajaminen muun kustannuksella.

Tämä kuvaamani uskovaisuus on vain toisinto vanhasta. Jotenkin näyttää siltä, että kun uskonto menetti asemansa uskomisen kohteena, ei uskomisen määrä vähentynyt, vaan kohde vaihtui. Tilaa valtasivat oma elämä, materiaalinen maailmankatsomus ja vallanpitäjät. Ajattelu ei siis saanut vieläkään paikkaansa monen mielessä.

Oma ajattelu ja valistuneisuus - vallanpitäjien kauhu

Otsikko on kärjekäs, mutta pala totuutta. Mitä monimutkaisempi yhteiskunta ja mitä enemmän riskejä se mahdollistaa, sitä enemmän se vaatii valistuneisuutta jäseniltään. Ympäristön havainnointi, oma ajattelu ja näihin uskominen ovat kansalaisyhteiskunnan vaatimukset aikuiselta. Se voi olla hauskaa. Ymmärrys kasvattaa kiinnostusta.

Suomen jättiläiset

Kaikki tuntevat tarinoita jättiläisistä. Perinteisesti ne usein tulkitaan myyttisiksi sepityksiksi, eikä niillä todellisuuden kanssa nähdä yhteyttä. Vielä harvempi arvaa niiden liittyvän mitenkään Suomeen.

Väitteitä ja todisteita jättiläisistä

Norjalaisten saagoissa puhutaan suomalaisista kuninkaista. Fornjotr, suomalaisten ensimmäinen kuningas, tarkoittanee sinänsä loogisesti muinaisjättiä. Voin niellä sen. Muitakin tulkintoja nimestä on, kuten muinaisjuutti, joka ei tosin avaa juutin tarkoitusta. Sanasta päästään kuitenkin miettimään Tanskan Jutlandin nimen tarkoitusta, kuten Götanmaan [jöötanmaan]. Keskisessä Norjassa on myöskin Jotunheimenin kansallispuisto ja jotuni, jatuni, jatuli-sanojen uskotaan tarkoittavan jättiläistä.

Paljon on siis nimetty paikkoja mitä ilmeisimmin jättiläisten mukaan, jopa suomalaisten kuninkaiden sanotaan olleen "Gothlandin, Finnlandin ja Kvenlandin" kuninkaita. Jos edellä mainittu Gothland tulkitaan olevan väärin kirjoitettu Jótland, kuninkaiden titteli voisi olla Jättienmaan, Suomen ja Kainuun kuningas. Oho... Moni skeptinen mielellään torjuu nämä tarinoissa esiintyvät ja jäteiksi mainitut kuninkaat myyttisiksi tai saamelaisiksi, mutta ei suomalaisiksi. Itse lappalaiset tosin eivät ole jättiläismäisestä koostaan tunnettuja ja myytitkin tuppaavat syntymään tositapahtumista. Suomalaisiksi jättejä ei kuitenkaan tunnusteta, ei vaikka jättejä Suomesta on löytynyt ja Suomessa on elänyt, kuten 2,5 metriset kainuulaiset sukujuuret omaavat Väinö Myllyrinne ja Daniel Cajanus.

Kainuun Paltamolla ja Puolangalla on elänyt suhteettoman paljon näitä 2,5 metrisiä, puhumattakaan vanhoista hautalöydöistä, joita niitäkin kuulemma on (loogista sekin, isoilla miehillä on isot vanhemmat). Minä sanoisin kuvan Väinö Myllyrinnettä jättiläiseksi. Kun vanhat tarinat puhuvat suomalaisista jättiläisistä ja meillä on todisteita sellaisista (katso kuvaa), niin aika erikoista on, ettei näitä kahta asiaa haluta yhdistää.

Jättiläisten teot

Saagat väittävät muinaisjätin jälkeläisten Norrin ja Gorrin valloittaneen Norjan ja ensimmäisen antaneen maalle nimensäkin.

Tosin moni tutkija väittää Norjan nimen tulevan pohjoista tietä tarkoittavasta sanasta, Norway - Nordveg. Näin väitetään siitä huolimatta, etteivät norjalaiset itse ole moista termiä koskaan käyttäneet. Noreegr sen sijaan on Norja vanhassa norjan kielessä. Sattumoisin lappalaisten nuorrek muistuttaa tätä nimeä ja tarkoittaa "rannikkoa pitkin" (kelpo ohje matkalaiselle). Nordveg on siis vain spekulaatiota. Kaiken lisäksi norjalaisille Norja ei ollut pohjoinen tie, sikäli jos viikinkien kompassi oli 45 astetta meikäläiseen kompassiin nähden kallellaan. Täten "northern wayn" pitäisi olla "eastern way", mutta sen niminen se ei ole.

Olisivatko norjalaiset alkaneet siis kutsua Norjaa "Norjaksi" vain joidenkin harvojen kuultua muukalaisten niin sanovan vai olisiko se saanut nimensä lappalais-alkuasukkaiden mahdollisen nimityksen tai ohjeen mukaan? Pistän rahani mieluummin viimeisen puolesta. Suomesta tulleelle Norrille olikin helppo yhdistää nimensä vallatun maan nimeen (uskon hänen pystyneen siihen).

Satuiluako kaikki? Ei, en usko ennen muinoin satujen olleen niitä parhaita tarinoita. Eiköhän elävä elämä luonut ne jutut, joita nuotiotulilla ja hoveissa kerrottiin, kuten tämän päivän kahvihuoneissa. Todellisuus tekee elävän elämän tarinoista traagisia ja koskettavia. Parhaat tarinat eivät kuole koskaan.

Netin teoriat

Netti on täynnä teorioita ja tarinoita, joihin et usein muualla törmää. Tässä lyhyt esittely hurjiin teorioihin ja tarinoihin, joihin olen törmännyt ja jotka ovat vähintään jollain tasolla uskottavia:


Maapallo paisuu

Neil Adams esittää, että maapallo paisuu ja on aina paisunut. Maapallo on siis ollut paljon nykyistä pienempi. Alkuperäinen ajatus ei ole hänen, vaan teoria on ollut olemassa jo yli sata vuotta. Tällä hetkellä vallassa on toinen teoria, jota vastaan Adams siis käytännössä hyökkää.


Kristus tuli jo?
Benjamin Creme kertoo olevansa tiedon välittäjä Maitreyalta, maailmanopettajalta, joka asuu Lontoossa ja on nimeltään Rahmat Ahmad. Tietoa välittää virallinen sivusto.

Hauskaa tilanteessa on se, että tätä herraa eivät avosylin olekaan vastaanottamassa uskovaiset, eivätkä newagelaiset. Päinvastoin, nämä kieltävät tämän ja jopa syyttävät antikristukseksi. Kuvaavaa on, että itse Creme ei ole ainoa, jonka piti "toista tulemista" tiedottaa, vaan oli yksi viidestä - lopulta ainoa, joka tarttui toimeen (mm. yhden ehdokkaan pitäessä itseään Maitreyana). Maitreyahan ei ole mikä tahansa tyyppi vaan pystyy ihmeisiin ja ilmestymisiin halunsa mukaan.

Entäs Jeesus? Hänhän on ja ei ole sama kuin Kristus ja Kristus on sama kuin Maitreya. Selvää? Kristus vaikutti Jeesuksessa hänen viimeisinä kolmena elinvuotenaan. Nyt herrat ovat eri tyyppejä. Jeesus tulee kuulemma korvaamaan paavit lähitulevaisuudessa.

Myös apostoli Pietari ja Johannes ovat "back in business" ja ilmeisesti jengiä on vieläkin enemmän maisemissa. Maitreya tulee julki laajalti vasta kun kutsutaan. Ymmärrettävästi tunnetusti konservatiivisella medialla on varauksia näihinkin tapauksiin, mutta että jonain päivänä läpimurto on kuulemma tapahtuva.


Antiikin Troija on Suomessa
Italialainen ydinvoimainsinööri Felice Vincin teoria väittää Troijan ja kreikkalaisen Homeroksen Iliaan ja Odysseian tapahtumien todellisuudessa sattuneen Pohjois-Euroopassa ja tämän teorian osana Suomen Toija olisi eeposten Troija.

Perusteluna pohjoiseen maailmaan tämä hyvä eeposten tuntija esittää kaiken, mitä eepoksissa sanotaan: maantiede, ilmasto, vaatetus, kulttuuri, paikannimet. Nämä kaikki näet täsmäävät juuri Pohjolaan kuin valettuna, kun taas kukaan ei ole koskaan saanut sovitettua eeposten tapahtumia Välimerelle ilman suuria epäloogisuuksia.

Teorian mukaan Kreikkaan olisi muuttanut pohjoisesta kansa, jonka tarinat välittyivät jälkipolville. Teoria tiiviisti videona tässä.

Virallisen tieteen mukaan antiikin Troija sijaitsee Turkissa Hissarlikissa, vaikka paikka on ristiriidassa eeposten kanssa. Tämän Troijan löysi saksalainen liikemies ja arkeologian harrastaja Heinrich Schliemann, joka sai vasta ajan myötä tiedemiesten tuen teorialleen Troijasta. Yleisö otti teorian omakseen aiemmin. Totta on, että Schliemann löysi kaupungin, jonkun kaupungin.


