Rahan käytön opas tumpelolle

Rahan kanssa eläminen ei ole kaikille helppoa. Sitä ei tunnu koskaan riittävän, eikä siihen jaksaisi lainkaan keskittyä.

Mikään ei kuitenkaan auta. Raha on kuin painovoima. Molempien kanssa on opittava elämään, ellei osaa maagisesti voittaa niitä. Jos rahasi ovat loppu, ei se magiikkakaan taida olla lajisi. Eipä hätää, tässä neuvoja.

Kun rahat ovat loppu, ihminen lannistuu. Asioiden hoitaminen ei kiinnosta senkään vertaa. Ei kannata jäädä yksin. On myös vain kertakaikkiaan puserrettava itsestä voimaa asioiden hoitamiseksi. Kun pääsee edes alkuun, saa vauhtia mennä eteenpäinkin.

Selvitä tilanteesi:

1. Laske tulosi ja menosi per kuukausi (kätevimmin nettipankista).

2. Laske harvemmin laskutettavat menosi kuukautta kohden (sähkö, vakuutukset).

3. Selvitä velkojesi määrä.

4. Sovi velkojiesi kanssa, miten hoidat velkasi.

Jos et sovi, velkoja pistää velat ulosottoon ja sitten ne otetaan suoraan palkasta. Koko prosessin ajan häviät rahaa viivästyskorkoina ym. Voit myös saada kolmeksi vuodeksi maksuhäiriömerkinnän. Sovi myös yksittäiset maksujen viivästymiset, kuten puhelin- ja sähkölaskut, niin ei tule ylimääräistä harmia suljetun liittymän takia.

5. Selvitä, saatko kaikki palkan lisät, joihin olet oikeutettu. Osa voi olla anottavia tai työnantaja ei osaa tai halua noudattaa työehtosopimuksia. Työsuojelupiiri auttaa tarvittaessa.

6. Käy menosi järjestään läpi ja mieti ovatko kaikki tosiaan tarpeellisia.

Joitain yleisiä menosyöppöjä:

• liian iso tai vain kallis asunto
• iso autolaina (eli kallis auto)
• auto kuluttaa paljon polttoainetta, yli 8 litraa per 100 km on jo enemmän
• pesuhuoneen lattialämmitys liian suurella teholla
• ikkunat ja ovet vuotavat lämpöä ulos
• ruokavalio einespainotteinen
• turhia vakuutuksia
• kuntosalijäsenyys ilman käyttöä ym.
• väärän tyyppinen puhelinliittymä
• tarpeeseen nähden liian nopea netti
• törsätään hömppään, vaatteisiin ja muuhun turhaan rahaa

Mikä on törsäämistä?

Normaalisti ihminen ostaa arjessaan ruokaa ja polttoainetta/bussilippuja. Jos ostat normaalisti myös jotain muuta, sanoisin, että olet törsääjä. Näin etenkin, jos olet myös peeaa.

Iloinen köyhyys

Jos ihminen on huono elämään rahan kanssa, köyhyys on opettavainen kokemus, vaikkei niin leppeä olekaan. Ota se kokemuksena ja opi paremmaksi, se auttaa irti haitallisesta häpeän tunteesta. Sinä nyt vain olet sellainen, mutta huomenna jo toisenlainen. Olet itsesi suurin tuomari, muilla on omat murheensa. Toista oikeaa tietä ei ole ja sinä valitset.

Elämän tarkoitus - lopullinen oppimäärä?

Onko elämällä mitään tarkoitusta? Pitäisikö edes olla?

Emme yleensä tajua, että elämällä olisi mitään tarkoitusta. Sen tajuaminen ei siis ole selviytymisen kannalta välttämätöntä, jos ajatus elämän tarkoituksesta ylipäätään suvaitaan.

Olennaista on miettiä, millä tavalla tieto elämän tarkoituksesta ihmiselle tulisi, jos tulisi. Se ei tule postissa tai virallisena julkilausumana. Ihmisen mieli ei tarvitse kieltä, jolloin kielellinenkään 'tiedote' tarkoituksesta ei ole välttämättömyys (ellei sitten kieli loisi tarkoitusta).

Itseasiassa ympärillämme on siellä täällä ihmisiä, jotka kokevat oivaltaneensa, että "tän mä valitsen". Se, vaivainen tunne, voi tarkoittaa uutta työtä, firman perustamista, ihmissuhdetta ja mitä lie.

