Deittiopas aloittelijoille

Tässä aloittelijoille eräs miesnäkökulma nettideittailuun.

1. VALMISTAUTUMINEN

HYVÄ KASVO- JA KOKOKUVA netti-ilmoitukseen! Tarkasta seuraavat asiat ensin:

• KAMPAUS: tyyliä päähän, anna kampaajalle vapaat kädet tai aja sängelle/pois.
• PARTA: tyyliä naamaan, kysy parturilta tai aja kaikki pois.
• MENE VAATEKAUPPAAN: tyyliä olemukseen, kysy myyjältä koko paketti.
• MENE SALILLE: lisää raameja (3 – 6 kk), kysy ohjelma salilta.
• MENE LENKILLE/UIMAAN: läskit lähtee, väh. 2 krt/vko kuukausien ajan, älä syö/juo liikaa.
• OSTA OIKEAT PESUAINEET: kuiva iho ja finnit pois, kysy kuivalle tai rasvoittuvalle iholle.
• OTA/OTTAKAA KUVA HUOLELLA! Edustava ja ilman salamaa. Lehdistä mallia.
  

Tekstiä ilmoitukseen! Hiero pikkuhiljaa paremmaksi. Tekstin ja kuvan perusteella kiinnostutaan. Jos tekstiä on vähän, kiinnostuneet vastaavat vain ulkonäkösi takia. Sinä siis ohjaat sitä, mistä naiset kiinnostuvat.

2. ETENEMINEN

Tässä eräs marssijärjestys:
1. Arvioi, mitä ET halua
2. Etsi kemia
3. Tutki tapaus järkiperustein. Selvitä perhetausta.
4. Anna itsellesi lupa ihastua

Arvioi siis ensin piirteet mitä ET varmasti halua. Ne piirteet aiheuttaisivat kuitenkin ristiriitoja, jopa peruuttamattomia sellaisia. Tosin kukaanhan ei ole täydellinen...

3. YHTEYDENOTTO

Helpoiten kontakteja saa yh-äiteihin ja vastaeronneisiin sinkkuihin. Muutama pointti:

• Jos olet tositarkoituksella, unohda jälkimmäiset. Moni haluaa "laastarin" heti eron jälkeen, vaikka pää on lukossa. Torju ilmossasi heidät, monet heistä eivät kykene tuntemaan.
  

• Yh-äitejä ei kannata sokeasti ylenkatsoa. Jos äitiys kasvattaa naista, yh:t ovat keskimäärin kypsempiä ja huomioonottavampia. Heitäkin on paljon.

• Naiset saavat ilmoihinsa runsaasti yhteydenottoja ja/tai ovat ujoja. Täten he ovat passiivisia. Flirtit ja nettisuudelmat eivät auta kuten viesti, jos ollenkaan.

• Naiset eivät juurikaan tee aloitteita, mikäli heillä on oma ilmoitus, paitsi yli 35-vuotiaat.
  

Viestittely ei välttämättä anna oikeaa kuvaa. Pitkäkin viestittely voi päättyä yksiin treffeihin.

4. EKATREFFIT

Prinsiippi 1.
Kyseessä on usein vain juttelutuokio, joten puhu vaikka paikat suusta, kunhan puhut. Mutta älä puhu koulu- tai työasioista tai juutu yhteen aiheeseen, jos toista ei kiinnosta. Olennaista on löytää yhteiset kiinnostukset.

Prinsiippi 2.
Kemian huomaa saman tien (ns. 10 sekunnin sääntö). Tunne tulee harvemmin vastaan ja on tullessaan yleensä mieto. Helppo sotkea muihin tunteisiin (ulkonäkö, flirtti). Katso "Kemia".

Prinsiippi 3.
Deittikumppanien luokittelu:
A) Synkkaa (kemiaa) ja voisi olla kaveri. Harvoin, ehkä noin yksi kymmenestä.
B) Ei synkkaa, mutta voisi olla kaveri.
C) Ei synkkaa, eikä voisi olla kaveri. Ei siis välttämättä vikaa, mutta ei kiinnostakaan.
D) Toisessa on jotain merkittävästi vialla. Välttele ja tee jatko selväksi.

Prinsiippi 4.
Omat fiilikset treffien jälkeen:
VAHVAT Kiinnostaa
KOHTALAISET Kiinnostaa
MIEDOT Kiinnostaa
NEUTRAALIT Ei tiedä kiinnostaako vai ei (unohda)
VASTAISET Ei kiinnosta

Prinsiippi 5.
Treffien tulos omalta kannalta on siten siis seuraavaa:
1 Kiinnostaa
0 Ei tiedä kiinnostaako vai ei (unohda, jos olet tositarkoituksella)
-1 Ei kiinnosta (unohda)

5. DEITTIKUMPPANIN TUTKINTA

Selvitä mikä toinen on naisiaan. Intuitiivinen ensivaikutelmasi voi osua oikeaan.

• Tutki käytöstä ja kysy itseltäsi miksi.

• Selvitä kotitausta (helvetti hänelle on helvetti sinulle). Jos toinen ei ole oppinut kotoa edes jotakuinkin normaalia moraalia ja itsearvostusta, siitä seuraa isompia ongelmia.

• Selvitä jonkun naisen mielipide deitistäsi. Se voi yllättää. Mies tuntee miehet ja nainen naiset, mutta ei ristiin ainakaan ennen pitkää kokemusta.

-----------TAUSTATIETOA-----------


NAINEN JA MIEHET

Naisten miestuntemus on usein vähäistä, vaikka he mielellään toisin kuvittelevat.

• Naiset olettavat miehen luonteesta hanakasti ja osa pelkää.
• Alussa naiset olettavat eniten väärin.
  
• Muiden, kuten naistenlehtien, mielipiteet painavat paljon.
• ”Pienet” virhemöläytykset voivat siis olla kohtalokkaita.
• Naiset tulkitsevat herkästi rauhallisen miehen nynnyksi. Älä myötäile liikaa. Myötäily johtuu kokemattomuudesta, mutta nainen ei sitä välttämättä tiedä.
  
• Naiset ovat tunteikkaampia, joten myös pelokkaampia ja täten turvallisuus merkitsee enemmän. Turvallisuudentunnetta luo turvallinen, itsevarma ja rohkea mies. Sen pitää näkyä. Tämä asia on usein aivan keskeinen deittailun onnistumisen kannalta.
  
