Hyvät, pahat ja rumat lukiot 2009

Helsingin Sanomat julkaisi listan lukioiden yo-tuloksista. Lista antoi mielenkiintoista aineistoa pohdittavaksi, vaikka se joitain virheitä väitetysti sisältää. Kuka on tyhmin ja kuka paras? Vai löytyykö näihin vastausta?

Helsingin lukiot komeilevat uutisissa jo perinteisesti parhaina, mutta uutisoimatta jää, että Helsingin lukiot miehittävät myös häntäpäätä. Lopulta Helsinki kaupunkina onkin vasta Suomen seitsemänneksi paras. Tilastollisesti näyttääkin kunnan lukioiden määrä korreloivan aika tiukasti opiskelijoiden valikoitumisen kanssa: mitä enemmän lukioita, sitä suurempi menestyshajonta niiden välillä. Tässä Suomen parhaat kaupungit (yli 40 000 as.):

Turku						18,84
Tampere						18,70
Kouvola						18,49
Hämeenlinna						18,47
Espoo						18,44
Joensuu						18,43
Helsinki						18,37
Porvoo						18,32
Mikkeli						18,30
Oulu						18,21
Lahti						18,17
Kuopio						18,05
Hyvinkää						17,95
Lappeenranta						17,90
Jyväskylä						17,86
Rovaniemi						17,83
Vantaa						17,78
Salo						17,67
Vaasa						17,59
Pori						17,23
Kotka						16,89
Seinäjoki						16,85

Käytännössä Turku oli selvä ykkönen ja Tampere kakkonen, mutta muut tulevat askeleen perässä.

Pohjois-Karjala yllättää

Maakunnista parhaiten menestyi, ei yllättäen, Uusimaa (18,20) ja ihan perässä pinkoilivat Pirkanmaa (18,18) ja Varsinais-Suomi (18,11). Tämä kolmen muuttovoittoalueen kärki erottui muista, Pirkanmaa yllättävän lähellä Uudenmaan tasoa, miltei tasoissa. Niinikään yllättäen Pohjois-Karjala (17,99) ampaisi seuraavaksi tehden eroa muihin. Muuttotappiota kokevat maakunnat pärjäsivät yleisesti hiukan huonommin (17,53 vs. 18,04), mutta Pohjois-Karjala ja Itä-Suomen lääni ylipäätään (17,82) kamppailivat menestyksellä ilmiön tuiverruksessa. Tosin heikoitenkin pärjännyt Kainuu sai keskiarvokseen 16,99 pistettä, joka yksittäisenä arvosanana tarkoittaisi 0,3 pisteen eroa parhaimpaan maakuntaan (4,25 -> 4,55).

Havaituksi tuli, että Pohjois-Suomi (17,34) ja "Suur-Pohjanmaa" (17,42) pärjäsivät muuta maata huonommin, koko maan keskiarvon ollessa 17,82. Etelä-Suomi oli lääneistä paras 18,01 pisteellään.

Koetin selvittää, miksi toisaalla ei pärjätä, mutta usein vain hajujälkiä jäi. Maakuntien panostukset perusopetukseen eivät korreloineet juurikaan yo-menestyksen kanssa. Lukion koolla ei näytä olevan sanottavaa vaikutusta sen menestykseen, vaikkakin maakuntien tasolla jotain laihaa yhteyttä oli. Ylioppilaiden määrä vaihteli neljän ja 278:n välillä ja tulokset olivat usein mitä sattuu.

Kuvassa oikealla maakuntien menestys: viileät värit alle keskiarvon ja lämpimät yli keskiarvon.

Ruotsinkieliset lukiot juhlivat

Kun suomenkieliset lukiot saivat keskimäärin 17,77 pistettä, rohmusivat ruotsinkieliset (ruotsinkielinen nimi) 18,50. Pelkästään ruotsinkielisen lukion omaavissa kunnissa menestys oli kuitenkin laiha, 17,48. Kun tarkemmin vertailin alle sadantuhannen asukkaan paikkakuntia, joissa oli molempien kielisiä lukioita, oli näiden välillä ero: ruotsinkielisten pisteet olivat 18,22 ja suomenkielisten miltei pisteen vähemmän (17,29).

Kun vertailussa on tarkalleen ottaen kyse kirjoitusten pakollisista neljästä aineesta, joihin molemmat kotimaiset melkein kuuluvat, uskon erojen syntyvän toisen kotimaisen kielen taitamisesta tai taitamattomuudesta. Ruotsin kielen suoritti toisena kotimaisena (pitkänä tai keskipitkänä) melkein 13000 oppilasta ollen suomen ja englannin jälkeen yleisin koe. Tämä suhde lienee ollut vieläkin räikeämpi, kun ruotsi oli suomenkielisille kirjoitusten pakollinen kieli. Ehkä olen väärässä, mutta yhtä kaikki, kaksikieliset saavat paremmat tulokset.

