Ufoja, onko niitä?

Area 51 ja lentokonekokeet on nyt virallisesti tunnustettu. Se ei ole suuresti kiinnostavaa, koska uutista asiassa on vain se, että se on tunnustettu.

Juuri luin Satakunnan Kansan kolumnin, jossa skeptikko kuvitteli lentokonekokeiden olevan uutinen ja samalla pettymys ufologeille ja salaliittoteoreetikoille. Niinhän se ei ole. Kokeet on tiedetty jo ties kuinka pitkään. Skeptikko levitti tekstissään mielikuvaa, että maailman kaikki ufohavainnot olisi nyt todistettavissa amerikkalaisten lentokoneiksi. Vähimmäispyrkimyksenä taisi olla vain aiheuttaa epävarmuutta havainnoista ja siis väittää amerikkalaisten koekoneiden lentäneen pitkin maailman taivaita. Sitä voi pitää yhdenlaisena kirjoittajan itsensä paheksumana salaliittoteoriana, sillä ei olle perusteltua olettaa amerikkalaisilla olleen riittävää teknologiaa "ufo-lennoston" luomiseen kymmeniä vuosia sitten. Tämän päivän teknologiasta en ole niin varma. Se ei minua kuitenkaan tässä kohden juuri kiinnosta vaan koko "ufoajattelun" perusta.

Oma uskoni ufojen ja humanoidien olemassaoloon perustuu pääpiirteissään kahteen seikkaan. Ensinnäkin, tiedämme universumin olevan järjettömän laaja. Tähtiä on järkyttävän paljon. Meillä on myös - sattuneesta syystä - kivenkovia todisteita siitä, että tähden ympärillä voi olla kiertolaisia ja osalla niistä voi olla elämää. Sille emme voi mitään, niin vain on. Tästä ei ole pitkä matka spekuloida, että edes osalla universumin muista tähdistä on kiertolaisia. Vuosia sitten tätä ajatusta kritisoitiin sillä, ettei muista kiertolaisista ollut lainkaan havaintoja. Ei ollut, koska ei ollut vehkeitä. Osaamattomuudesta johtunut tietämättömyys soi joillekuille mahdollisuuden olettaa, ettei kiertolaisia muualla olisi. Kyse oli ajanpeluusta, joka sittemmin päättyi. Kiertolaisia löytyi.

Kysymys siitä, onko muilla kiertolaisilla elämää (älyllistä tai ei), on perusteltavissa samalla logiikalla: kiertolaisten valtavalla määrällä. Se ei edelleenkään ole varmaa, mutta pienen aurinkokunnastamme saamamme otannan perusteella meillä on todisteita sellaisen mahdollisuudesta. Jos ei olisi, pitäisi aurinkokunta todeta jossain mielessä rakenteeltaan erityisen poikkeukselliseksi kaikkien miljardien joukossa. Emme voi niin todeta, koska meillä ei ole tarpeeksi tietoa muista. Siihen saakka lienee melko turvallista olettaa, ettei aurinkokunta ole ainakaan hirveän erilainen, sillä muu olisi laskennallisesti kovin epätodennäköistä - toki silti mahdollista ja siten spekuloitavissa.

Toinen ufojen ja humanoidien olemassaoloa puoltava seikka on se, että niistä on havaintoja. En epäile sitä, etteikö osa väitetyistä havainnoista olisi luonnonilmiöitä, mutta tiedämme samalla osan havainnoista luokiteltavan ufoiksi (tuntemattomiksi lentäviksi kohteiksi). Jotta voi uskoa humanoidien ohjastamiin ufoihin, täytyy ensin uskoa heidän asuvan jossain, kaukana yleensä. Niinpä usko elämään muualla universumissa helpottaa uskoa ufoihin, vaikka se johtaakin epävarmasta (ei-täysin varmasta) olettamuksesta johdettuun seuraavaan olettamukseen. Maalaisjärkisesti tämä ei kuitenkaan ole ongelma. Jos tuuli tietää sään muutosta, sitten olkoon niin. Jos muualla on älyllistä elämää, se voi tulla tännekin.

Tyypillisiä kyseenalaistuksia vierailevista humanoideista ovat:

"Miksi he tänne tulisivat?"

"Miksi he eivät näyttäydy?"

"Miksi lentäjät ja astronautit eivät näe niitä?"

He tulevat tänne, koska olemme kiinnostavia siinä missä omatkin tutkijamme ovat kiinnostuneita eläimistä tai ihan vain meistä. Ei ole syytä olettaa, ettei edes joillekin harvoille humanoideille olisi mitään syytä olla kiinnostuneita meistä. Ufoja myös nähdään ja niistä kerrotaan. Vuosien saatossa lentäjät ovat tulleet avoimemmiksi ja tarinoita on kertynyt.