• Naiset kuvittelevat miesten puheissa vihjauksia ja salattuja merkityksiä. Yleensä miehet vihjailevat tietoisesti vain seksistä tai vitsailevat.
  

Elämäänsä tyytyväiset aktiiviharrastajat/uranaiset eivät riskeeraa ja vaativat enemmän.

• Täytyy olla "hyvä" ammatti. Duunari tai insinööri ei kelpaa kaikille.
• Akateemiselle usein kelpaa vain akateeminen. Voi kuvastaa naisen erikoistunutta elämänpiiriä, johon erilaiset eivät mahdu.
• Jos nainen on menestyneempi, se voi ottaa itsetuntosi päälle.
  

ONGELMANAISET

Ongelmalliset naiset:
1. Lellityt: laiskoja, itsekeskeisiä, vastuuttomia, kiukuttelijoita
2. Haukutut, pieksetyt: mustasukkaisuus, omistushalu, huono itsetunto
3. Vastajätetyt: eivät kykene rakastumaan, eivät tiedä mitä ovat ja haluavat

KEMIA

Kemian tuntee hyvin pian uuden henkilön tavatessaan (esim. 10 sekunnissa). Yleensä kemioiden kohdatessa tunne on mietoa ja voi peittyä muiden tunteiden alle. Kemia tuntuu yhdessäolon haluna, eikä perustu ulkonäköön tai jutustelun kiinnostavuuteen. Synkkaaminen on vakaa tunne, koska perustuu mitä ilmeisimmin geenien yhteensopivuuteen. Oletusarvoisesti joka kymmenennen deittisi kanssa synkkaa kemiat. Kemian tunnistamisen esteenä voivat olla:

• Humala tai huumeet
  
• E-pillerit
  
• Adrenaliini (voimakas kokemus juuri ennen deittejä)
• Seksi ensimmäisillä treffeillä (sotkee muistikuvia jälkeenpäin)
  

ROIKKUMINEN JA RIIPPUVUUS

Roikkumisen nöyryytys

Naisen perässä roikkuminen on tuloksetonta. Jos nainen ei ole kiinnostunut, ovat yhteydenotot pelkästään ahdistavia. Terve nainen haluaa itsevarman ja suojelevan miehen. Mateleva, halpa ja helppo ei sitä ole. Älä myy itseäsi koskaan halvalla. Jos nainen ei itse ymmärrä arvoasi, ei hän ole arvoisesi, eikä siis sopiva.

Ihastumisen harha

Ihastuneen kuvitelmat saavat olettamaan toisen ”siksi oikeaksi”, vaikkei todellisuudessa harhalle olisi katetta. Ulkonäkö, flirtti tai oma voimakas henkinen tila altistavat ihastumaan, vaikkei sopivuutta olisi. Riippuvuus johtuu harhaisesta luulosta, ettei itselle ole muita vaihtoehtoja. Ihastumisella ja järjellä ei ole tekemistä keskenään, joten ihastumisessa on vaaransa. Erota siis ihastuminen kemiasta.

MILLÄ ASIALLA?

Periaatteessa kaikki haluavat rakkautta. Moni ei rakkauteen kykene kiireen tai henkisen tilan takia. Moni haluaa seksiä, toiset ei: uskovaiset, konservatiivit ja osa kokemattomista deittaajista.

Sopivuus ratkaisee, ei paremmuus.

Sössijäin sisustusopas

Jos haluat kämpästäsi asuttavan näköisen, mutta et tiedä miten tehdä se ja mistä lähteä liikkeelle, lue tämä artikkeli.

Lähtökohta:

Asunto näyttää kaatopaikalta, rahaa ei hirveästi ole, eikä sisustaminenkaan niin kovin kiinnosta, mutta jotain täytyisi silti tehdä (nainen tulossa kylään?).

Valmistelut:

1. Järjestele tavarat ja heitä turhuudet menemään. Kulkuväylät auki ja tuolit, sänkyt siten, ettei niissä olijan tarvitse pelätä selkään puukottajaa/säikyttäjää.

Sisustaminen:

1. Laske rahat
2. Päätä paljonko uhraat sisustamiseen.
3. Päätä kolme väriä, joita käytät asunnossa. Niistä yksi on musta ja yksi valkoinen. Hyvä kolmas väri on yleisin, mitä järjestelystä jäi jäljelle. Mustan ja valkoisen voi korvata jäljelle jääneillä väreillä (kahdella), jos uskallat.
4. Päätä kuviot, joita saa näkyä: kaaria tai suoria, paljon tai vähän.
5. Kaiva kaapista/kaupasta päätöksiä vastaavia mattoja, verhoja, peittoja, vilttejä ja lakanoita.
Peittele kaikkea näillä tekstiileillä. Sohvan voi peittää jollain rätillä, jos tarpeen. Viltti sohvan selkämykselle viikattuna roikkumaan. Pöydälle liina. Matto tulee lattialle ja verhot ikkunaan. ;)
7. Koristeet (bonusta): Viherkasvi, oikea tai ei (toinen pysyy hengissä). Taulu seinälle, juliste on halpa. Sisustusvalo, esim. jalkalamppu nurkkaan. Varsinainen koriste-esine jonkun hyllyn päälle tms.

Se on siinä! Helppoa! Kyse on siis värien ja kuvioiden valitsemisesta tekstiileihin ja muihin pintoihin sekä muutamista koristeista.

Lisätietoa ja esimerkkejä tietysti kirjastoista ja huonekaluliikkeistä.

Johtajat hukassa

Silmäni ovat auenneet huomaamaan kuinka heikoin tiedoin yritysten johtajat saattavat tehdä päätöksiä ja kuinka hämmästyttäviä ne voivat olla.

Kahdessa firmassa on paukautettu YT:t päälle irtisanomisia varten. Molemmissa tapauksissa - tietysti - työntekijät tympiintyivät, työteho laski ja osa hyvistä työntekijöistä nosti kytkintä. Kun prosessi oli saatu päätökseen ja aikaa oli tovi kulunut, otettiin takaisin ne ketä irtisanotuista ja -sanoutuneista saatiin. Oltiin siis palattu alkupisteeseen. Tai eipä oltukaan: työntekijöiden moraali oli laskenut ja osa hyvistä tekijöistä oli siis menetetty, kenties lopullisesti. Asiakassuhteet olivat kärsineet toimitusongelmien takia ja tietysti paljon oli jäänyt työtä tekemättä.