Humanoidit loivat ihmisen
Amerikkalainen Lloyd Pye väittää aika paljon: evoluutio ei toimi kuin mikrotasolla, jolloin makroevoluutiota ei tapahdu. Eli neniä on erilaisia, mutta ihmiselle ei koskaan kasva toista. Tutkija myös väittää, sumerien väitteiden mukaan, maahan törmänneen toisen planeetan 4 miljardia vuotta sitten. Siitä alkoi elämä. Jatkossa elämä maapallolla eteni purskahduksittain, eikä tasaisesti. Tämä viittaa ulkopuoliseen vaikutukseen. Shokeeraavin on väite siitä, että ihmislaji luotiin 200-250 000 vuotta sitten apinoiden ja humanoidien risteytyksenä orjiksi kaivoksiin ja muihin töihin. Yhtenä lähteenä miehellä on sumerien vanhat kirjoitukset. Niissä kerrotaan ilmeisesti paljon.

Tiedemiesten mukaan maahan törmäsi planeetta 4,4 miljardia vuotta sitten... 

Tämä kaikki on tietysti perusteltu: Geenitutkijat ovat todenneet kaikkien ihmisten yhteisen esiäidin eläneen juuri yllä mainittuna ajanjaksona. Vasta siitä on alkanut lajimme kehitys ja se aika on hyvin lyhyt. Lisäksi, vaikka geenimme suurelta osin ovat apinoiden (ja hiirien) kaltaiset, eroamme silti huomattavasti muista. Omaamme myös poikkeuksellisen paljon perinnöllisiä tauteja, aivan kuin geenimanipuloinnin sivuseurauksena.

Kotieläimet ja viljelykasvit, eli jalostetut lajit, ilmestyivät tuhansia vuosia sitten. Nykyihminen ei ole saanut jalostettua villirukiista kesyä perinteisin menetelmin, vaikka on yritetty jo puolisen toistasataa vuotta. Aika sissi on saanut karvaturpa aikoinaan olla, että on uskonut onnistuvansa. Joko kivikauden ihmiset ovat olleet meitä parempia jalostajia tai jotain muuta. Ehkä erikoisin tapaus on koiran ja kissan sekoitus, gepardi. Tutkijat tonkivat 50 gepardin perimän, kaikki identtisiä.

Sitten on vielä pyramidit: kuka ne rakensi ja miten? Jos keksit sen, vastaa samaan kysymykseen Stonehengen ja Andien rakennelmien kohdalla. Kaikki ne on rakennettu jättimäisistä kivistä, joita kaikkia ei nykyajan maantiekalustokaan kykene kuljettamaan, kuinka sitten ilman sitä? Kaikissa kolmessa paikassa on ollut taito - jostain päähänpinttymästä johtuen - rakentaa jättimäisistä, jopa yli tuhannen tonnin kivistä, eikö pienemmistäkin olisi voinut? Vai tehtiinko sittenkin sen kokoisia kiviä, joita kyettiin käsittelemään? Pyramidien rakentamisen mysteeriä ei ole yleisesti hyväksyttävällä tavalla ratkaistu.




9/11
Näyttää siltä, että Bush tilasi iskut.


EU:sta Neuvostoliitto?

Uhkaavalta näyttää. Lissabonin sopimus on herättänyt epäilyksiä ja kovia syytöksiä totalitarismista. Demokratian väitetään ajautuvan kohti roskakoria, aikaa näyttää olevan vähän, eikä moni tiedä tilanteesta ja uhista. Vielä harvempi uskoo niihin.


John Titor - Mies tulevaisuudesta

2.11.2000 ilmestyi amerikkalaisille keskustelupalstoille nimimerkki Timetraveler_0 (myöhemmin John Titor). Viitisen kuukautta myöhemmin hän ilmoitti poistuvansa omaan aikaansa ja katosi palstoilta. John Titor kertoi olevansa työmatkalla ja tulevansa vuodesta 2036 sekä asuvansa perheineen Floridassa.

Titorin vastaukset kertoivat tulevaisuudesta ja oman matkansa tarkoituksesta. Yhdysvaltoissa riehuu sisällissota, kunnes Venäjä hyökkää sinne, Kiinaan ja Eurooppaan. Kiina on valloittanut Taiwanin, Korean ja Japanin sekä yrittää tuloksetta Australiaan. Sotien jälkeen Yhdysvalloissa on aikanaan uusi perustuslaki, viisi presidenttiä ja hallinto hajautettu. Sanomattakin on selvää, että maailma on sotien jälkeen muuttunut.

Kaikki "hullut" jutut on helppo tuomita tarkemmin tutkimatta roskakoriin. Tutkimalla tätä "teoriaa", en osaa sanoa, onko se totta vai ei. Titorin vilpittömyyttä on todella vaikea analysoida, onhan hän esiintynyt vain nimimerkillään netissä ja kertonut asioista, joita emme voi tietää. Täten faktoihin perustuvia päätelmiä jää käteen hyvin vähän. Joka tapauksessa osa ennustuksista on myöhässä, kuten sisällissota ja olympialaisia ei pitäisi olla. Tarinana ja ilmiönä tapaus on toki viihdyttävä ja on nostattanut myös kiihkeää keskustelua.

http://www.johntitor.com/


Profetioita Suomen tulevaisuudesta

Tässä ehkäpä kovinkin ristiriitaisia tunteita herättävä aihe. Joillain Suomen uskovaisilla on taipumusta levittää ennustuksia Suomen kohtalosta. Nämä ovat ei-uskovaisille epäuskottavia ennustuksia, koska ennustajia ei pidetä objektiivisina. Onko meillä kuitenkin todisteita profetioiden luotettavuudesta ja mitä päämme menoksi profetoidaan?

Suomen ja suomalaisten kohtalo

Yllä olevassa linkissä on pikkuhiljaa liki kolme sataa ennustusta kertyneenä maamme lähivuosille. Ennustukset ovat käytännössä kaikki saman suuntaisia ja osa profetoijista väitetysti on ei-uskovaisia. Tässä yhteenveto ennustuksista arviolta vuosille 2008-2015:

Kansainvälinen talouslama köyhdyttää myös suomalaisia. Maa järisee Ähtäri-Muonio-linjalla, käytännössä läpi Pohjanmaan aina Länsi-Lappiin asti. Suomi miehitetään tai valloitetaan Venäjän toimesta osittain. Kotka-Kuopio-Oulu-linjan itä- ja pohjoispuoli liitetään Venäjään autonomisena alueena. Muu Suomi jää Venäjän talutusnuoraan. Venäjä jatkaa hyökkäystä Norjaan ja Ruotsiin sekä hyökkää myös Keski-Eurooppaan. Voi olla, että Venäjän vallan alle jääneet suomalaiset joutuvat Venäjän sotiin. Lopulta koko Itä-, Keski- ja Pohjois-Eurooppa on Venäjän hallussa. Venäjä hyökkää myös Yhdysvaltoihin ja sodassa tullaan käyttämään ydinaseita. Lähi- ja Keski-Idässä soditaan myös, eikä Venäjä ole osaton sielläkään. Venäjälle tulee sisällissota, jonka jälkeen USA ja NATO ajavat lopulta Venäjän takaisin valloittamiltaan alueilta. Joidenkin profetioiden mukaan Suomi saa tässä rötäkässä palkkioksi entiset menetetyt alueensa ja ehkä enemmänkin. Venäjä ja Yhdysvallat ovat tapahtumien jälkeen entisiä suurvaltoja ja Euroopasta tulee maailmantalouden keskus. EU:sta on jäänyt jäljelle vain entisen Rooman valtakunnan alueet (eli myös Välimeren etelärannat). Kiinakin ottaa sotiin osaa ja Japani käy konkurssin partaalla.

Hauskasti eräässä ennustuksessa sanottiin venäläisjoukkojen vain tulevan Suomen puolelle, eikä kukaan oikein tiedä onko niille annettu lupa vai ei. Kuulostaa hyvältä.

Onko todisteita?
Voi olla. Joitain ennustuksia on tehty satakin vuotta sitten.

Varsin osuvaa kieltä oli Viljami Vuolteen ennustus vuonna 1924 ja täydentävä 1939. Hän ennusti Suomen joutuvan noin sata päivää kestävään sotaan ja tätä sotaa tultaisiin kutsumaan Talvisodaksi. Hän ennusti myös Jatko- ja Lapin sodan, Tornion maihinnousun sekä pitkän jälleenrakennuskauden ja tämän jälkeisen uuden sodan. Ainakin toinen ennustuksista pitäisi kuulemma olla julkaistu Kalevassa ennen tapahtumia, joten asia olisi täten vahvistettavissa. Vahvistettuina, toteutuneilta osiltaan Vuolteen ennustukset olisivat olleet erittäin osuvia, mutta vahvistaminen vaatisi Oulun kirjaston mikrofilmien tutkintaa.