Syy, miksi humanoidit eivät näyttäydy julkisesti, ei ymmärrettävästi ole meidän tietoon helposti saatavissa. On kuitenkin väitetty, ettei se olisi meidän etumme ja että julkisuus vielä koittaisi. Kysymys julkisuudesta sisältää normaalisti olettamuksen siitä, että ollakseen totta, heidän täytyisi olla julkisuudessa, koska emme keksi hyvää syytä piilotteluun. Tällä kysymysleikillä ei tietenkään ole mitään tekemistä heidän olemassaolon todistelun kanssa vaan kyse on vain spekuloinnista tuntemattomien tahojen (humanoidien) motiiveilla.

En ole järin kiinnostunut ufoista. Joskus olin, mutta aihe ei tarjoa enää uutta.

Lisätietoa: Ufo.

Mitä nuoren, ja vanhemmankin, kannattaa tietää elämästä?

Siinä koulussa, minkä itse kävin, jätettiin jotain kertomatta. Ei kerrottu, että elämässä voi sattua kaikenlaista ikävää. Ei kerrottu, kuinka sellaiseen tulisi suhtautua saati kuinka välttää yleisimmät kompastukset. Ei myöskään kerrottu, kuinka suhtautua vitutukseen. Se oli sellainen koulu.

Niinpä me olemme opetelleet omin päin ymmärtämään elämää. Jotta kaikkien ei tarvitsisi kaikkea oppia alusta alkaen, tässä joitain vinkkejä.

1. Useimmat meistä kohtaavat vaikeita aikoja.

Vaikeudet kuuluvat elämään. Niitä on tarpeetonta pelätä, koska se ei auta mitään. Nyrkkisääntö on, että vaikeudet ovatkin hyväksi. Niiden avulla ymmärrät, millaista on kokea kokemasi vaikeudet. Siten ymmärrät muita saman kokeneita. Lisäksi saat suhteellisuudentajua ja vaikeuksien päätyttyä ymmärrät, etteivät hyvät ajat ole itsestäänselvyys ja osaat olla vähempäänkin tyytyväinen. Mikä tärkeintä, osa vaikeuksistasi voi johtua taitamattomuudestasi vaikkapa rahankäytössä, joten jossain vaiheessa opit puuttuvan taidon.

2. Kun vaikeudet tulevat, ole urhea.

Hyväksy ne, sillä ovathan ne tosiasioita. Niille kaikille on syynsä. Ne tulivat, koska et ottanut niitä huomioon. Et ehkä tiennyt niistä. Mieti tyynesti, mitä ovat niiden syyt. Keksi sitten ratkaisut ja toteuta ne. Ehket voi kaikkea korjata, mutta tee se mitä voit, niin häviät vähemmän. Mieli varmasti tekisi noitua elämää ja omaa kirottua epäonnea, mutta muista, ettei se mitään auta.

Ihminen, jonka itsetunto ei kestä omia virheitä, kieltää oman syynsä epäonneen. Niinpä syy on muissa tai vain epäreilussa epäonnessa. Niinpä kannattaa lopettaa itsensä väheksyminen, loukkaaminen sekä kieltäminen. Hyväksy siis virheesi, jotta et koe niiden takia itseäsi huonoksi (ja sen seurauksena kiellä uusia virheitä).

3. Opi nöyräksi.

Ihminen, joka on nähnyt paljon ja hyväksyy itsensä virheineen, ei ylpisty. Hän menestyksessäkin on nöyrä. Ihminen, joka ei ole sitä, ylpistyy. Hänen maailmansa on niin pieni, että pienikin menestys saa tuntemaan pienen kokemusmaailmansa herraksi. Kuinkas siinä nöyränä pysyisi? Jos ei hyväksy itsessään heikkouksiaan vaan mielellään kieltää ne tai ei osaa arvostaa itseään ylipäätään, on menestys tärkeä ilouutinen, johon jäädään roikkumaan ja humallutaan siitä. Vain terve ja kokenut ihminen kestää menestystä.

4. Opi ymmärtämään ajatuksiasi.

Jos tympii tai pelkäät, mieti miksi. Älä tyydy ensimmäiseen vastaukseen vaan mieti uudestaan, miksi juuri se tietty asia. Näin varsinkin, jos jotakuta toista se sama asia ei harmita tai pelota. Joskus syy voikin olla vain omassa asenteessa. Silloin et hyväksy jotain mitä vastaasi saat, ilman ulkoisesti järkevää syytä.

5. Ole rehellinen itsellesi.

Tämä liittyy aiempiin ohjeisiin. Jos et rehellisesti tunnusta asioiden oikeaa laitaa, toimit jatkossa lähtökohtaisesti väärin.

Elämässä viihtymisen jatkokurssi - uskontojen käskyjä

Uskonnoilla ja filosofioilla on parempaa elämää varten muitakin käskyjä kuin ne kymmenen. Tässä muutama vähemmän tuttu nippu ohjeita.