Työntekijän näkökulmasta koko "show" näyttäytyy perin kummallisena. Mistä oikein on kyse? Irtisanomisten syitä on erilaisia, joskus siirretään kokonainen tuotantolaitos maasta, joskus tavoitteena on tehostus, tuloksen parantaminen tai pörssikurssin nostattaminen. Varsinkin kaikissa kolmessa viimeisessä tapauksessa herää kysymyksiä:
Jos täytyy irtisanoa, onko yrityksen johto laiminlyönyt aiemmin tehokkuuden ylläpidon ja organisaatioon on pesiytynyt ilmaa? Onko rekrytoinnissa epäonnistuttu niin, että osa rekrytoiduista täytyy irtisanoa? Jos irtisanomiset ovat paras vaihtoehto tehostaa toimintoja, miksei yritys kykene ilman niitä tehostumaan riittävästi (onko palkitseminen lapsenkengissä)?

Johto voisi lähteä kehittämään yrityksen toimintaa. Siihen ei kuitenkaan välttämättä päädytä mahdollisen liiallisen vaikeuden ja sekavuuden takia. Kuitenkin yrityksen asema on haastettu, kun tuloksentekokyky on vaikeutunut. Siihen osa yrityksistä reagoi laihduttamalla, kun osa bodaa. Laihduttajien kehittämispaukut sekä lisääntyvät (säästyvä raha) että vähentyvät (menetetty kokemus ja työaika). Bodaajat saavat palkkionsa kehittämisen tulosten myötä. Tosin, kehitysprojektit tuppaavat usein olevan tuloksettomia, mikäli paperiteollisuuden vastaavista voi tehdä yleisiä päätelmiä. Joka tapauksessa osa yrityksistä yrittää hyökkätä ja osa ilmeisesti luovuttaa heti kättelyssä.

Yhteenvetona yt-irtisanomiset ilman tuotannonsiirtoja näyttävät monessa tapauksessa, vaikkei kaikissa, olevan huonosti johdetun yhtiön merkki. Moni yritys saattaa olla laiska kehittämään itseään. Se ei kiinnosta. Selitys huonoon johtamiseen saattaa hyvinkin löytyä yritysten laiskoista ja muutenkin heikoista hallituksista. Johtoon pääsee heikkoja hahmoja ja niiltä ei vaadita tarpeeksi. Tosin, mistäpä saat hyviä johtajia. Itse näen sellaisia harvoin.

Markkinatalous ei ole täydellinen, se on tie sinne.

Terveisiä homekoulujen maasta

Suomalaiset koulukkaat ovat niittäneet mainetta jo vuosia PISA-kokeiden menestyksen ansiosta. On ihmetelty, kuinka näin pienellä rahalla on saatu näin hyviä tuloksia aikaan. Ulkomaalaisia delegaatioita on kierrätetty maassa ja esitelty kouluja. Minulle, mainitun koulun läpikäyneelle, ei koulussa tietenkään ole mitään erikoista. Voisiko olla?

No, eihän Suomessa koululaitokseen ole sen kummemmin keskitytty kuin muuallakaan. Jotain on kuitenkin saatu aikaan: Kouluruokailu alkoi sodan jälkeen, jotta köyhimmätkin saisivat päivän ensimmäisen ja joskus ainoan aterian keskittymistä parantamaan. Peruskoulun perustaminen 70-luvulla toi saman koulun kaikille. Maa oli ollut maatalousyhteiskunta ja paljon oli ihmisiä vailla kunnon koulutusta. Ei ollut vara jättää ketään ulkopuolelle, kun viivan paremmalle puolelle ei ennestään jäänyt kovin montaa. Suomalaisessa koulussa on perinteisesti äidillisesti katsottu heikompien taitamisen perään ja tuettu tarvittaessa. Nyt kuuluu kysymys: Voiko näillä eväillä syntyä maailman paras koulu? Eihän sellaista edes ole oikeastaan yritetty. On vain koetettu hoitaa pahimpia ongelmia kuntoon ja yhtäkkiä meillä on maailman paras koulu. Vaikuttavaa.

No, eihän se niin mene. Suomenkieliset koululaiset ovat ruotsinkielisiä parempia, Suomi on ollut 300 vuotta Euroopan lukutaitoisin maa, TV-ohjelmat tekstitetään suomeksi, siinä muutamia selityksiä suomalaisten PISA-menestykseen. Yksinkertaisesti näyttää siltä, että suomen kieli auttaa huomattavasti sanallisten ongelmien edessä, joita PISA-kokeet ovat. Kas, suomen kielihän luetaan kuten kirjoitetaan ja on looginenkin, väitetään. Jos on siis kuuluisat sijamuodot hallussa, on jo pitkällä. Siinä missä ranskankieliset takovat kieliopillisia perustuksiaan 12 vuotta, pääsevät suomenkieliset vähän helpommalla, alle vuodessa.

Jos meillä ei olisi suomen kieltä, olisimme ehkä suorastaan huonoja. Loistoyhteiskunnan rakentaminen vaatii loistoyksilöitä ja heiltä loistosuorituksia. Loistoyksilöitä ei synny tyhjästä, vaan ne pitää rakentaa pala kerrallaan: loistava koti ja kasvatus, loistava koulu, loistava ympäristö ilmapiireineen ja ystävineen. Toki, nuokaan eivät riitä, vaan täytyy olla ongelmia (haasteita), jotka jalostavat yksilön. Jokatapauksessa merkittävin, mitä valtio loistoyhteiskunnan eteen voi tehdä, on mahdollistaa loistava koulujärjestelmä. Onko meillä sellainen? Jos on, tää on sit täs?

Mitä koulun pitäisi olla?