Heidän valinnat eivät useinkaan tuoneet kitkatonta loppuelämää, eivätkä valinnat aina kestäneet loppuelämää. Viimeinen on hyvä oivaltaa: elämän tarkoitus voi kuulua vain tähän hetkeen. Se voi olla elintärkeä hyppy pois auton alta tai kymmenen vuotta uudessa työssä.

Mitä jos kyse on kuitenkin vain ihmisen ailahteluista, joita hän haluaa pönkittää kuvitelmalla juuri hänelle kuuluvasta jutusta?

Näin voi tapahtua. Ihminen luonnostaan tuppaa haluamaan jotain. Joskus elämä on myötäinen ja halu herää kiihkoonsa tilaisuuden tultua. Innon kiihkossa on helppo kuvitella, että "tää on mun juttu".

Kun jonain hetkenä ei koekaan kiihkoa vaan sisäistä rauhallista varmuutta valinnastaan, tietää, ettei kyse ainakaan ole halujen vallankaappauksesta. Sen siis täytyy olla jotain muuta. Ehkäpä se todellakin on se oma tie.

Elämässä voi siis olla moniakin tarkoituksia peräkkäin ja jopa samanaikaisesti. Viileetä...

Joku ajattelee, että jonkun elämän tarkoituksena oli tulla presidentiksi. Yhtä lailla jonkun elämän tarkoitus oli ostaa VW Golf. Kummallakin oli varmasti monia muitakin tarkoituksia, kyllä elämään mahtuu.

Moni ei koe mitään valaistumista elämänsä tarkoituksesta. Sen voi filosofoida tarkoittavan sitä, ettei tarkoitusta ole tai että sitä ei vain tiedä. Onko olemassa esteitä elämän tietämiseksi ennalta? Jos tietää kaiken kaikesta, tietää mihin kaikki päättyy. Miksi ei tietäisi? Jos joku ei siis tajua tarkoitustaan, se vain tarkoittaa, ettei hän tiedä kaikkea. Kuten yllä kirjoitin, tajuaminen ei ole välttämätöntä.

Yhteinen elämän tarkoituksemme

Meillä taitaa olla kaiken yllä yksi ja sama tarkoitus: hakea tyytyväisyyttä. Keinot siihen ovat mitä moninaisimmat. Yksi janoaa kostoa vääryyksiin ja toinen rakentaa mökin.

Huomioimme elämän tapahtumien ja muiden ihmisten neuvot ymmärryksemme rajoissa. Etsimme siis onnea parhaan kykymme mukaan. Etsiminen on viisasta, tyytyväisenä on kivempaa.

Kokemuksen opas

Pieni ohje oman työ- ja elämänkokemuksen ymmärtämiseen.

Aletaan yksinkertaisesta: kokemus on tietoa siitä, mitä on tapahtunut, ja miksi. Työhön kokemusta saa erityisesti koulusta ja itse työstä.

Tieto: tiedosta on hyvä ymmärtää, että jotakin asiaa ei vain ymmärrä kokonaan tai ole täysin ymmärtämättä. Asiat voi ymmärtää myös osittain. Yleensä ymmärrys on juuri sitä. Osittaista ymmärrystä vie täydempään ymmärrykseen asian ratkominen ja pohtiminen, vaikkapa kuten alla:

Työkokemusta on kahta lajia: monialaista ja syvällistä. Ensimmäinen tarkoittaa monia opittuja erilaisia tehtäviä. Syvällinen kokemus on yhden työn pitkää kokemusta. Millaisia nämä molemmat ovat?

Monialainen kokemus on yleensä perusasioiden taitamista opituista tehtävistä. Se ei sisällä syvällistä ymmärrystä tehtävistä, mutta työntekijä oppii, mitä yhteistä ja mitä erilaista opituissa tehtävissä on. Yhteiset piirteet hän voi yleistää helposti ympärillään oleviin tehtäviin ja ymmärtää niiden osalta niitäkin. Simsalabim!

Pitkä kokemus tarkoittaa syvällistä kokemusta, joka on kahdenlaista tietoa: tietoa harvinaisista ja jatkuvista tapahtumista. Harvinaisista tapahtumista kokenut tietää niiden yleisyyden sekä sen, mitä aiemmin tehtiin ja kuinka kävi. Jatkuvista tapahtumista kokenut tietää niiden normaalin luonteen, eli "yleensä asia on näin". Työn tekijä on tavallaan työnsä tutkija, tiedemies ilman kynää ja paperia. Olennaista on ymmärtää, että kokemattomalla ei vain voi olla tätä työhön olennaisesti liittyvää asiantuntemusta, eikä täten ymmärrystä työn luonteesta ja työhön liittyvistä poikkeustilanteista.