Tapaus Vuolteen lisäksi joitain muitakin profetioita, jotka - mikäli lähteet ovat luotettavia - ovat osuneet oikeaan jopa ilman spekulointia sattumasta.

Esim. 1900-luvun alussa lappilainen nainen ennusti Pohjois-Ruotsista löytyvän "Kristus-kuvan" maan alta. Tämä löytö tehtiinkin Boliden-yhtiön toimesta 1946. Itse kuvan autenttisuudesta ei ole kirjoittajalla käsitystä, mutta ainakin ennustaja ennusti oikein ilmiön, joka tosin on voinut saada ennustuksesta vaikutteita, mutta se taas on pelkkää spekulointia ilman tietoa. Ennustus on Uppsalan murrearkistossa ja Uumajan lääninmuseossa, kirjattu ilmeisesti juuri 1900-luvun alussa.

Esim2. Vladimir Solovjevin väitetään ennustaneen vuonna 1900 maailmansodat ja Euroopan yhdentymisen valtioliitosta liittovaltioksi.

Niin?

Mitäpä tuohon sanoisi. Jos olettaa lähteet vilpittömiksi, on em. sivustolla väistämättä monia näkyjä ja unia, joiden ylenkatsominen epäluotettavina vaatii pätevän perustelun. Jos todetaan Vuolteen ennustus päteväksi ja osuneeksi, tulee samalla hyväksyä päteväksi myös tapa. Tällöin muihinkin tulevaisuuttamme koskeviin ennustuksiin tulee suhtautua samalla tavoin. Aika näyttää, onko tulevaisuus sitä, mitä profetiat kertovat.

Tummat pilvet taivaanrannassa

Elämme erikoisia aikoja. Katsoessani maailman tapahtumia, tuntuu siltä että jotain on tapahtumassa. Tämä tunne vahvistuu askel kerrallaan uutisten osuessa silmään. Mitä siis on tapahtunut ja mitä on tapahtumassa?

EU

Demokratian alasajo

Alla europarlamentin jäsenet kritisoivat kovaan sävyyn menoa: Helmikuun 20. parlamentin enemmistö äänesti, ettei kunnioita Irlannin kansanäänestystä. Videon lopussa myös lainataan Jean Monnetia, yhtä EU:n perustajaa, vuodelta 1952. Kirjeessään ystävälleen hän selittää Euroopan integraation supervallaksi tapahtuvan siten, ettei kansa ymmärrä, kun kaikkia vaiheita selitetään taloudellisiksi askeliksi, mutta joiden tuloksena onkin liittovaltio. Ota ja pala:



Europarlamentin enemmistö päätti 9.7.2008 hyväksyä rahoituksen kieltämisen integraatiota vastustavilta puolueilta. Tämän lisäksi vaaditaan maksua, jotta puolue voi osallistua EU-keskusteluun. Tämä tarkoittaa sitä, ettei integraatiota vastustavaa puoluetta voi käytännössä saada europarlamenttiin. Oppositiota ei siis saa ja voi syntyä. Eriäviä mielipiteitä ei haluta kuulla, kuten Neuvostoliitossa.

Seuraavassa englantilaisille tehty varsin monipuolinen kolmen vartin dokumentti asioiden tilasta. Siinä kerrotaan jo 1940 natsien suunnitelleen Euroopan yhdistämistä pitkäjänteisesti taloudellisen yhteisön avulla. Myöhemmin natsit järjestivät asiasta jopa konferenssin, mutta Saksa hävisi sodan ja alkoi uusi suurvaltayritys, silmiinpistävästi natsien suunnitelmaa muistuttaen.



Videossa tuodaan myös esiin massiivinen korruptio, joka EU-hallintoa vaivaa. Tämä tarkoittaa sitä, että raha puhuu: varoja käytetään välinpitämättömästi, ovathan maksajatkin etäisiä. Esimerkiksi arviolta 200 miljoonaa euroa kuluu vuosittain siihen, että europarlamentti muuttaa - täysin järjettömästi - joka kuukausi neljäksi päiväksi Brysselistä Strasbourgiin. Kukaan ei tiedä, mikä vaikutus yrityksillä rahoineen on nimettömiin ja lukemattomiin virkamiehiin.

Europarlamentin päätöksenteko on huikeimmillaan 450 päätöstä (äänestystä) 80 minuutissa. Asian ilmoittanut MEP Nigel Farage valittelee, ettei asioihin voi tässä ajassa perehtyä, kun vielä ottaa huomioon valtavan asiakirjamäärän, mitä päätöksiin liittyy. Mainittu tarkoittaakin käytännössä sitä, kuten Farage toteaa, ettei MEP:lla ole tällaisissa tapauksissa mitään mahdollisuutta tietää mistä päättää. Tämän seurauksena europarlamentti onkin pelkkä kumileimasin, vaikka muuta kovasti valitettavasti väitetään.

Blogeille suunnitellaan ennakkosensuuria. Sensuuri saattaa ensi alkuun tuntua järjettömältä, eiväthän blogit ole vaarallisia, mutta sen varjolla, että jotkut saattavat olla rasisteja tai olla toisen mielestä väärässä, haaveillaan kaikkien blogien laatumerkintää. Tämä käytännössä vaatisi resursseja ja niiden luominen toisi uuden virkamiehen, media-asiamiehen. Tämä kaikki taas tarkoittaa sitä, että esimerkiksi EU-kriitikot saadaan seurantaan ja tarvittaessa siivottua tai ainakin kyseenalaistettua, mutta se on vasta tulevaisuutta se.

EU:n tilanteesta lisää runsaahkojen linkkien kera aiemmasta merkinnästäni.

MEDIAN VAIKENEMINEN

Tätä moni on ihmetellyt, media ohittaa EU-integraatiota haittaavat uutiset, sikäli kun kohtuudella voi. Siksi kansalaismielipidettä ei ole olemassa, mediassa. Siksi siitä ei puhuta. Asiat katoavat, kun media vaikenee. Media on siis mukana auttamassa EU-integraatiota eteenpäin. Siihen antaa lisävalaistusta Bilderberg-ryhmä, joka on maailman valtaeliitin kokoontuminen vuosittain. Siellä keskustellaan epäilemättä maailman tulevaisuudesta, eikä vain pelata monopolia (tai twisteriä). Näiden keskustelujen "ravitsemana" kukin toimii ja vaikuttaa alallaan. Moni suomalainen ei ryhmästä ole kuullutkaan, eikä ryhmä kerro itsestään. Osallistujista löytyvät melkein kaikki Suomen etulinjan poliitikot. Innokkaimpia osallistujia ovat Paavo Lipponen ja Jorma Ollila. Sieltä löytyvät myös mediatalojen merkittävät hahmot, kas kummaa. Näin on vaienneet median patterit... Bilderbergissä huomiolle pantavaa on se, että tiedemaailma näyttää loistavan poissaolollaan. Heitä ei siis tarvita tai heihin ei luoteta.

9/11

Aiheesta tiivis kronikka tässä. Se ei valitettavasti sisällä lähteitä, mutta sen sijaan tässä yksi. Stanley Hilton, rebublikaanisenaattori Bob Dolen avustaja, väittää olevan selviä todisteita (asiakirjoja ja silminnäkijöitä) siitä, että George W. Bush valtuutti terrori-iskut. Hilton, joidenkin nykyhallituksen keskeisten jäsenten tai ex-jäsenten entinen koulukaveri teki 35 vuotta sitten jopa päättötyön aiheesta:"how to turn the U.S. into a presidential dictatorship by manufacturing a bogus Pearl Harbor event."

Oh, my...


ANALYYSI

Mitä tämä kaikki tarkoittaa ja mistä on kyse? Hullua salaliittoteoretisointia vai ensimmäisiä varoitusten ääniä tulevasta Neuvostoliitosta?

Epäusko: Ensinnäkin, osa ihmisistä ei tule uskomaan yllä mainituista ainoatakaan väitettä ja osa vähintään ylenkatsoo niitä. Ennemminkin he uskovat siihen, että varoittelijat ovat sensaation- ja huomionnälkäisiä, joiden arviointikyky on nälän myötä heikentynyt. Lopulta onkin kasassa valtava teoria, joka on roskaa vain, koska "teoreetikot" eivät ole kyenneet arvioimaan objektiivisesti tosiasioita. Tämän arvion epäuskoinen tekee luultavasti 10-20 sekunnissa vaivautumatta perehtymään mainittuihin tosiasioihin.