Itse kyseenalaistan koulujärjestelmämme. Puhun monin osin valitettavasti vain omasta kokemuksesta, joka lukion osalta päättyi 1995. Koulu oli tylsää ja se teki minusta siksi olettajan. Oletin aina, että ylhäältä annettu tieto pitää paikkansa. En tainnut olla ainoa laatuani. Nuori aikuisuus on ollut tästä auktoriteettiuskosta ja olettamisesta irtautumista, silmien avautumista. On monia, joita asiat ja ongelmat eivät samoin kiinnosta. Joka tapauksessa koulussa ajattelua tarvittiin vain ensisijaisesti kielissä, matematiikassa ja fysiikassa. Loppu oli muistamista. Toisinkin ehkä voisi olla. Eräät tutkimukset nimittäin väittävät, että musiikin, kuvaamataidon, filosofian ja liikunnan lisääminen opetussuunnitelmassa parantaa oppilaiden matemaattisia ja kirjallisia taitoja. Valitettavasti nämä kyseiset aineet ovat kärsineet kroonisesta tuntimäärien vähäisyydestä meidän koulussamme. Noiden aineiden avulla oppilas kuitenkin oppisi kenties ajattelemaan ja luomaan, niissä riittää tekemistä koko iäksi. Yksi tuiki tärkeä lisä olisi muuten parisuhdeoppi. Yläasteen loppuvaiheessa tulisi jokaiselle saada avaimia käteen toimivaan parisuhteeseen. Toinen niinikään tärkeä aine kouluun olisi psykologia. Tämä aine antaisi jokaiselle avaimia ratkaista pään sisäisiä solmuja sekä ymmärrystä suhtautua niihin oikein esimerkiksi avun hakemiseksi, kun ongelmat ovat liian suuria itse ratkaistaviksi. Aiemmin mainittu filosofia olisi ongelmanratkaisukykyä ja rationaalisen ajattelun harjoittamista. Siellä oppisi siis ajattelemaan itse. Tällaisia aineita maailmalla onkin ollut. Lapset pitäisi harjoittaa lukemaan huomattavasti nykyistä nopeammin, joka on vain tekniikkakysymys.

Mitä muuta minun koulussani tehtäisiin toisin? Siellä pelattaisiin pelejä periaatteella tekemällä oppii. Biologia menee paremmin perille, kun lukee, näkee, kuulee ja tekee. Siellä tulisi vaatia silti kurinalaista työtä, sitä elämässä tarvitaan. Siihen nykykoulu valmistaneekin aika hyvin. Yhdeksännen luokan uskonnon tunneilla käytäisiin perusteellisesti läpi perusteet maailmanuskontojen periaatteista ymmärryksen laajentamiseksi ja elämän ymmärtämiseksi. Nykykristinusko ei valmista ymmärtämään elämää käytännössä juuri lainkaan. Elämän ymmärtäminen on kuitenkin aika tärkeää... Väitän sen pelastavan ihmishenkiä. Ruotsi olisi luonnollisesti valinnainen aine. Englantia opetettaisiin ehkäpä peruskoulun viimeisenä vuotena käytännönläheisesti, jotta jokainen uskaltaisi puhua enemmän. Perusongelmahan monien kohdalla on kielen käyttämisen välttäminen pienien kielioppivirheiden pelossa. Matematiikan suhteen tuntui hämmästyttävältä nähdä MOT:in PISA-ohjelmassa arabialainen matematiikan kirja, joka oli täynnä tekstiä!? Olisiko siinä meillä opittavaa? Jospa itsekin olisin oikeasti ymmärtänyt ne differentiaalit moisen kirjan avulla, vaikka teknisesti osasinkin kaavat ratkaista. Muistettavat aineet paukutettaisiin dokumenttielokuvin, powerpoint-esityksin, pelein, ryhmätöin ja selvitysraportein oppilaille päähän. Syykin tärkeimpiin asioihin olisi ollut kiva omana aikanani tietää, olisi maistunut homma paremmin (sehän on hyvin tärkeää). Olkaa jalomielisiä ja kertokaa miksi asioita tehdään. Kun vielä pläjäytetään muistin harjoittaminen kaiken päälle, tehostuu opetuksen vaikutus ja Suomen koulu voi oikeasti olla ylitse muiden.

Tämän päivän Suomen koulu käsittääkseni vastaa paremmin kilttien lukutoukkien tarpeisiin, kuin kaltaisieni toiminnasta ja ajattelusta (jep, jep) pitävien tarpeisiin. Tosielämä on pahimmillaan kaukana haaveistani. Home pilaa oppilaiden terveyden monissa kouluissa, kun yhdessäkään ei niin pitäisi olla. Häiriköiden aisoissa pitäminen vie valtavasti aikaa opetukselta. Jos opetussuunnitelma vaatii 45 minuuttia biologiaa, voi käytäntö olla vaikka 22 minuuttia. Suunnitelmasta jäätiin siis puoleen. Maassa ei tulisi olla opettajaa, joka ei kykene pitämään oppilaitaan kurissa. Opettajalle on annettava etukäteen keinot, taidot ja halu kurinpitoon ja sen pitää yksinkertaisesti toimia. Muita vaihtoehtoja ei ole. Häiriköt eivät saa yhteiskuntaa ohjata, vaan yhteiskunnan pitää ohjata häiriköitä. Ongelmat pitää selvittää ja hoitaa kuntoon. Psykologian täytyy pelata. Se vaatii rahaa ja sitä on annettava. Asia on mielestäni lopulta yksinkertainen ja valinnat asian hoitamiseksi nähdään peliin panostetun rahan määrästä. Beisikkiä.

Suomen historia

Tässä on minun versioni Suomen historiasta, harrastusmielessä kirjoitettu. Kevyt ja keskeneräinen, ota se kevyesti. Lähteenä enimmäkseen Wikipedia. Olkaa hyvät.

Kristinuskoisesti ajattelevia alkoi löytyä Suomesta vähitellen 500-luvulta lähtien, reilu sata vuotta myöhemmin, kun uskonto oli lyönyt läpi Roomassa ja Raamattu lyöty lukkoon. Ylipuhujina uskoon lienevät olleen nykyajallekin tuttuun tyyliin aktiiviset lähetyssaarnaajat, kuulemma idästä tulleita enimmäkseen. On vaikea kuvitella uskon menneen perille venäjän kielellä, joten saarnaajat lienevät opetelleen suomea. Ehkäpä viisauksilla ei aina ole ollut väliä, kunhan kasteen ottaa. Niinä aikoina oli varakkaita johtajia ainakin Vöyrissä Etelä-Pohjanmaalla ja Eurassa Rauman seudulla, ainakin herrojen hautoihin raaskittiin heittää melkoiset määrät aseita. Niillä aseilla tuskin oli pelkästään naapuritalon poikia peloteltu. Ehkäpä oli vähän raapastu vieraan maan eläviä yhteesymmärryksen erestä. Liekö pahasti väärin arvaan, että näitä herroja kutsuttiin kuninkaiksi.

