Tähän päivään mennessä olen jotain kokenut oppineeni elämästä - kantapään kautta tai muilta. Eräät kolme piirrettä tuntuvat tärkeiltä:
Kärsivällisyys
Usein on parempi olla suuttumatta, myös sisäisesti. Asioilla on syynsä ja ne oivallettuasi ei ole enää syytä saati intoakaan hermostua. Kannattaa siis miettiä asioiden syitä ensin. Tee se ensikuohahduksen jälkeen rauhallisesti toisesta näkökulmasta, koska tunnekuohu muuttaa ihmisen itsekeskeiseksi. Mieti siis kaksi kertaa. Usein ongelmien syyt ovat oman tai muiden pään sisällä syntyneitä ajatusten ja tunteiden solmuja tai vain pikaisesti pohdittuja pinnallisia oikaistuja päätelmiä sekä niistä aiheutuneita sotkuja. Solmuja sekä tiedon puutetta. On siis tärkeää ymmärtää ihmisen pään sisäistä elämää. Se vaatii sen elämän miettimistä, ajatustyötä.
Suuttumisen elimellinen osa on usein sen hyödyttömyys. Aikasi puhistua huomaat, ettei mikään muuttunut. Asiat ovat yhtä rempallaan. Kaiken lisäksi saatoit suututtaa tai pelottaa kuulijat. Siitä lähtien he luultavasti varovat sinua ja jättävät varmasti jotain sanomatta välttääkseen uuden raivarin. Joudut siis elämään jatkossa vähemällä tiedolla. Huomiolle pantavaa on, että vain yksi suutahdus voi saada tuon kaiken aikaan. Vain yksi heikko hetki ja se on siinä.
On myönnettävä, että joskus suuttuminen hyödyttää. Asiat saavat vauhtia ja olokin vapautuu. Onhan se niin. Hyvä kysymys on, miksi täytyy suuttua saadakseen tarpeeksi huomiota asialleen? Pitäisikö jonkin muuttua, jottei tarvitse suuttumalla ajaa asioitaan? Mieti kahdesti.
Rentous
Kärsivällisyyden suora johdannainen, miltei sama asia, on rennompi olo. Sen ansiosta teet objektiivisempia havaintoja sekä analyysejä. Tärkeintä rentoudessa kuitenkin on, että se on kivempaa. Hassu totuus: se on kivempaa. Ole rento, muttet löysä.
Periksiantamattomuus
Jos asiat menevät mönkään, on silti vain jatkettava eteenpäin. Raivo, itku ja huuto eivät muuta asioita, vaikka helpottaisivat oloa. Elämän tinkimätön vaatimus on, että sinun on vain jatkettava. Ehkä teet asioihin muutoksia, mutta märinä ja siihen uppoutuminen eivät auta. Vielä kerran: on jatkettava, koska muita vaihtoehtoja ei ole. Vaikka tekisi mieli valittaa elämän epäoikeudenmukaisuutta, se johtaa lopulta äärimmillään joko itsetuhoon tai vain valituksen päättymiseen ja uuteen alkuun. On itsestä kiinni, kuinka pitkä valituksen polku on ja kuinka lähellä uuden alun maaliviiva siintää. Vanha käytännöllinen elämänviisaus sanoo, että ongelma kannattaa a) korjata tai, jos ei mahdollista, b) sopeutua siihen. Korjaa tai sopeudu.