Näin ollen epäuskoinen ei ole kiinnostunut asiasta, koska se ei ole relevantti eikä kosketa. Tästä huolimatta epäuskoinen perustaa kantansa johonkin: omat tiedot ja usko auktoriteetteihin. Epäuskoisella on lapsenomainen usko siihen, että häntä viisaampia ja asioihin perehtyneempiä on olemassa ja he tietävät asiat paremmin sekä kertovat niistä, jos yleisen maalaisjärjen mukaan näkevät tarvetta. Epäuskoinen on epäuskoinen myös siksi, ettei usko kenenkään häntä suuremmassa auktoriteettiasemassa olevan toimivan häntä moraalittomammin, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Hän ajattelee asiaa omasta, rehellisestä, näkökulmastaan. Sieltähän me kaikki maailmaa katselemme, oman navan takaa ja siltä se maailma näyttää, millaiset ovat lasit. Rehellisen ja tietämättömän maailma näyttää rehelliseltä. "Pahuuden psykologiaan" perehtynyt on oppinut ymmärtämään pahuutta ja myös kykenee näkemään sellaista. Tietämättömälle tällainen näkijä on vainoharhainen.

Epäuskoisen arvio tilanteesta perustuu uskon lisäksi tietoon. Hänen tietonsa ovat hänen koulusta saamansa käsitys yhteiskunnasta ja historiasta. Epäuskoinen ei tosin ole ollut erityisen kiinnostunut historiasta, jos lainkaan. Näin hänellä ei ole historian ymmärryksen tuomaa näkökulmaa: "Niille kävi näin ja näin silloin, kun tekivät sitä ja sitä", jota verrata nykypäivään. Sen sijaan epäuskoisella onkin yleisen historian tuntemusta korvaamassa oman elämänsä historia ja näkemys siitä. Jos tänä viimeksi mainittuna historian aikana ei ole ollut sotia, ei sotiin uskota tulevaisuudessakaan. Koko tarkasteluperspektiivi on siis surkuhupaisasti yhden (vajaan) elämän mittainen, kun maailmanhistoria on tuhansia vuosia pitkä. Epäuskoinen ei kaiken tiedon ja kiinnostuksen puutteen myötä kykene ymmärtämään asian koskettavuutta. Seurauksena on valinta "rasvattavan pyöränketjun" ja "politikoinnin" välillä jälkimmäisen tappioksi. Epäuskoiset ihmiset eivät valitse molempia.

Miksi pauhaan "epäuskoisistani" näin paljon? Siitä syystä, että juuri heidän varaan kaikki rakentuu. Mitä useampi uskoo auktoriteetteja, sitä pahempaa auktoriteetit voivat tehdä. Siksi loistokkaimpien organisaatioiden auktoriteettien tärkeimpänä vaatimuksena on ikuisesti oleva rikkomaton moraali. Se on universaali totuus, joka ei tällä pallolla ole juuri juhlinut.


Entä sitten?

Entä jos kaikki "herrojen" aikomukset ovatkin hyviä? Halutaankin kaikille hyvää oloa ja kivaa tekemistä? Miksi he eivät sitten tee niin? Sitä varten ei tarvitse supervaltaa superarmeijan kera, väitän. Tarvitaan avoimuutta, keskustelua, vapautta ja jakamista. Jos supervallan muodostaminen tehdään petosten, manipuloinnin ja valheiden saattamana, ei VOI odottaa kovin paljon enempää muodostamisen jälkeenkään. Jos tavoite olisi kaunis, jonka kaikki (tai enemmistö) haluaisi kuulla, se kerrottaisiin ja kas, johtajat kylpisivät kansojen suosiossa. Johtajat kuitenkin tietävät, etteivät kansat enää halua yhtään ainoata supervaltaa Eurooppaan. Heille supervalta on se oikea vastaus, jonka avulla maailmanhallitus aikaansaadaan. Heille supervalta käyttää aseita asemansa vahvistamiseen. Korruptioon hukkuva hallinto ei ole heille kuuluva juttu. Suuret valloitukset ja mahtavat valtakunnat ovat heidän haaveissaan ja he itse niitä johtamassa, totta kai. Kansan mielipiteellä ei ole väliä. Kansaa ei ole tarve saada asioiden taakse. Vaikka kaikki maailman valtiot ovat perimmiltään kansaa varten, ovat suurimpien ja korkeimpien hierarkioiden johtajat kaikkein taipuvaisimpia ajattelemaan päinvastoin. Se on esimerkki siitä, kuinka vaikea ihmisen on säilyttää suhteellisuudentaju olosuhteissa, joissa ei edes voi nähdä asioiden suhteellisuutta, kuten ei voi norsunluutornistakaan.

Maailmanhallitus. Who cares?

Maailmanhallitus on tuhoon tuomittu idea. Valitettavasti se on houkutellut monia mukaansa. Totta kai YK:n kaltainen järjestö voi hoitaa maailman asioita. Käsitykseni mukaan se hoitaisikin, massiivisesta korruptiosta huolimatta, jos USA antaisi. En ymmärrä miksi YK:n kehittäminen ei kelpaa. Miksi EU:n täytyy olla liittovaltio? Mikä on se tauti, johon näitä lääkkeitä tarvitaan? Maailmassa soditaan nytkin valtaeliitin takia. Paljon olisi tekemistä, mutta ei tehdä. Eli ei kiinnosta. Se kuitenkin tiedetään, mikä kiinnostaa. Supervalta ja maailmanhallitus. Jos sen tarkoitus on tasata hyvinvointia, sen työn tulee tekemään länsimainen keskiluokka. Johtajat itsehän eivät tavoilleen uskollisina esimerkkiä näytä. Hyvät johtajat näyttävät esimerkkiä, tosin ei meillä. Sellainen kansa, millaiset johtajat. Voi meitä idiootteja.

Kontrollifriikit haluavat hallita kaikkea, siksi siirrymme askel askeleelta kohti poliisivaltiota, jotta byrokraatit voivat käynnistää toimen, jota varten poliisivaltio luotiin. Sodan. Rauha ja kehitys ei ole heille tie. Uskokaa pois, kaikki ei ole sattumaa.

Median tulevaisuus

Tässä tulee arveluni siitä, mitä tuleman pitää median maailmassa.

Vapaat asiantuntijat

Maailma on monimutkaistunut liikaa ammattitoimittajien hallittavaksi, joten tiedon tuottaminen siirtyy osin vapaille asiantuntijoille. Menestyjä on se, joka löytää parhaat asiantuntijat suurista massoista. Kehitys alkaa netin mielipidepalstoilta, blogeista ja ihmisten ylläpitämiltä sivustoilta: asiantuntijat tuovat sinne tietojaan ja näkemyksiään. Media alkaa poimia mieleisiään kirjoittajia ja artikkeleita. Tarinat, mielipiteet, blogimerkinnät ja muut jutut toimitetaan valtamedioihin, eteenpäin. Ne välitetään.

Toimittajien rooliksi jää hoitaa tieto korrektiin muotoon sekä etsiä riittävästi niitä parhaita asiantuntijoita. Etsintä helpottuu, kun ihmiset tuovat tietojaan verkkoon. Lopulta sanomalehdellä voi olla moninkertainen määrä suoraan tietoa tuottavia asiantuntijoita toimittajien määrään nähden ja moni lehtiartikkeli on muun kuin toimittajien kirjoittama. Itseasiassa journalisteille koittaa kissanpäivät tiedon runsauden suhteen.

Suomi ei elä metsässä

Suomalaiset ovat omaksuneet syvälle myytin omasta metsäläisyydestään, kun sillä tarkoitetaan metsässä asumista. Täältä kun katsotaan, kaikki näyttää muualla suuremmalta. Kun lähdin tonkimaan tilastoja wikipediasta vahvistaakseni henkilökohtaista tuntumaani, löysin sieltä varsin mielenkiintoisia lukuja. Otin vertailuun Islantia lukuunottamatta jokaisen Pohjoismaan 30 suurinta kaupunkia. Tässäkin asiassa lukuja on erilaisia, mutta en anna sen häiritä, suunta on mielestäni taulussa.

Pohjolan sadan suurimman kaupungin joukossa suomalaisia on 30, kuten verivihollisella Ruotsillakin. Tanskalaisia kaupunkeja sadan joukossa on vain 23 ja norjalaisia vaivaiset 17. Meistä suomalaisista 2,7 miljoonaa asuu näissä 30 kaupungissa eli 51 sadasta suomalaisesta. Mainittua kolmattakymmenettä sijaa pitää Kerava.

Entäs Kerava?

Vähintään Keravan kokoisissa kaupungeissa asui tanskalaisista 2,4 miljoonaa (44%) ja norjalaisista 2,1 miljoonaa (44%). Ruotsalaiset sentään kepittivät meidät muutenkin isommalla väkiluvullaan: 3,8 miljoonaa ruotsalaista asui "Kerava-indeksin" mukaisesti, mutta eivät hekään saaneet yhtä suurta osuutta koko väestöstä, vain 42%. Tämä huolimatta suuresta kaupunkeihin suuntautuneesta maahanmuutosta.

Jos päättäisimme kaikkien Keravaa pienempien kuntien olevan maaseutua, olisi Suomessa vähiten maalaisia koko Pohjolassa. Hämmentävää vertailussa on se, että Tanskassakin kaupunkilaisia on vähemmän kuin meillä, vaikka se on sentään "eurooppalaisittain" asuttu väestötiheyden ollessa reippaasti toisella sadalla neliökilometriä kohden.