Pakollisia aineita ovat siis äidinkieli ja kolme seuraavista: englanti (yleensä), ruotsi tai suomi, matematiikka tai reaali. Jos haluaa välttää matematiikan, on otettava joko ruotsi (tai suomi) tai reaali.

Ruotsinkielisten paremmuus on sikälikin jännä ilmiö, että PISA-kokeissa he taas eivät pärjää.

Lopuksi

Suurissa kaupungeissa paras oppilasaines hakeutuu selvästi omiin lukioihinsa. Huonoimpien lukioiden listalta löytyy runsaasti mm. helsinkiläisiä lukioita. Kyseenalaista huonoiten menestyneen lukion kunniaa kantoi tänä vuonna Helsingin Laajasalon lukio, jolle nämä kirjoitukset olivat ne viimeiset. Turku yllätti kirjoittajan menestyksellään, kuten teki Pohjois-Karjala ja ruotsinkielisetkin lukiot. Pohjois-Suomi taas jäi muista, eikä ilman yllätystä jäänyt Helsinginkään odotuksiani heikompi sijoitus.

Ruotsin kielen poistaminen kirjoitusten pakollisista aineista vaikuttaa olleen hyvin terve ilmiö suomenkielisten tulosten kannalta.

[lisäys]

Kirjoittaja itsehän ei kirjoituksissa kummoisesti pärjännyt... :) Pänttäämisen ja ulkoa annetun tiedon sijaan ajattelu on se mikä jyrää. Kun mistä tahansa hankittu tieto ja ajattelu yhdistyvät, ei hyvää käytöstä osaavan menestystä voi estää. Se piirre tuo monen vähemmänkin koulutetun ohi muiden. Ajattelu on työtä ja rohkea ajattelu on uutta luovaa työtä.

Maailmanhistoria 2009 -

Tässä yksi mahdollinen maailman, ja Suomen, tapahtumien kulku lähitulevaisuudessamme. Näkymä on varsin räihäkkä, mutta sallittakoon se kuitenkin. Eli, entä jos:

Uudistushenkinen Barack Obama murhataan asteltuaan monien vahvojen tahojen varpaille. Murhatyön suorittajiksi löydetään yksi tai muutama oikeistoradikaali. Murhatyön onnistumista edeltää maailman mahtavimman valtion presidentin ennennäkemättömien turvajärjestelyiden hetkellinen lamautuminen, 9/11 terrori-iskujen taustatapahtumia mukaillen.

Obaman murha saa Yhdysvaltain mustan väestön kautta maan kaduille mieltä osoittamaan ja mellakoimaan taannoisten Los Angelesin mellakoiden tapaan (tapaus Rodney King). Tähän yhtyvät myös köyhät hispaanot ja alusta alkaen ryöstely vaivaa mellakka-alueita, kuten vaivasi hirmumyrsky Katrinan tuhoalueilla. Taloustaantuman köyhdyttämät valkoiset saattavat myös nousta mieltä osoittamaan. Viranomaiset eivät saa liian laajoja mellakoita rauhoitettua, jolloin yksityiset - etupäässä oikeistohenkiset - aseistetut joukot alkavat turvata alueita. Keskuspankin markkinoille finanssikriisin takia pumppaama raha aiheuttaa rahan arvon laskua ja kirpaisee, kuten normaalia, eniten köyhiä ihmisiä. Kun köyhimmillä ei ole varaa ruokaan, on sen väkivaltainen hankkiminen välttämätöntä, jos muita keinoja ei tarjoudu.

Yhdysvalloille tulee tarve vetää nopeasti joukkonsa ulkomailta kotimaata turvaamaan. Mellakat leviävät myös Eurooppaan, jossa jo ennestään on ollut levotonta. Yhdysvaltain talous lamaantuu ja dollarin arvo lähtee syöksyyn riistäen maailmantaloudelta sen tasapainon. Maailmalla runsaslukuisesti levinneet dollarit menettävät arvoaan ja niitä vaihdetaan kuumeiseti muihin valuuttoihin, kuten euroon. Keskuspankit yrittävät tukea dollaria ostamalla niitä, mutta liian pienin määrin. Työttömyys lisääntyy, kun esimerkiksi kallistunut euro tekee viennin Euroopasta kalliiksi. Lopulta Yhdysvallat on saavuttanut todellisen pohjakosketuksen.

Mitä sitten tapahtuukaan?

Jo vuosikausia varustautunut Kiina yhteistyössä öljyvaroilla varustautuvan Venäjän kanssa käyttää jopa historiallista tilaisuutta hyväkseen. Siitä on huolestunut myös Australia. Siellä tiedetään Kiinan asevarustelumenojen kaksinkertaistuneen vuodesta 2000.

Käytännössä, kun Yhdysvallat on polvillaan ja EU riippuvainen Venäjän energiasta, on Venäjällä mahdollisuus hyökätä länteen ja eteläänkin. Kiina tekee saman Aasian suunnalla Australiaa myöten. Syystä, että sota olisi hyökkäyksen kohteiden ydinalueita uhkaava ja siten hyvin vaarallinen, myös ydinaseita tultaneen käyttämään viimeisenä keinona puolustautua tai ennaltaehkäisevänä keinona.