Kokemattomalla voi olla kuitenkin sitä toista kokemusta, koulusta saatua teoreettista tietoa. Se auttaa yleisellä tasolla vastaamaan miksi jotain tapahtui. Koulun ongelma usein on, että se suoritetaan työuran alussa. Tällöin opiskelijalla ei ole työkokemusta, johon oppimaansa verrata. Jos olisi, olisi oppi syvällisempää. Tätä puutetta vastaan on kehitetty esim.simuloivia 'case'-tehtäviä, joissa asioita joutuu soveltamaan ikäänkuin oikeasti.

Soveltaminen taas on tunteen, tai siitä rakennetun ajatuksen, tai siitä rakennetun kirjoitetun/piirretyn suunnitelman, tai siltä pohjalta rakennetun asian testaamista käytännössä. Olennaista on ymmärtää jokaisen "todellisuuden tason" vaativan soveltamista edelliseen epämääräisempään tasoon nähden: ensin on tunne, sitten ajatus, sana ja lopulta teko. Yleinen teoreettinen koulutus ei tuo ymmärrystä tekojen soveltamisen suhteen. Siihen auttaa vain soveltaminen itse.

Ymmärtämättömyyden ymmärtämisestä on tärkeää huomata, että tiedon puute voi tarkoittaa sellaista tietämättömyyttä, jota ei edes sitä itseään tiedä. Ihminen ei siis tiedä olevansa tietämätön, koska ei tiedä jonkin ilmiön edes olevan olemassa. Se on vaikein ymmärtämättömyyden laji.

Väheksytyin tiedon laji on tunne. Se voi olla masennusta, ärtymystä, optimismia, surua, ylpeyttä jne. Tunteen vahvuus kuitenkin on siinä, että se on aina totta. Tunne kertoo aina totuuden ihmisen omasta kokemuksesta. Se, missä ihminen menee usein erheeseen, on a) pitää tunnetta turhana, häiriönä tai heikkoutena ja b) tehdä tunteesta vääriä johtopäätöksiä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tunne on evoluution testin läpäissyt ja silti ihmisen merkittävä piirre. Se siis ei voi olla pelkkä häirikkö.

Fyysinen tunne kivusta varpaassa toimii samoin kuin henkinen ärtymys toiseen ihmiseen. Tunne on kuin hälytysvalo auton kojetaulussa. Kuljettajan tehtävä on ratkaista mitä se tarkoittaa ja mistä se johtuu. Se vaatii joskus syvällisiäkin "tutkimusmatkoja" mielen syövereihin. Joskus voi riittää rauhallinen toteamus, että tämä on turhaa.

Alitajunnalleen, tunteilleen, ei voi väkisin valehdella. Tai voihan sitä, mutta se on sama kuin peittäisi mätäpaiseen laastarilla: piiloon menee, muttei parane. Tunteet johtuvat ihmisen toisen tietokoneen, tiedostamattoman, viesteistä mieleen, tietoiseen tietokoneeseen. Mitä paremmin tunteita hyödyntää, sitä paremmin käyttää hyväkseen valtavaa aivojen laskentakapasiteettia.

Tunteessa on usein kyse kokemusten luomasta varoituksesta. Ongelmana voi olla, että ihmisen kokemukset ovat saattaneet olla niin hankalia, että "varoitusjärjestelmä" varoittaa turhista asioista. Turhista varoituksista pääsee selvittämällä niiden alkuperäisen syyn. Tosin voi käydä tietysti niinkin, että varoitukset olivat täysin paikallaan. Tietoisesti ongelman pähkäilemällä ratkaiseminen päästää epävarmuuden tunteesta. Kyseessä on oikeastaan aika loistava järjestelmä.

Ennakkoluulot ovat tunteita ja siis evoluution kehityksen tulos. Entisaikojen ihmisellä ei ollut aikaa ja tietoa selvittää asioita, oli pääteltävä ja toimittava nopeasti. Sen tavan omaksuneet ovat selvinneet. Luonnollisesti uusi tieto paikkaa entistä ja puuttuvaa, mutta kattavaa tietoa edeltävä ennakkoluuloisuus on ihmisen terve piirre. Tietämättömyys ei sen sijaan terveeksi tee.