Viikinkiajalla kasvoi varakkaita pikkukaupunkeja joihinkin jokisuihin. Ajat olivat levottomat, monet naapurit tekivät pahantekoretkiään näille turkismaille, kuten myös toisin päin. Linnoja rakennettiin puusta satakunta ja tuskinpa huvin vuoksi. Miekkoja teroiteltiin aiempaa useammin. Kukaan naapuri ei kuitenkaan noussut ylitse suomalaisten satoihin vuosiin, ainakaan pysyvästi. Sellaista sotaretkeilyä ei kuitenkaan kestänyt loputtomiin: ruotsalaisten kuningas hankki katolisen kirkon piispoineen tukijakseen ottamalla kasteen ja kristinuskon opit. Oppeja katsottiin kuitenkin läpi sormien, kun varustettiin sotajoukko ihan vain itärannan outoa kieltä puhuvia varten. Ruotsissa usko Kristuksen oppeihin horjui pahoin vielä moneen kertaan, kuten vastarannallakin. Turkuun ruotsalaiset päättivät tehdä kivilinnan uudelle paikalle. Suomalaisten rakentama vanha linna hylättiin. Uudelle paikalle jäivät hallintomiehet käskemään ja siitä alkoi ruotsalaisten käskyt suomalaisten ylle levitä. Aika oli silloin 1100-1200-lukua.

Vielä meni kuitenkin kolmisen sataa vuotta ennenkuin virallisesti pohjoinenkin Suomi liitettiin ruotsalaisten valtakunnan verotuksen alle. Sattumoisin siitä lähtien riitti suomalaisilla runsaasti ruotsalaisten sotia sodittavaksi. Ruotsalaiset olivat nimittäin siihen saakka kerrasta toiseen riidelleet ja tapelleet keskenään, eikä aikaa saati paukkuja muuhun aiemmin ollut. Jos ei Ruotsin kruunun omistajuus tahtonut olla selvää ja hyväksyttyä, niin ei ollut maan itsehallintokaan tanskalaisten käskiessä koko Pohjolaa Kalmarin unionin nimessä.

1500-luvulla Kalmarin unioni hajosi ja ruotsalaisetkin pääsivät keskenään sopuun päälliköstään, Kustaa Vaasasta, unionin hajottajasta. Vasta siinä miehessä oli kunnolla munaa, että kelpasi (oli kelvattava) useimmille. Kustaa Vaasa otti kirkolta omaisuutta köyhälle valtiolle ja nyt olikin niitä paukkuja sotimiseen ja nehän siihen käytettiin. 1800-luvulle mennessä oli takana satakunta sodan vuotta. Kovinta oli meno 1600-luvulla ja se myös näkyi: väkiluku laski, kun miehet kuolivat Euroopassa tauteihin sotaretkillään, eikä pelloille tullut auraajia. Sitä myöten loppuikin ruoka ja kun ruoka loppui, meni terveys. Taudit veivät jotakuinkin joka kolmannen suomalaisen. Taisi olla yli satatuhatta kuollutta. Porukkaa oli maassa enää Espoon verran. Ruotsi pääsi lyhyen hetken aikaa pullistelemaan 1600-luvun puolessa välissä omistaessaan ison osan Itämeren rantamaista, mutta jo muutaman kymmenen vuoden päästä 1700-luvun alussa alkoi Venäjä painaa päälle päästyään vasta jaloilleen.

Taustaa: "Venäjähän" oli ollut "Mongoliaa" Moskovaa myöten 1200-1300-luvuilla ja mongolit ottivat ison osan venäläisten työn tuotoksista itselleen. Kun Liettua alkoi pullistella, ryhtyi mongolien johto suosimaan Moskovan päälliköitä muita enemmän, että edes joku alue voisi pitää liettualaiset rajan takana. Samaan aikaan mongolit itse tappelivat keskenään ja kaiken tuloksena Moskovan päällikkö kääntyikin isäntiään vastaan ja joukkoineen pieksivät mongolit vuonna 1380. Miltei sata vuotta myöhemmin Moskovan suuriruhtinas valloitti alunperin suomalais-slaavilaisen rikkaan kauppatasavallan nimeltään Novgorod. Sen jälkeen tuli valtaan Iivana Julma, jonka kuoltua tapeltiin siitä kuka käskee. Sen takia Venäjää pieksettiin: mm. Puola-Liettuan tasavalta valloitti maan 1609 kolmeksi vuodeksi. Sekasorto päättyi, kun Iivana Julman veljenpojan poika, Mikael Romanov, valittiin tsaariksi. Lopulta Pietari Suuri pisti asiat järjestykseen. Kunnianhimoinen tsaari valloitti Viron sekä miehitti Suomen (isoviha) ja perusti apostoli Pietarin mukaan nimetyn uuden pääkaupungin hauskasti Ruotsin maille, Neva-joen suistoon. Ylimielistä jos mikä.

Venäjän pullistelun päätös oli Suomen liittäminen osaksi keisarikuntaa 1808. Tosin Venäjää Suomi ei kiinnostanut, mutta kun Napoleon käski hyökätä, niin oli se sitten hyökättävä. Napoleon halusi, että Ruotsi saadaan sodalla Ranskan puolelle ja Englantia vastaan. Siihen sotaan loppui joka tapauksessa ruotsalaisten suurvaltaleikit. Naapurien touhut olivat menneet niin isoiksi, ettei Svean pojat voineet enää mitään.

1800-luvulla suomalaisia syntyi kuin sieniä sateella ja kehitys kehittyi. Satojen vuosien aikana erityisesti saksalaisia sekä muita yritteliäitä eurooppalaisia oli muuttanut Suomeen rakentamaan teollisuutta, muodostaen Suomen aateliston enemmistön, sittemmin ruotsinkielistyneen sellaisen. Suomi alkoi tuntua ihmisistä hienommalta kuin ennen. Asioista kun sai päättää aika pitkälti itse, Suomi ikäänkuin harjoitteli itsenäisyyttä varten. Venäjän vallan alla oli siis kivempaa, kunnes eräitä venäläisiä alkoi suomalaisten touhu nyrppimään. Riitaahan sellaisesta tulee. Sattuipa kuitenkin niin, että ne nyrppiintyneet venäläiset vaihtuivat toisiin venäläisiin ja oli kaikkee bolsevikkikapinaa ja vaikka mitä mellakkaa. Siinä hässäkässä suomalaiset päättivät pistää oman putiikin pystyyn ja julistautua itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917.