Olemme siis muuttaneet aika rytinällä kaupunkeihin vuosikymmeniä. Nyt me siellä olemme. Mitä seuraavaksi?

Meillä ei ole öljyä, ei runsaita mineraalivaroja, ei valtavia määriä vesivoimaa, ei lähellä olevia markkinoita. Jotain meillä kuitenkin on, meillä on metsää ja meillä on tilaa. Jos tilaa voisi myydä kuin kultaa, olisimme rikkaita. Emme voi valella katujamme kullalla, mutta voimme nauttia ja hyödyntää tilaamme. Sitä ylellisyystavaraa muilla ei ole ja voin arvata: sitä ei myöskään tule.

Mannerheim-animaatio

En ollut kiinnostunut siitä, enkä vaivannut päätäni sillä, eikä se siis hätkäyttänyt, mutta silti nyt kirjoitan asiasta. Sattumoisin tulin näet nähneeksi a-talkin Katariina Lillqvisteineen aiheenaan Mannerheim-animaatio. Suurin kohu lieneekin jo takana, mutta mieleni tekee tuoda ruudulle omia ajatuksiani.

Ensinnäkin, aika selkeästi kyseessä on pispalalaisen ja vasemmistolaisen katkeruuden esiinnosto. Kuinka laajaa se todellisuudessa on, ken tietää, mutta ainakin ohjaajan piireissä tunnelmointia on näköjään ollut. Tekosyynä tai syntyhetkenä tälle tunteelle on ollut keväällä huhtikuun alussa 1918 tapahtunut antautuneiden punaisten teloitus (ilmeisesti noin tuhat henkeä). Tapahtuma oli kosto punaisten suorittamalle 17 valkoisen teloitukselle. Näin viittasi a-talkissa tuoreimpaan tutkimukseen Gustav Hägglund. Siitä jäi katkerat tarinat elämään Pispalassa ja vasemmistolaissävyinen kulttuuri taisi olla sille varsin otollinen maaperä. Vertauskuvallisesti sanoisin asian näin:

"Siitä lähtien Pispalassa keitettiin tätä kitkerää ja pahaa soppaa vapaaehtoisesti ja valiteltiin keittämisen kurjuutta."

Ei ole uutinen, että katkerassa maaperässä tosiasiat saattavat joutua hyllylle tai unohduksiin. Vai moniko katkera tiesi valkoisen operaation olleen kosto? Se kosto karkasi käsistä, ei epäilystäkään. Syyt surmista vieritettiin Mannerheimin niskoille, olihan hän joukkojen johtaja. Antautuneiden surmaaminen taisi kyllä olla ihan rivimiesten itsensä idea. Mannerheim oli itse laskelmoiva, eikä varmasti nähnyt hyötyjä vaan ennemminkin haittoja surmanteoissa, mikä tulikin todistetuksi. Mannerheim oli myös yrittänyt hillitä koston tekoja sodan aikana, toki, ehkäpä enemmän olisi ollut tarpeen. Valkoiset vaikuttivat varsin "kuumilta" ylipäätään, olivathan he yrittäneet komentajansa salamurhaa Seinäjoella. Sellaisilta kavereilta vihollisten verilöyly Tampereella onnistuu vähintään yhtä kevyesti.

Eräällä lailla tapahtumia kokeneet pettivät ne, joille tarinoita kertoivat, jättäessään jotain kertomatta. Viimeistään silloin juurtui kylvetty katkeruuden siemen maahan. Vai oliko vain huonoa sattumaa, että juuri katkeruutta ruokkivat tarinat muistettiin, sikäli kun olen käsitystä niistä saanut? Tarvittiin tietysti syntipukki ja halveksunnan kohde, Mannerheim, vastustajan idoli. Siitä näköjään alkoi vuosikymmeniä kestänyt itsekeskeinen surkuttelu ja väheksyntä. Paha piti palkita pahalla, mutta hyville ei annettu pientäkään hyvää: Vaikka valitusta on jatkunut näin kauan, on käsittämätöntä, etteivät valittajat ole saaneet aikaiseksi hautapaikalle edes muistomerkkiä surmattujen kunniaksi. Todelliset valittamisen ja halveksunnan syyt mahtavat olla siis toisaalla? Syyt taitavat olla katkerassa ja epäoikeudenmukaisuutta korostavassa maailmankatsomuksessa, siinä maailmassa löytyy vihollisia ja niitä saa kohdella kaltoin jopa kolmannessa-neljännessä polvessa.

"Sairaat ajatukset kasvavat sairaita hedelmiä."

Kuvatunlaisessa maailmassa vääryyksiä ei unohdeta eikä anneta anteeksi ja hyvät teot jätetään huomiotta. Tämä valittaminen huutaa muita paikalle auttamaan ja antamaan huomiota. Juuri heidän kokema vääryys pitää muistaa. Tosin, eiväthän ne valittajat itse menettäneet henkeään, sitä kalleintaan. Negatiiviset tunteet tekevät ajatuksista itsekeskeisiä.

Homoepäilyt ja surmanteot eivät ole itselleni uutisia, eikä varmaankaan monille muillekaan. Lillqvist ja kaltaisensa kuitenkin haluaisivat, että tämän idolin homoudesta puhuttaisiin tai välitettäisiin. Ilmeisesti onkin katkeraa, kun ei ole puhuttu, eikä välitetty. Homous sinänsä ei järisytä, ellei sillä haluta järisyttää. Miksemme puhu Jari Sillanpään homoudesta? Tai: Miksi pitäisi puhua?

Marisijat ovat luoneet itse oman vihollisensa, vastustajansa, vastapuolensa, miten ikinä sitä kutsuvatkaan. Siinä vastustajassa nähdään omat tunteet käänteisinä: homofobiaa, jumalointia, kiihkonationalismia, fasismia. Kun tämä on tehty, syytetään tätä kuviteltua vihollista ja mahdollisia vihollisen edustajia, todellisia ihmisiä ja heidän sanojaan, näistä demonisista piirteistä. Todellisuudessa vihollista ei ole. Mannerheimia kunnioittavat eivät sinänsä ole homofobisia, jumaloivia tai fasistisia. He ovat kyllä nostaneet miehen jalustalle, aika monelle. He osaavat laskea yhteen ja vähentää. Toiset osaavat tai haluavat vain vähentää.

Jos Mannerheim eläisi, olisi Katariina Lillqvist oikeudessa vastaamassa teoistaan. Nyt näin ei ole, pilkatkaamme siis kuolleita. Kuitenkin on sanottu, että "Tehkää muille, kuten haluaisitte teille tehtävän." Odotelkaamme siis fiktiivistä animaatiota Katariina Lillqvististä, Pispalan perhosesta.

Tässä linkki vasemmistolaisia ja pispalalaisiakin lapsia auttaneeseen järjestöön. Sen on perustanut Murha-Kustaa. Pahoittelen, jos linkki loukkaa jotakuta. http://www.mll.fi/liitto/historiaa/

Luulin, ettei Suomessa enää näin vanhoja muistella, mutta olin näköjään väärässä. Tämä episodi oli matka Katariina Lillqvistin ja kaltaistensa maailmaan. En tiennyt siitä, en odottanut sellaista, enkä ollut kiinnostunut siitä, mutta nyt olen sen uskoakseni nähnyt. Kivaa oli.

Lissabonin sopimus

Niinpä niin, irlantilaiset äänestivät EU:lle tarkoitetun perustuslain kumoon. Tämä oli johtajien mielissä väärä mielipide ja tietysti vastapuolen valheilla höystetty. Onneksi sentään joku osapuoli jaksaa puhua kansalle. Johtajat mutisivat ja höpisivät lyötyinä, ettei tämä vaikuta mihinkään. Ei tunnu missään. Tosiasiassa äänestyksen pitäisi kaataa koko yritelmä, koska niin on sovittu - kaikkien on suostuttava tai kukaan ei ala. Muissa maissahan äänestystä ei uskallettu enää järjestää. Kansan mielipide on torpattu mielipidepalstoille ja kahvihuoneisiin. Siellä se on vaaraton. Se on varmasti monen kiinnostuneen mielestä turhauttavaa ja ärsyttävää. Maiden johtajat ovat viemässä maitaan sinne, mihin kansa ei halua. Matkan syytä ei kerrota. Kaiken lisäksi perille on outo kiire.

EU-parlamentti käsittelee Lissabonin sopimusta:
http://www.youtube.com/watch?v=QVeMBNB0cII

Vastustajat vaativat perustuslaista kansanäänestystä ja väittävät, etteivät kannattajat(-kaan?) ole lukeneet sopimusta. Perusteluna on se, ettei sopimusta voi lukea - ilman huomattavan suurta vaivannäköä. Lisäksi kritisoidaan keskustelun puutteesta - siellä missä asiasta päätetään.