Buddhalaisten viisi käskyä (lihavoituna kirjoittajan tiivistys):

1. Älä vahingoita elollisia. Tulee pidättyä tuottamasta vahinkoa muille eläville olennoille
2. Älä varasta. Tulee pidättyä ottamasta mitään mitä ei ole vapaaehtoisesti annettu
3. Älä petä tai raiskaa. Tulee pidättyä sukupuolisesta väärinkäyttäytymisestä
4. Älä valehtele. Tulee pidättyä valheellisesta puheesta
5. Älä päihdytä mieltä. Tulee pidättyä sumentamasta mieltä millään keinoin

Kukin käsky kattaa tarkennuksineen enemmän kuin vain ytimen. Niinpä valehtelun lisäksi olisi fiksua välttää myös vahingollista puhetta yleensä. Edelleen käskyjen paheille on "vastahyveet", joita kannattaisi harrastaa. Jokainen noista on varsin ilmeinen. Sen sijaan alla on uudenlaisia, vaikkakin ikivanhoja, näkökulmia pärjäämiseen.

Tolteekkien "neljä tietä, jotka johtavat vapauteen", ovat seuraavanlaisia sopimuksia itsensä kanssa:

1. Käytä sanojasi puhtaasti
2. Älä ota mitään henkilökohtaisesti
3. Älä oleta mitään
4. Tee aina parhaasi

Näistä toinen käsky on myös holokaustista selvinneen, perheensä menettäneen ja kaltoin kohdellun juutalaisen psykologin oppi: älä ole uhri, ole selviytyjä. Kun ei välitä loukkauksista, ei niihin jää koukkuun. Jos ihminen haluaa hyväksyntää juuri sieltä ja silloin, kun sitä ei saa, jää hyväksyntää vaille. Kuten buddhalaisten sanonta kertoo, jos et voi poistaa ongelmaa, sopeudu siihen. Sinä et tarvitse ihmisten hyväksyntää silloin kun sitä et saa. Ansaitset sen ruinaamatta. Jos jäät ilman, muut eivät osaa arvostaa. Se on heidän mokansa.

Kolmas käsky kehoittaa olemaan olettamatta. Helpommin sanottu kuin tehty. Maailmassa on pakko tehdä päätöksiä vajain tiedoin. On siis osattava hallita olettamuksiaan ja niiden aiheuttamia riskejä.

Jeesuksen viisi käskyä:

1. Älä suutu.
2. Älä ajatuksissasikaan ole epäpuhdas.
3. Älä vanno.
4. Älä ole pahaa vastaan.
5. Älä sodi, vaan rakasta kaikkia ihmisiä.

Nämä käskyt ovat Vuorisaarnasta ja niiden tarkoitus on varsinkin kehittää ihmistä ja sen mieltä. Esimerkiksi ensimmäinen ja toinen käsky suoraan oikein toteutettuina pitävät arviointikyvyn objektiivisena, sikäli kuin mahdollista. Kolmas ja neljäs käsky auttavat välttämään hankalia tilanteita. Moni ymmärtää helposti useimmat, mutta pahan vastustamattomuus lienee joskus haastavaa hyväksyä. Pointti kuitenkin on, että vastustamalla vastustaja vain vastustaa enemmän, luultavasti. Ennen kuin vastustajan saa täysin nujerrettua, on luultavasti tapeltu ja rikottu paikkoja pitkät tovit. Siitä ei äiti tykkää. Teosofiassa käskyjen toteuttamisen katsotaan kehittävän mieltä esoteerisessa mielessä. Ideana ei siis ole välttää elämää, kuten itämaiset filosofiat opettavat, vaan oppia elämään.

Neal Donald Walschin "Keskusteluja Jumalan kanssa" tuo esiin pari hyvää vinkkiä. Toinen on, että kannattaa havainnoida asioita. Silmät auki, niin näet enemmän ja saat aineksia ymmärtää enemmän. Toinen vinkki kehottaa olemaan tyytyväinen. Onhan se kivempaa. Jos elämä potkii, niin tyytyväisyydelle antautuminen vapauttaa tilanteen luomilta henkisiltä kahleilta. Jos ei voi mitään muuta, niin voi yrittää olla tyyni, vaikka myrskyn keskellä. Niin joskus ihmiselle käykin, kun kuorma kasvaa liian suureksi ja ihmisen sietokyky ei enää kestä - hän lakkaa huolestumasta. Tärkeä vinkki on tämä: päätä. Tee havaintoja ja sitten päätöksiä. Eli tiedä mitä teet ja tee myös niin.

Nyrkkisääntöjä voisi siis olla viisi:

1. Ole kärsivällinen
2. Ole ihmisiksi
3. Tee havaintoja
4. Mieti mitä teet
5. Ole tyytyväinen

Kyse ei ole sokeista käskyistä vaan sovellettavista vinkeistä.

Koska ohjeet usein tulkitaan tai esitetään käskyinä, ne saatetaan kokea pakotteina, jotka eivät huomioi yksilön omaa tahtoa. Jos käskyä tai ohjetta ei perustella, on vielä vaikeampi sitä hyväksyä saati ymmärtää. Näillä ei ole kuitenkaan merkitystä, jos aidosti haluaa ymmärtää käskyn hyödyn itselleen, tai muille. Ihminen on vapaa valitsemaan.