Itsenäisyys

Eiköhän mennyt kahdessa kuukaudessa sotimiseksi sekin itsenäisyys. Maassa ja Venäjällä oli pitkään ollut asiat sekaisin, joten mitään ei tahdottu saada aikaan asioiden järjestämiseksi. Leninin bolsevikkien vallankumous maaliskuussa 1917 pysäytti maan. Kun sotatarvikkeita ei enää mennyt Venäjälle, tuli työttömyyttä. Kun Venäjän viljantuonti tyrehtyi, tuli nälkä. Kun miliisi katosi, tuli rauhattomuutta. Oli siis nälkä, eikä ollut rahaa saati tekemistä ja kukaan ei huolehtinut yleisestä järjestyksestä. Täten ärhäkimmät porukat perustivat omia armeijoitaan. Ne yhdistyivät Venäjän aseilla toimiviksi punakaartilaisiksi ja Suomen senaatin luvalla ja Saksan tuella toimiviin valkoisiin, joita johti 50-vuotias Mannerheim. Yleensä ottaen porukka ei oikein luottanut kenen johdossa asiat saadaan kuntoon. Siitä se sitten lähti 28. tammikuuta 1918, kun valkoiset alkoivat riisua venäläisiltä aseita rauhanomaisesti Pohjanmaalla. Tosin sitä ennen olivat punaiset jo toimineet ja sota oli osapuolten kohdatessa tosiasia. Sodan ratkaisu tuli maalis-huhtikuussa Tampereella, silloisessa Suomen teollistumisen keskuksessa. Ratkaisutaistelu oli Pohjolan suurin, 30 000 miestä, ja Suomen historian ensimmäinen kaupunkisota.

Ruotsi miehitti Ahvenanmaan 15. helmikuuta ja vetäytyi toukokuuhun mennessä saksalaisen laivasto-osaston saavuttua aiemmin paikalle. Ruotsalaisia joukkoja liikkui myös eteläisessä Suomessa suomenkielistä siviiliväestöä terrorisoiden.

Rappeutuneet venäläiset joukot poistuivat maasta pikkuhiljaa, eivätkä olleet isossa roolissa missään vaiheessa. Hallituksen pyytämänä, ehkä olisivat tulleet pyytämättäkin, saksalaiset nousivat maihin Hangossa ja Loviisassa juuri ennen Tampereen taistelujen päättymistä. Joukot valloittivat Helsingin ja etenivät Hämeenlinnaan asti, mutta sodan voiton paraatia Helsingissä johti Mannerheim suomalaisine joukkoineen, kun sota oli päättynyt 15. toukokuuta. Hiukan enteellisesti sota kesti noin 105 päivää... Punaisten kaarti oli lyöty, mutta tarina ei ollut vielä ohi. Toistakymmentä tuhatta entistä punakaartilaista kuoli vankileireillä osin nälkään, viljasta kun oli pulaa koko maassa. Pahamaineisin leiri oli Tammisaaressa, jopa kolmannes vangeista kuoli.

Sodan erikoisuuksia olivat punakaartin 2 000 naissotilasta, lapsisotilaat molemmin puolin, amatöörimäiset joukot ja huono johtaminen. Kun valkoiset saivat jääkärit Saksasta, tuli joukoille koulutettu ja kokenut johto. Punaiset taas kärsivät jatkuvasti huonosta moraalista, jopa kokonaisia joukkoja saattoi kadota rintamalta. Myös johdon osaamattomuus ja siitä johtuvat taktiset virheet ratkaisivat sodan.

Neuvostoliittolle tai EU:lle kumartaminen eivät olleet outoa tänäkään aikana: Suomalaiset suunnittelivat liittymistä Saksaan, Ruotsiin tai vain hankkimaan suurempaa autonomiaa Venäjästä, kunnes yhtäkkiä lyötiinkin nuijaa itsenäisyyden puolesta. Sitä seuranneen sisällissodan jälkeen Suomi olikin taas kumartamassa: Saksaan. Yhden sortin alusmaana maamme jatkoikin, kunnes Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan marraskuussa 1918, varsin pian siis.


Jatkuu...

Tämän maan asutuskummallisuuksia

Ulkomaalaiset kohtaavat maassamme asioita, joissa heille riittää kummasteltavaa. Niin riittää minullakin. Joko en tiedä ja ymmärrä tai halua ymmärtää tai vika on muissa.

Vastikään suuren rakennusfirman johtaja sanoi, että suomalaiset asuvat edelleenkin metsässä ja perusteli sillä sitä, että rakennusalalla riittää töitä pitkäksi aikaa, kun väestö muuttaa pois sieltä metsästä. Väite suomalaisten asumisesta metsässä on väärä, sillä - muun muassa - meistä 70% asuu rivi- ja kerrostaloissa. Hollantilaisista 70% asuu omakotitaloissa, vaikka Alankomaat on Euroopan tiheimmin asuttu maa. Lisäksi suomalaisista yli 80% asuu taajamissa. Se ei paljon jää muun Euroopan asumisesta, mutta siihenkin eroon on hyvä selitys: Suomi on Euroopan harvimmin asuttuja maita. Yhtä väljästi elävät melkeinpä vain Norja ja Ruotsi, mutta mutta... Norjassa vuorten takia onkin aika vähän asuttavaa tilaa ja ruotsalaisista 83% asuu jotakuinkin Helsingin korkeudelta etelään päin, vaikka suurin osa maasta sijaitseekin pohjoisempana. Ruotsalaisilla on siis ahtaampaa, kuten on muillakin eurooppalaisilla, joten heillä on ollut suomalaisia suurempi paine asua taajamissa. Heillä ei ole sitä tilaa, mitä meillä on.