Pitkäaikaisin europarlamentaarikko, Jens-Peter Bonde, kritisoi sopimusta
http://www.youtube.com/watch?v=twINQm8ZC2A
http://www.youtube.com/watch?v=8Kr0Foq3CQE

Eduskunta käsittelee sopimusta
Eduskunnan äänestys sopimuksesta


Dos. Terhi Kiiskisen luento perustuslain ensimmäisestä versiosta, josta 98-99% säilyi nykyiseen versioon:
http://www.perussuomalaiset.fi/ajankohtaista/eu_perustuslakiluento.html

Omin sanoin tiivistän Kiiskisen näkemyksen näin: perustuslaki on huono, eikä kunnioita kansanvaltaa.

Toisinajattelija Vladimir Bukovksy: "EU:sta uusi Neuvostoliitto":
http://www.brusselsjournal.com/node/865
http://www.youtube.com/watch?v=bM2Ql3wOGcU&feature=related

Tsekin presidentti Václav Klaus pelkää jotain samansuuntaista:
http://www.brusselsjournal.com/node/206

Irlantilaisten video Lissabonin sopimuksesta:
http://video.google.nl/videoplay?docid=-4291770489472554607&q=End+of+nations&ei=505NSPPeH4GEjQKCw4S_DA

Video manaa käytännössä Neuvostoliiton paluun EU:n muodossa.

Hyvä viesti aiheesta ja linkkejä eteenpäin (osa tässä yllä ja osa ei toimi):
http://keskustelu.plaza.fi/ajassa/keskustelu/t1710296


Yhteenveto

EU-komission (Politbyrooksikin haukuttu) puheenjohtaja Jose Manuel Barroso on entinen maolainen kommunisti. Hän ei ole ainoa vasemmalle kallellaan ollut hahmo EU:n johdossa. Voi siis epäillä, ettei siellä nyrpistetä nenää kommunismille. Mitä itse sopimukseen tulee, irlantilaisten video kertoo paljon. Väitetään, että sopimus on kaksinaamainen: Otsikoissa puhutaan kauniita, mutta myöhemmin viitataan sinne tänne jopa pöyristyttäviin asioihin, jonka seurauksena kukaan ei käytännössä tiedä mikä on oikein ja mikä ei. Hyvä perustuslaki siis? Jatkossa suomalaisen asevelvollisen voi velvoittaa sotiin milloin minnekin, jos sopimus toteutuu. Ja kun sopimuksesta tulee hyvin vastakohtaisia näkemyksiä, kuten poliisin kiinniottaman saa ampua, mikäli karkaa ja, että mellakoissa virkavalta saa toimia samoin, niin eikö jonkun mielestä meillä ole ongelma: paska sopimus. Jos näin tärkeistä asioista (ihmishengistä) ei ole selvyyttä, miksi sillä ei ole mitään väliä? Aivan käsittämätöntä. En uskonut näkeväni tällaista päivää.

Anna äänesi kansanäänestyksen puolesta: x09.eu. Se on ehkä tärkein tekosi, mitä yhteiskunnalle voit tehdä keskustelemisen lisäksi, unohtamatta tätä asiaa seuraavissa vaaleissa.

Apua köyhille maille vai ei?

Suora rahallinen tuki kehitysmaille näyttää kulkevan kohti tiensä päätä. Viitaten kehitysmaiden viisaiden lausuntoihin [1] [2], on kehitysapu jopa tappavaa ja pitäisi lopettaa pikimmiten. Avustusjärjestöt ja paikalliset poliitikot hyötyvät kehnosta tilanteesta. Ensimmäiset oikeuttamalla olemassaolonsa ja jälkimmäiset kahmimalla avun itselleen. Kärsijöitä ovat avun saajat, paradoksaalista kyllä. Poliitikot jakavat ottamansa osuuden omilleen uudelleenvalinnan varmistamiseksi. Musta pörssi myy loput ilmaisesta ruoasta halvemmalla kuin paikalliset viljelijät. Kannattaa siis viljellä kahvia, kun ruoka tulee kuitenkin ilmaiseksi Euroopasta. Kun viljavarastoja ei täten saada aikaan, toistuu sama kerta toisensa jälkeen. Kun valtioiden tulot eivät niinkään perustu kansan maksamiin veroihin vaan ulkomaiseen rahaan, ei hallituksilla ole tervettä riippuvuutta veronmaksajista. Kuulostaa hyvin loogiselta. Emme silti toimi niin... :D

Rahan ja ruoan antaminen tulisi lopettaa, mutta tiedon antamista tulisi laajentaa. "Älä anna kalaa, opeta kalastamaan." Ihmisiä tulisi siis kouluttaa kehitysavun nimissä ilmaiseksi tai halvalla, kotimaassaan tai avustajamaassa. Tämäkään apu ei saisi haitata koulutuksen kehittymistä kehitysmaassa, mitä se varmasti toisaalta tekee, mutta toisaalta auttaa luoden pääomaa, jolla tietoa levitetään eteenpäin. Jos ruokaa halutaan antaa, tulisi se antaa hyvinä aikoina ja vain kerran. Hmm, entäs jos joillekin kehitysmaille myönnettäisiin tietty absoluuttinen määrä viljaa meidän viljavarastosta, kerran. He tarvittaessa kotiinkutsuisivat sen (omiin leväperäisiin tarkoituksiinsa tietysti). Ehkei ruoka-apu vain ole mahdollinen.

Entäs sitten pakolaiset? Miksi heidät pitäisi asuttaa länsimaihin, eikä naapurimaihin, jonne luultavasti sopeutuisivat paremmin? He työllistyisivät luultavasti paremmin Afrikassa, kuin Suomessa. Afrikan maat itseasiassa ottavatkin paljon pakolaisia vastaan. Sitä vastaanottokykyä voinemme tukea.

[1] http://www.spiegel.de/international/spiegel/0,1518,363663,00.html
[2] http://www.hs.fi/talous/artikkeli/GrameenPhonen+perustaja+moittii+kehitysapua+tehottomaksi/1135228411165?ref=rss

Jumala

Lyhyt johdatus siihen, mistä Jumalaa epäillään ja mistä syytetään.

Miksi Jumala sallii pahan?

Jos kaikki olisi täydellistä, ei kukaan tekisi virheitä, eikä pahuutta olisi. Kukaan ei koskaan opettelisi kävelemään, koska osaisi. Kukaan ei lapsuudessaan joutuisi kärsimään, koska kukaan ei heitä satuttaisi, eikä lapsi koskaan kompastuisi tai erehtyisi väärille teille.

On epäloogista odottaa yllä olevaa paratiisia. Lapsen täytyy tehdä pahaa, jotta joutuu kohtaamaan tekojensa seuraukset ja voi oppia niistä. Kokemukset opettavat ihmistä ottamaan muut huomioon. Aikuisenkin täytyy yhtä lailla tehdä pahaa samasta syystä. Pahuus on siis välttämätöntä. Jos joku kuitenkin haluaa tehdä eron lasten ja aikuisten pahoille teoille, perustelkoon selkeästi - ainakin itselleen. Pahuus ei oikeasti ole pahuutta vaan tietämättömyydestä johtuvaa ymmärtämättömyyttä. Kompastu ja nouse.

Kun kohtaat vastoinkäymisiä, sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa, joko märehdit ja nouset tai relaa ja nouse, sillä sinulla ei ole muuta tietä. Nosta väsynyt itsesi pystyyn, suorista paitasi ja mene.

Miksi toisille annetaan ja toisilta otetaan?

Vastoinkäymiset ja pahuus ovat joko oikein tai väärin kokijaa kohtaan. Näin ajatellaan. Kun vastoinkäymisten syitä tutkitaan, saatetaan löytää esimerkiksi huolimattomuutta, ylpeyttä ja väkivaltaisuutta, jotka ovat kääntyneet henkilöä itseään vastaan. Mitä kauemmaksi menneisyyteen tutkinnassa edetään, sitä todennäköisemmin vastoinkäymisten syyt selviävät, kunnes ihmisen syntymä pysäyttää tutkinnan etenemisen. Asioiden syyt tuntuvat loppuvan siihen paikkaan. Tarkalleen ottaen syyt eivät lopu vaan tietämys syistä loppuu.

Kun oletetaan, ettei vastoinkäymisiä selittäviä syitä voi olla ennen ihmisen itsensä syntymää, on varmasti vaikea ymmärtää niitä. Todellisuudessa emme vain tiedä onko niitä syitä vai ei. Tästä päästäänkin siihen, että jos oletetaan kaiken olevan oikeudenmukaista, täytyy vastoinkäymisiä oikeuttavia syitä olla tapahtunut ennen ihmisen itsensä syntymää. Ihminen on siis ollut "paha" ennen syntymäänsä. Edellisessä elämässä. Toisin siis kuin kristinusko ja islam opettavat, mutta kuten muut uskonnot opettavat. Tosin, paha on hyvä. Paha opettaa hyväksi, joten siinä täytyy olla jotain hyvää. Kompastu, jotta et kompastu.

Nettikunta

Mitä jos kuntalaiset voisivat netin kautta päättää kunnan asioista? Nykyään Suomen kunnilla usein näyttää olevan ongelmia hoitaa asioitaan. Itse olen kiinnittänyt huomiota uutisiin, jotka tuovat esiin toistuvasti erilaisia ongelmia asioiden hoidossa. Järjestelmät reistailevat, laiminlyöntejä paljastuu ja tärkeiden asioiden rahoitusta supistetaan, kun samalla rakennetaan "musiikkitaloja".