Entäs Suomi?

Venäjä ei halua sotilaallista - ja itsessään vähämerkityksistä - konfliktia Pietarin läheisyyteen, mutta tarvitsee tien Norjaan, kuten halusi Toisessa Maailmansodassakin, joten joukot miehittävät suuren osan Suomea ja jatkavat Perämeren kiertäen länteen. Yhteissotaharjoitukset Suomen kanssa mahdollistaisivat helpomman pääsyn Skandinaviaan. Pääsuunta on kuitenkin etelämpänä ja Keski-Eurooppa jopa energiariippuvaista Saksaa myöden saatetaan liittää Venäjän vasalleiksi. Samalla venäläiset voivat toimia Georgian suunnassa ja edempänäkin. Venäjä yrittää käyttää monenlaisia keinoja tavoitteidensa saavuttamiseksi, kuten turvallisuussopimusten uusimisia.

Moderni ja lukumääräisesti vahva läntinen sotavoima taitaa kuitenkin olla liian vahva Venäjälle. Ottaen huomioon, ettei maailmanhistoria tunne Euroopan valloituksessa onnistuneita, ehkei niin käy nytkään. Venäjän kohtalona voi olla Saksan tuhon kaltainen episodi.

Loppusanat

Yllä kuvattu skenaario on varsin villi, eikä täten ihan helposti sulatettava. Lopulta jää mahdollisuudeksi vain katsoa. Asiat voivat mennä toisinkin, mutta tässä oli yksi arvelu asiaan. Venäjän ja Kiinan sotavarustelu vaikuttaa joka tapauksessa hyvin merkittävältä, eikä sellaista tarkkaavainen voi pitää "huvin vuoksi"-varusteluna. Rahan tarpeita on molemmilla mailla muuallakin. Suurvalloilla on mahdollisuuksia toteuttaa suurvaltapolitiikkaa, josta seuraa kiusaus toteuttaa sellaista. Vallanhimo ja pelinhimo vellovat johtajien sisuksissa pikkuhiljaa otettaan tiukentaen.

Naisihanne ja homot

Et ole ehkä koskaan miettinyt, mikä on homojen naisihanne. Väitän, että sellainen salakavala ilmiö on olemassa ja että yllättäen sillä on paikkansa muotimaailmassa. Siitä sikiääkin aikamoisia ongelmia, joista kärsii moni nainen.

Homojen naisihanne ei voi olla heteromiesten kaltainen heikomman seksuaalisen kiinnostuksen takia. Homothan sen sijaan tuntevat kiinnostusta miesmäisempään vartaloon: rinnattomaan ja kurvittomaan. Sattumalta muotimaailman menestyvät naismallit ovatkin tätä ihannetta poikkeuksellisen paljon vastaavia. Sellainen taas ei voi olla sattumaa ja ei liene yllättävää, jos muotimaailman suuret suunnittelijat ovatkin homoja. Vaatteet eivät ole perusmiesten suurin kiinnostuksen kohde, kuten kaikki tiedämme. Naismaisten miesten kiinnostus vaatteisiin taas on suurempi ja näistä miehistä osa väistämättä on homoja. Kun nämä homot määrittävät ketkä naiset heidän ihailtuja vaatteitaan voivat esitellä, on heillä suuri valta siihen, mikä on kaunista muotimaailmassa.

Ei siis olekaan sattumaa, että mallit ovat jopa langanlaihoja. Käytännössä naiset ovat menneet tähän "vedätykseen" täysillä mukaan. Muotilehdet ovat pullollaan näitä laihoja naisia, joten ei ole lainkaan yllättävää, että sellaisia opitaan ihailemaan. Naisille on sanottu mikä on kaunista ja sen he ovat omaksuneet. Valitettavasti sanojat eivät ole olleet oikeasti naisvartalosta kiinnostuneita heteromiehiä vaan homoja. Voisi sanoa, että on valittu eläinsuojelija, kun piti valita metsästäjä.

Aniharva nainen lähimainkaan täyttää mallimaailman naisihannetta. Harva heteromies sitä ihannetta omaakaan. Niin kauan, kun nainen ei heteromiesten naisihanteen eroa homomiesten "kuoropoikaihanteeseen" huomaa, on hänet tuomittu heikompaan itsetuntoon. Täysin toisenlainen naisihanne tuleekin vastaan aikuisviihteessä, josta löytyy kurvikkaita naisia jos jonkinlaisia. Siellä on totuus, sillä sen ihanteen näkemisestä moni on jopa valmis maksamaan. Sitä paitsi naisilla on yksi etu, jota ei voi ylenkatsoa: he ovat naisia ja heteromiehet ovat kiinnostuneita naisista. Tämä itsestäänselvyys tarkoittaa sitä, että jos nainen näyttää naiselta, se riittää. Ihmiskunnan lisääntyminen, koko olemassaolomme, perustuu siihen.