Edellä mainitut luvut saattoivat olla yllättäviä. Tässä lisää:
Suomen ja Ruotsin kymmenen suurinta kaupunkia asukaslukujen mukaan (wikipedia):
1 Tukholma.. 782 855 SWE
2 Helsinki.. 565 911 FIN
3 Göteborg.. 489 757 SWE
4 Malmö..... 276 244 SWE
5 Espoo..... 236 301 FIN
6 Tampere... 206 354 FIN
7 Vantaa.... 191 221 FIN
8 Uppsala... 185 187 SWE
9 Turku..... 174 817 FIN
10 Linköping 138 580 SWE

Näiden kymmenen kaupungin asukasluvut yhteensä tekevät ruotsalaisille kaupungeille puoli miljoonaa asukasta suomalaisia enemmän. En epäilisi sen selittyvän paljolti maahanmuutolla. Yllä olevalla listalla Suomi ei kuitenkaan vaikuta ollenkaan "metsässä asujien" maalta, elleivät sitten ruotsalaisetkin sitä ole. Seitsemän suurimman kaupungin joukossa jopa enemmistö on Suomessa. Ei huono "saavutus" näinkin vähäväkiselle kansalle näinkin isossa maassa, ei ollenkaan. Itseasiassa suomalaisista joka neljäs asuu viidessä suurimmassa kaupungissa, kun ruotsalaisista näin asuu joka viides.

Eikö tämä tunnu itseasiassa vähän erikoiselta, asumme kerrostaloissa ja suurissa kaupungeissa
...vaikka meidän piti olla metsäläisiä?

Tällä metsäläisyysteemalla tai maalaisuudella perustellaan ja oikeutetaan mm. voimakasta maaltamuuttoa luonnollisena kehityksenä. Nyt kuvioon on astunut ilmastonsuojelu, sinänsä hyvin tärkeä asia, jolla mm. asuntoministerimme on perustellut kaupunkimaista ja kerrostaloasutusta. Ministeri vaikuttaa ajattelevan, että täytyy suosia kerrostaloja ja tiiviyttä, jotta säästetään ilmastoa. Väitän, että väärin menee. Kuten edellä mainitsin, hollantilaisista 70% asuu omakotitaloissa. Yhtä moni suomalainenkin sitä haluaisi ja 30% on sen toteuttanut. Vapaassa markkinataloudessa osa tulee sen jatkossakin toteuttamaan, vaikka hampaat irvessä ja pitkien työmatkojen päästä, asuntoministerin kaupunkihaaveista huolimatta. Se ei ole ilmastoystävällistä, mutta niin tulee olemaan. Sitäpä tosiaankin sietää miettiä, miksi niin moni kulkee niin kaukaa pääkaupunkiseudulle töihin? Omakotitalojen ja edullisen asumisen puutteen takia? Vastaukseni ei tainnut yllättää. Kaupunkiseudun täytyy tarjota riittävästi kaikkea elinvoimaisuutensa edestä. Onkin samaan aikaan sekä ärsyttävää että neuvostohenkistä, kun Kokoomus-ministerikin vaikuttaa ajattelevan toimittaja- eikä asiakaslähtöisesti, kun vaikuttaa haluavan ohjata ihmisten asumista, eikä anna ihmisten ohjata asumistaan itse, mutta: näinhän meillä on aina tehty.

Ennustus

Netistä luettua: Entinen Yhdysvaltain liittovaltion virkamies kertoi heinäkuussa venäläiselle uutistoimistolle nykyhallinnon suunnitelmista vuodeksi eteenpäin:
1. Yhdysvaltoihin kohdistuu uusi terrori-isku, hallinnon masinoima.
2. Yhdysvalloista tulee diktatuuri.
3. Yhdysvallat hyökkää Iraniin.
Lähteen luotettavuus on kysymysmerkki, mutta tässä väitteet kuitenkin ovat kirjoitettuna. Nyt vain odottamaan.

Väitteet tuntuvat uskomattomilta, ehkä viimeistä lukuunottamatta. Toisaalta, kuusi vuotta on kulunut terrori-iskuista ja moni amerikkalainen uskoo jenkkihallinnon räjäyttäneen kolme pilvenpiirtäjää Manhattanilla. Silti epäilyksenalaiset ovat edelleen vallassa ja jopa tulleet uudelleen valituiksi. Amerikka on mahdollisuuksien maa.

Paluu vielä Irakin sodan valheeseen. Siinähän jenkkihallinto väitti Irakissa olevan joukkotuhoaseita ja tukevan Al Qaidaa. Aiemmin he olivat väittäneet juuri päinvastaista. Bushin suulla väitettiin olevan todisteita joukkotuhoaseista. Molemmat väitteet on julkisuudessa todettu paikkansapitämättömiksi jopa alusta alkaen. Kannattaa miettiä mistä siinä todella oli kysymys. Valhe joukkotuhoaseista ei ollut vain pieni arkipäiväinen valkoinen valhe. Suuri maa päätti valehdella, jotta voisi hyökätä toiseen maahan. Heidän piti valehdella, koska näkivät jonkun syyn tarpeelliseksi esittää, eivätkä pitäneet todellisia syitä julkaisukelpoisina. He siis tiesivät, että todellisten syiden esittäminen saisi muut vastustamaan. Valheen seurauksena kävi, kuten Irakin sodan kannattaja varapresidentti Dick Cheney 90-luvun alussa on kuulemma sanonut: lisää terrorismia ja epävakautta. Seuraukset olivat siis tiedossa, mutta varsinainen sodan syy, jota ei siis voinut muille kertoa, oli tärkeämpi kuin uhkaavat sodan haitalliset seuraukset (mm. yli 600 000 väitettyä kuolonuhria).

Vähänkään välkky voi siis yllä mainitun perusteella odottaa lisää valheita. Seurataan niitä.

Laiskurin laihdutusopas

Näin onnistuu laihdutus kenties paremmin:

Laihduttaminen ei ole taistelua läskejä vastaan, vaan taistelua laiskuutta ja saamattomuutta vastaan. Kun nujertaa laiskuuden, nujertaa todennäköisesti ennen pitkää läskitkin. Lihavuus kertoo virheestä ruokavaliossa. Mitä isommat läskit, sitä isompi virhe elintavoissa. Korjaa se.

0.1 VIRHEEN LÖYTÄMINEN ELINTAVOISTA

Mahdollisia poikkeamia elintavoissasi:
A) Syöt liikaa ruokaa
B) Syöt liikaa herkkuja tai juot liikaa alkoholia
C) Syöt liian harvoin ja suuria annoksia
D) Syöt yksipuolista ruokaa (esim. paljon rasvaa tai sokereita)
E) Et liiku tai liikut vain vähän

Jos löydät kaikki nämä virheet tavoistasi, olet luultavasti aika iso.