Ylpeys

Musiikkitaloilmiössä on kyse yksinkertaisista tunteista. Toinen haluaa hienon auton, toinen haluaa musiikkitalon. Kun hankintaan saadaan rahat muiden pussista, into sen kuin kasvaa. Toki, onhan se kivaa, kun on kaikkee hienoo. Näissä tilanteissa asioiden tärkeysjärjestys epäilemättä joillain ihmisillä muuttuu. Halujen tyydyttäminen voittaa todelliset tarpeet. Kun satunnaisen kunnan "musiikkitalon" rakentamisesta ovat äänestämässä ne, joiden tulot ovat keskimääräistä isommat, on heidän sormensa keskimääräistä herkemmin puoltamassa musiikkitaloa. Oma napa on se ainoa, jota todella ymmärretään. Tuloksena on enemmän musiikkitaloja ja vähemmän hoivaamista.

Ahneus

Kunnissa on myös toinen ongelma, korruptio. Kuntien valtuustoissa ja hallituksissa on ihmisiä useimmista yhteiskuntaluokista ja -ryhmistä, myös maanomistajia. Nämä, ja toki monet muutkin, ovat tyytyväisiä todetessaan heille myönteisten päätösten toteutuvan. Epäilemättä joitain asioita joskus junaillaan hyvien velien seurassa. Lopulta ollaan tilanteessa, jossa omalle mökille johtaa asfalttitie ja lapset istuvat homeisissa kouluissa.

Laiskuus

Virkamiehen työ vedetään viemäriin, kun kunnanhallituksen edustajat kääntävät asiat uusiksi. Huolellinen ja harkittu suunnittelma heitetään roskiin ja tilalle otetaan löysin rantein sorvattu omaa etua ajatteleva ja yhteisen edun laiminlyövä esitys. Kun piirit ovat pienet, kaikki on mahdollista. Virkamiestä moinen ei motivoi. Miksi edes yrittää?

Kunnat ovat laajalti leikanneet monien tärkeiden toimien, kuten opetustoimen, menoja. Asiat ovat siis rämettyneet, rahaa on niukalti tärkeisiinkin asioihin. Välinpitämättömyys on laajaa. Jos siis ihmiset eivät oikein missään hoida kuntien asioita hyvin, eivät ihmiset sovi niitä hoitamaan. Kuntien asioiden hoitamisen tapaa on siis muutettava niin, että ihmiset onnistuvat niitä hyvin hoitamaan.

Kunta nettiin!

Kirjaudu pankkitunnuksilla sisään. Eteesi avautuu sivusto sanomalehtien sivustojen tapaan: Artikkeleita menneistä ja tulevista päätöksistä. Artikkeleiden yhteydessä käyttäjien keskustelua aiheista nimellä tai nimettömänä. Sitten äänestys. Osa kuntalaisista voi antaa äänensä valitsemalleen henkilölle ja näin valtuuttaa toisen päättämään puolestaan. Virkamiesten vastuulla olisi valmistella asiat asiantuntevasti ja esitellä ne selkeästi.

Tämän kaiken seurauksena korruptioveljien mahdollisuudet käpälöidä asioita vähenisivät, toki virkamiesten pehmittely jäisi edelleen mahdolliseksi. Äänestäjiksi tulisi siis laajempi kirjo ihmisiä. Enää ei tarvitsisi sitoutua valtuutetuksi vaan voisi itse äänestää milloin huvittaa, kun asia on tärkeä. Epäilemättä voi nähdä riskin siinä, että annetaan aikuisille ihmisille päätösvaltaa omiin ja yhteisiin asioihin. Riskinä voi nähdä myös sen, syntyykö käyttäjiä, joiden aktiivisuus pitäisi hommaa toimivana. Ehkäpä siitä aktiivisuudesta pitäisi palkita rahallisesti. Kaikki eivät myöskään ole sinut netin kanssa, joten heille täytyy tarjota mahdollisuus vaikuttaa avustettuna.

Kuka hoitaa?

Kenen motiivi on saattaa tämä käytäntöön? Ei ainakaan puolueiden, jotka luultavasti pelkäävät vaikutusvaltansa katoa kunnissa. Tosin, ehkä jäsenmäärät kasvaisivatkin. Puolueet kuitenkin ovat vallassa, joten riskien minimoimiseksi tätä ei toteuteta. Katsotaan taas Suomenlahden eteläpuolelle. Sieltä kantaa kehityksen askelten kaiku.

Tasa-arvo

Nykyään puhutaan paljon naisten tasa-arvon puutteista: palkasta, naisjohtajista ja kotitöistä. Kahta puuttuu, yhtä on liikaa. Tässä otetta aiheisiin.

Palkka

Naisen euro on 80 senttiä, sanotaan. Kuitenkin tuoreehkossa tutkimuksessa (en tietenkään osaa viitata missä) todettiin, että naisvaltaisilla aloilla miesten euro on 80 senttiä (tai jotain). On myös tutkimus, jossa samassa ammatissa toimivien naisten palkan ero miehiin on todettu olevan 2-3 prosenttia alaspäin (97-98 senttiä siis). Näiden ilmiöiden lisäksi naisia on vähemmän johtavissa asemissa, joka sekin osaltaan vaikuttaa keskimääräiseen palkkaan alentavasti.

Meillä on siis kolme ilmiötä naisten palkkoja laskemassa: naisvaltaisten alojen matalat palkat, naisten hiukan alempi palkka samassa ammatissa ja naisten vähäisyys johtoasemissa. Miksi näin on?

Naisvaltaisten alojen matalat palkat

Naisvaltaiset alat ovat usein julkisella puolella (hoitajia, opettajia). Julkisella puolella organisaatiot eivät pyri maksimoimaan taloudellista tulostaan, joten tulos ei myöskään ole niin hyvä kuin yksityisellä puolella. Täten yksityisellä puolella on paremmat mahdollisuudet maksaa enemmän. Siellä on myös suurempi halu maksaa enemmän, koska voiton maksimointi usein vaatii parempia työntekijöitä ja niille täytyy maksaa enemmän. Yksityisellä puolella on siis suurempi motiivi ja sen myötä aikanaan avautunut tilaisuus.

Naisten hiukan alempi palkka samassa ammatissa

Kumpi vaatii kovempaa palkkaa neuvottelussa, mies vai nainen? Miesten ammatin valinnassa vaikuttaa raha enemmän kuin naisilla. Miehet myös vaativat ammatissaan enemmän rahaa kuin naiset, uskon. Usein yksityisillä aloilla palkka on paljon vaatimisesta kiinni. Miehet eivät yleensä myöskään tuomitse palkankorotusta pyytävää kollegaa, toisin kuin naisten keskuudessa voi käydä. Moinen tuomitseminen on jopa naurettavaa voiton maksimointiin pyrkivässä yrityksessä, jossa johto ja omistajat ottavat isoja rahoja itselleen.

Missä naiset johtopaikoilta?

Naisia ei ole paljon johtajina, joka laskee naisten keskimääräistä tulotasoa miehiin verrattuna hiukan sekin. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen:

Naisjohtajat

Naisia ei ole suurissa määrin johtajina miesvaltaisilla aloilla, esimerkiksi teollisuudessa. Paljonko naisjohtajia on naisvaltaisilla aloilla? Kaikki vaatimukset kiintiöistä (näinhän on esitetty) tulee mielestäni tyrmätä ykskantaan. Yrityksillä täytyy olla vapaus valita henkilönsä vapaasti ja sukupuolilla täytyy olla tasapuoliset mahdollisuudet edetä uralla. Jos jossain yrityksessä on naisilla lasikatto, se täytyy naisten itsensä murtaa. Kun pää on avattu, jatko on luultavasti helpompaa uusille tulokkaille. Pitäisikö muuten savolaisillekin määrätä kiintiöt yhtiöiden hallituksissa?

Miehet johtajina

Ovatko miehet keskimäärin kunnianhimoisempia johtajan paikkojen ja uralla etenemisen suhteen kuin naiset? Ultratiukkoja bisnesnaisia tästäkin maasta löytyy, mutta ei heitä niin paljoa ole. Mikäli koko maailmanhistoriaa voi käyttää konkreettisena todisteena, väittäisin miesten olevan persompia titteleille ja asemalle. Jos silti onkin niin, että naiset ovat yhtä persoja tai jopa persompia asemalle, niin hiukan ihmetyttää missä sellainen kunnianhimo luuraa. Ilmeisesti yksi merkittävä syy johtajuuden tavoittelulle on miesten keskuudessa kunnioituksen tavoittelu muiden miesten taholta.

Kuka johtaa kotitöitä?

