Isompi on parempi?
Yliopisto on herättänyt runsaasti keskustelua ja myös kritiikkiä. Itsellä särähtää korvaan ajatus koon suomasta edusta: Kun kolmea koulua johtaa yksi rehtori ja hallitus, siitä tulee huippuyliopisto. Kun koulussa on paljon opiskelijoita, osasta tulee parempia mitä erillisissä kouluissa olisi tullut. Opettajat opettavat siis paremmin. Opettajat ovat siis saaneet jostain kipinän ja lisätietoa, mitä erillisessä koulussa ei olisi saanut. On ehkä niin, että kullakin yliopistolla on erikoisalallaan muita paremmat opettajat ja nämä sitten opettavat kaikille nämä paremmat tietonsa. Se epäilemättä tarkoittaa opetushommien lisääntymistä toisilla ja työttömyyttä toisille. Se taas tarkoittaa parempien opettajien tutkimustöiden vähenemistä.
Joka tapauksessa hommassa haisee suuruuden ekonomiaan uskominen. Otetaan esimerkkejä (wikipedia):
.............Harvard..MIT.Aalto.(TKK).(HY).
Henkilökunta...2300...992..4150..3300..7600
Opiskelijoita..6655..4066.20900.15000.38300
Jatko-opisk...13000..6140...600........5400
Yhteensä......21955.11198.25650.18300.51300
Kuuluisat Harvard ja MIT jäävät koossa Aallon taakse. TKK yksinään on samaa kaliiberia näiden kanssa. Joka tapauksessa koko ei näytä olevan ainakaan TKK:n ongelma, ellei sitten suuruus sellainen ole. Yhdistymisen ajatuksena lienee massan voimaan luottaminen, kun laatu ei riitä. Tulee mieleen Suomen jääkiekkomaajoukkueen otteet: paljon laukauksia, vähän osumia. Liekö niin, että peruskoulu on onnistunut tavoitteessaan liiankin hyvin tasapäistäessään ainesta? Liekö niin, ettei Aalto-yliopiston osaset ole olleet järin innokkaita? Jos nämä kaksi seikkaa ovat syynä yliopistojen liian huonoiksi nähtyihin sijoituksiin kansainvälisissä mittareissa, ei fuusio yksinään pureudu kumpaankaan juurisyyhyn, jotka täten jäävät hoitamatta ja tulokset saamatta.
Herra Isojohtaja ja yhdistyminen
Sinänsä hauskaa on, että näiden >tiedeyliopistojen yhdistyminen järjestetään ilman tieteellistä selvittämistä (selvitys sinänsä toki on olemassa). Kun tietty taho on saanut asian päähänsä, se ajetaan läpi. Ideana yhdistäminen menee johtajaratkaisujen luokkaan, jossa valitaan helpoista napin painalluksista yksi (YHDISTÄ). Niillä mennään. Epäselviä ja vaikeita vaihtoehtoja ei valita, koska ne ovat epäselviä ja vaikeita. Luultavasti juuri ne ovat kuitenkin tehokkaimpia, koska pureutuvat käytännön juurisyihin ja uudistavat organisaation ihmisten toimintaa sen sijaan, että vain yhdistellään organisaatioiden hallintoja toisiinsa. Rahan lisääntyminen yhdistymisen myötä toki auttaa eteenpäin, mutta kelle se menee, jos parhaiden opettajien aika menee opettaessa, eikä tutkiessa? Ilmeisesti professorit ja tutkijat yhdistymisen myötä perustavat yhteisiä tutkimusryhmiä, joka ei ollut mahdollista aiemmin, -ko? Yleisellä tasolla ja epämääräisesti kyllä asioista puhutaan, mutta asiat kiteytyvät aina ruohonjuuritasolla. Jos organisaatioita puljataan, eikä se näy toiminnan keskiössä - rivimiesten ympärillä ja sisällä - missä ovat vaikutukset ylipäätään?
The List
Liian isoja johtajia, jotta käytäntö kiinnostaisi. Ai, mutta mikä se olikaan tavoiteltu tulos? Toisen suomalaisen yliopiston saaminen maailman sadan parhaan listalle. Senhän voi tosiaan saada aikaan yhdistämällä tarpeeksi yliopistoja yhteen, jotta saadaan tarvittava massa pisteitä tuovia aineksia. Se ei sinänsä muuta tai auta mitään, mutta onpahan nimi listalla. Sitten voi taas tuntea saaneensa aikaan jotain.
Mitä itse listauksiin tulee, niitä riittää. Joillakin listoilla on kärjessä kymmenittäin amerikkalaisia yliopistoja ja vain muutama eksynyt muualta. Onko listausten seuraaminen siis relevanttia?
Björn Wahlroosin varsin uskottava kriittinen kanta innovaatioyliopistosta.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Kouluttakaa opettajat opettamaan. Ideoikaa yhdessä miten kannattaa opettaa. Hakekaa vaikutteita ja kokemusta muualta. Hankkikaa siis tietoa systemaattisemmin, mitä aiemmin. Miettikää, mitä tutkija tarvitsee ollakseen mahdollisimman tuloksekas (rahaa ja intoa). Tutkikaa itseänne, mistä saadaan tunne.
Tarkennus rahaan liittyen: Tunteella ei pelkästään ratsasteta, jos opetusvälineet ovat tasoa tarkka markka. Se syö osaltaan niin opettajien kuin oppilaidenkin intoa, kuin myös mahdollisuuksia. Joidenkin väitteiden mukaan rahapula riivaa, mutta se nyt ei yllätä, eihän sitä rahaa ole missään muuallakaan pl. Westendin venesatamassa.
[päivitys, 28.03.2009]
Tekniikka&Talouden (27.03.2009, s. 6) haastattelussa oli yliopiston uusi rehtori, Tuula Teeri. Tämä vaikutti fiksulta ja haluan nostaa haastattelusta esiin seuraavan näkemyksen:
"Suomalaisessa keskustelussa on kuitenkin hänen mielestään unohdettu pedagogiikan merkitys. Hyväksi opettajaksi ei tulla pelkästään sisältöosaamisella ja opettamalla vaan pitää saada myös pedagogista koulutusta."Juuri näin. Tässä ollaan asioiden ytimessä. Lisäksi yliopisto mahdollistaa monipuolisemman koulutuksen eri alojen opintoja yhdistelemällä, sanotaan. En ole yliopistoammattilainen, mutta joitakin epäilyksiä tästäkin herää: hämärtyykö koulutusten vertailtavuus opiskelijan erikoisten valintojen myötä ja onko moinen valinnan mahdollisuus lopulta ylipäätään merkittävä ilmiö. Sinänsä kivalta se kyllä kuulostaa, kun voi opiskella vapaammin valiten. Itse näen Aalto-yliopiston vahvuutena sen, että yrityselämä on saatu puhuttua aiempaa merkittävämmäksi rahoittajaksi. Vesi suostuu satamaan vasta kun mutavellit ovat yhdistyneet. :)