Naiset tekevät 2/3 kotitöistä, kerrotaan tuoreissa keskusteluissa. Kuitenkin ETLA:n tutkimuksen mukaan, johon väitteet ilmeisesti viittaavat, [1] naiset tekevät 60 % kotitöistä. Sen sijaan miesten kotitöiden määrä on 2/3 siitä mitä naisilla. Se on eri asia. Tuosta 20 prosentin työosuuksien erosta tekee kyllä mieli epäillä, että perheiden naiset ja miehet eivät ole välttämättä yhdessä kaikkea päättäneet mitä ja milloin tehdään. Piikin naisten kotitöille aiheuttavat joka tapauksessa lapset. Itse en mm. voi olla huomaamatta, että moni tuore äiti suorastaan omii lastenhoidon kotityöt innostuksessaan. Hauska ja tärkeä lisä on tieto siitä, että sinkkunaiset tekevät selvästi sinkkumiehiä enemmän kotitöitä. Siitä syntyvästä näennäisepätasa-arvosta ei voi syyttää miehiä, kun ei ole uhriakaan. Lopputulemana voi sanoa, että kun edellä mainitun tutkimuksen mukaan ansiotyön ja kotityön yhteismäärä on naisilla ja miehillä jotakuinkin samalla tasolla, ei epätasa-arvoa yhteen lasketun työmäärän suhteen ole.

Loppulause

Tässä on nyt pyöritelty keskeisimpiä julkisuudessa käsiteltyjä naisten tasa-arvoaiheita. Kaikki aiheet ovat olleet julkisuudessa liioiteltuja ja dramatisoituja. Palkkojen ja naisjohtajien vähyyteen on usein selkeät syrjinnästä riippumattomat syynsä. Kotitöiden määrien erot selittyvät nekin luontevilla syillä. Lopulta jäljelle jäävät epätasa-arvoilmiöt ovat minun mielestäni lieviä. Osoittakoon joku toisin.

[1] http://www.etla.fi/index.php?action=news&id=102

Työnteon opas

Tässä yksi opas työelämään tulijalle ja siellä seikkailevalle.

Lähtökohta:

-Ei työtä
-Ei koulutusta
-Ei kiinnostusta

Ei kiinnosta!

Jos sinua ei kiinnosta, voit todeta olevasi yksi monista ja sen olevan vieläpä ymmärrettävääkin.

• Sinua ei kiinnosta, koska et välttämättä tiedä ja ymmärrä vielä mistään työstä niin, että voisit päteä.
  
• Sinua ei myöskään kiinnosta sen takia, ettet tiedä missä JO olet pätevä. Et pidä itseäsi hyvänä? Et ole tehnyt asioita, joita huomaisit osaavasi helposti? Osa kyvyistäsi saattaa tulla esiin vasta vuosikausien työnteon jälkeen, koska kyky saattaa vaatia niin paljon tietoa ja kokemusta hyvin toimiakseen.
  

Saatat helposti vähätellä työssäsi/elämässäsi saamia tietoja, koska sinulle ne ovat itsestäänselviä, etkä ole mielestäsi ponnistellut niiden eteen. Näin ajatellessasi laiminlyöt kuitenkin yhden asian: olet käyttänyt aikaasi asioille. Aikaa on meillä kaikilla rajoitetusti ja se ratkaisee. Työasiat saattavat tuntua mitättömiltä vaikkapa rallin maailmanmestaruuteen nähden, mutta älä vertaile, vaan elä omaa elämääsi ja keskity siihen. Niin se maailmanmestarikin tekee ja siksi pärjää. Se, kuinka päätät suhtautua kiinnostuksen puutteeseen, on yksi elämäsi tärkeimpiä päätöksiä.


Työn valinta:

1. Valitse ala alla olevan mukaan:

1 Kiinnostava ala löytyy
0 Neutraaleja aloja löytyy
-1 Ei-kiinnostavia aloja löytyy
Valitse siis listan mukaan 1 tai 0 pistettä saava(t) ala(t).

2. Jos aloja jäi useita jäljelle, valitse parhaiten kykyjäsi vastaava(t)

• Jos et tiedä kykyjäsi, mene ammatinvalintapsykologin testiin.
  

3. Jos vieläkin jäi useita aloja, valitse parhaiten maksava ala:

• Jos rahkeet riittävät, tähtää:
• Ekonomiksi
• Juristiksi
• Diplomi-insinööriksi
• Lääkäriksi
  
• Jos et tiedä parhaiten maksavia aloja, tutki:
• Parhaiten maksetaan todennäköisesti siellä missä yritysten todellista kilpailua on vähän mm. seuraavista syistä:
• Vain yksi yritys markkinoilla
• Työsi kysyntää on selvästi yli tarjonnan
• Asiakkaalla on runsaasti rahaa (rikkaat, monopoliyritykset)
  
• Asiakasta ei kiinnosta hinta saati koko asia suuremmin (esim. tavalliset ihmiset)
  
• Hinnoittelu on monimutkaista (kännykän hinnoittelu on helpompaa kuin tehdaskompleksin)
  

Tällä hetkellä monien alojen ammattimiehistä on pula. Ne alat, joilla asiakkaat ovat tyhmempiä ja laiskempia maksavat paremmin. Tämä tarkoittaa käytännössä yksityisten ihmisten palvelemista yksityisillä aloilla.


Työn teko:

Työnteko sekä siinä menestyminen koulussa ja työpaikalla perustuu seuraaviin seikkoihin:

1. Huolellisuus ajatuksissa, teoissa ja sanoissa.
2. Ahkeruus.
3. Tieto/Kokemus.

Kun pidät kohdat 1 ja 2 korkealla sekä hankit kokoajan tietoa ja kokemusta muita paremmin, korjaat hedelmät ennemmin tai myöhemmin. Salaisuus on tietopääomasi kasvattaminen muita nopeammin (vrt. osakepääoma). Huom! Se ei tarkoita tiedon panttaamista, sillä se kääntyy sinua vastaan, vaan olennaista on myös kyky hankkia tietoa, etkä kuitenkaan edes kykene kaikkea tietoasi jakamaan. Lisäksi, vaikka jakaisitkin tietoasi vuolaasti, eivät muut todennäköisesti käytä sitä yhtä tehokkaasti kuin sinä, koska eivät itse sitä keksineet tai löytäneet ja täten siitä innostuneet tai muut eivät vain ymmärrä asiaa yhtä hyvin. Ja vielä, mitä paremmin tietojasi jaat, sitä paremmin sinut siitä tunnetaan ja lopulta siitä palkkaakin maksetaan, jos mahdollista.

Itse en näe mitään muuta tietä, kuin yllä mainittu. Toki maailmaan poikkeuksia mahtuu, mutta niitä on hyvin vähän. Elämäsi tulee olemaan työtä, nukkumista, syömistä ja vapaa-aikaa. Se, kuinka hoidat ne, sanelee vastaansanomattoman armottomasti menestyksesi määrän. Asennoidu hyväksymään se. Olet mitä teet. Jos et tee mitään, et ole mitään. Olet silloin kuin Barbie-girl ilman vaatteita: persoonaton ja tylsä. Älä sinä ole sitä.


Kuinka saavutan korkean huolellisuuden ja ahkeruuden?

Huolehdi, että perusta ja suorituskykysi on kunnossa, sillä väsymys tekee työstä tylsän:

1. saat unta tarpeeksi
   
2. syöt ruokaa sopivasti ja se on virkistävää
3. liikutkin vielä

Asennoidu oikein työhösi. Saat menestyksen ja muiden hyväksynnän työpaikalla siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että teet työsi hyvin. Joku saattaa paikata huonoa työntekoa seurallisuudella, jonka avulla voi kehittää itselleen harhaluulon, ettei pomo välitä tai huomaa huonoa työntekoasi. Seurallisuus muuten on toki hyvin suotavaa, sillä se avaa ovia.

Huono työpaikka

Huonosti johdettu työpaikka vie asennetta ja jos et kykene olemaan haluamallasi tasolla johtamisesta ja ilmapiiristä johtuen, vaihda työpaikkaa. Huonossa ilmapiirissä työskentely ja oleskelu vaikuttaa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän luonteeseesi nakertaen sitä.

Tylsä työ

Jos työsi on mielestäsi tylsää, ajattelepa tätä: mitä helpompi työsuoritus on, sitä vähemmän siinä sallitaan virheitä. Mitä vaikeampi työsuoritus on, sitä useammin siinä sallitaan virheitä. Todellinen helpon työn korkea taitaminen tulee rutiinista ja suurien työmäärien virheettömästä suorittamisesta. Helpon työn tärkeimmät pointit siis ovat:

• Huolellisuus (Virheettömyys. Hyvä ja keskittynyt rutiinin opettelu)
  
• Ahkeruus (Kurinalaisuus. Vrt. juoksija jatkaa juoksua mukavuudenhalusta huolimatta)

Tylsä työ voi johtua omasta asenteesta. Tarkista se: latistatko itseäsi kokoajan? Vähättelet asioita ja niiden tärkeyttä? Miksi? Mitä hyödyt siitä? Tuleeko siitä hyvä olo? Onko asian toteaminen turhaksi tekosyy olla tekemättä sitä? Työelämä on taistelua laiskuutta vastaan.