Eräitä ehdotuksia poikkeamien korjaaviksi toimenpiteiksi:
A) Pienennä annoksia, syö rauhallisesti
B) Lopeta herkuttelu tai aloita säännöllinen liikunta
C) Syö 4-6 kertaa päivässä
D) Syö edes yksi kasvikunnan tuote päivässä
E) Liiku.

0.2 VIRHEEN LÖYTÄMINEN AJATTELUTAVOISTA

Mahdollisia poikkeamia ajattelutavoissasi:
A) Et arvioi, etkä seuraa elintapojasi
B) Valehtelet itsellesi, jotta vältyt tarvittavien toimenpiteiden henkiseltä tuskalta
C) Olet lannistunut ja luovuttanut
D) Olet laiska, tekemisen ajatteleminen tuntuu raskaalta.

Ehdotuksia poikkeamien korjaaviksi toimenpiteiksi:
A) Seuraa itseäsi, katso jääkaappiin. Onko sisältö huippu-urheilijan tai metsurin jääkaapin sisältö? Onko mahdollisesti niin, ettet ole kumpikaan niistä?
B) Katso totuutta silmiin. Valehtelu on nynnyilyä.
C) Projekti voi tuntua isolta, mutta kaikkea ei tarvitse korjata kerralla, kaikki edistys on plussaa ja luultavasti osa muutoksista on helppo toteuttaa.
D) Jos ei tee mitään, tekemisen ajattelu tuntuu raskaalta. Jos tekee paljon, tekemättömyyden ajattelu tuntuu jopa hirveältä. Kokeile.

1. ASENTEEN KORJAUS - PÄÄTÖS

Onko joku tai jokin, jonka kurinalaisuutta ihailet ja jonka kaltainen haluaisit olla? Kuvittele ja mässäile niillä ajatuksilla, ehkäpä joskus mielikuvaharjoittelu tuottaa tulosta ja innostut tositoimiin.

Päätä seuraavaksi mitä haluat: Makeaa ja mässäilyä pelkästään vai jotain muuta? Valitse sopiva paketti:
Paljonko mässäilyä?
Paljonko liikuntaa?
Tee päätös, josta voit olla ylpeä ja pysy siinä, jotta voit olla ylpeä siitäkin. Ymmärrä jo valmiiksi repsahduksiasi, ne ovat jopa hyväksi: ne osoittavat projektin heikkoja kohtia, joita aina löytyy ja jotka on syytä korjata. Hullun varmalla asenteella edeten ei heikoilla kohdilla ole merkitystä, mutta muulloin on (eli käytännössä aina). Lopeta itsellesi valehtelu.

Päätös on tärkein vaihe uusien tapojen omaksumisessa ja siinä on kaksi vaihetta:
a) ensimmäinen päätös
b) kaikki myöhemmät päätökset

Myöhemmissä päätöksissä olet kiusaustilanteissa, joissa toistat päätöksesi. Toistamiseen liittyy kaksi riskiä:

1. Unohtaminen
2. Haluttomuus

Unohtamiseen hyvä lääke on mielikuvaharjoittelu etukäteen, jotta muistat itse tilanteessa.

Päätöksen tärkein pointti:
Haluttomuuteen lääkkeeksi käy oikeanlainen päätös, jonka olet tehnyt. Näkemykseni mukaan hyvä päätös on "en tarvitse!". Huomaa "en tarvitse"-päätöksesi vapauttava tunne, joka tulee ongelman yläpuolelle nousemisesta aiemman alistavan riippuvuuden tunteen sijaan. Tämä päätös auttaa heittämään syrjään esim. makeishyllyä kohti haikailevat ajatukset. Syrjään heittämistä, unohtamista, sinun täytyy tehdä aktiivisesti. Keskity onnistumisiin ja unohda mistä luovut. Ihminen saattaa luulla tietävänsä tarvitsevansa välttämättä jotain herkkua, mutta luovuttuaan ja päätettyään niin ei ollutkaan.

2. SYÖNNIN KORJAUS

Helpointa on olla tekemättä mitään, joten lopeta huonot lihottavat tapasi. Aloita pienin ja helpoin askelin, jos et muuta saa aikaan. Tärkeintä on opetella kieltäytymään. Opettele kohti järkähtämätöntä asennetta kiusaustilanteissa yllä kerrotun mallin mukaisesti. Mieti myöskin, mitä pitää tehdä, kun kiusaus iskee. Makean nälkä johtuu usein ruoan nälästä, joten syö silloin ruokaa ainakin ensin. Tunnista makeansyönnin huonot puolet (liika makeus tai rasvaisuus, öklö jälkimaku ja olo). Älä norkoile kahviloissa, kaupoissa ja karkkihyllyillä. Kierrä ne kaukaa, miten vain on mahdollista.

1. Totaalikieltäytyminen: Makean ym. sietokykysi laskee nopeahkosti, tapasi unohtuvat pikkuhiljaa.
2. Karkkipäivä: Makean sieto- ja ahmimiskyky laskee vähän, tapasi mussuttaa viikolla unohtuvat hiljalleen.
3. Puolita mässäilyn määrä: Kai edes siihen pääset? Jos et, et haluakaan. Olet valinnut läskin ja makean elämän hoikkuuden sijaan.
4. Mässäile kuten ennenkin, mutta lisää liikunnan määrää selvästi.

Syö viiden tunnin välein, koska keho siirtyy siinä ajassa energiansäästöön, jos ei saa ravintoa. Kehosi myös haaskaa enemmän, kun saa energiaa kokoajan. Syö vähintään yksi kasvikunnan tuote päivässä. Etsi sinulle sopiva tapa syödä kasviksia. Vältä ravintoa, joka on sukua sokerille eli perunaa ja viljaa (tärkkelystä ja hiilihydraatteja). Ne ovat myös epämukava vaihtoehto ruoansulatuksellesi aiheuttaen kuonaa ja viemärin lisäksi siitä siirtyy liiat rasvavarastoihisi. Nopeat hiilihydraatit ovat hätäapua, jotka keulivat suolessa muun ohi.

Syö sitä, mihin kehomme on historian saatossa sopeutunut. Peruna tuli suomalaiseen ruokapöytään reilu parisataa vuotta sitten. Vehnä on yleistynyt sadan vuoden aikana ja kaura alkaen 700 vuotta sitten. Rukiin historia Suomessa on 2500 vuotta vanha ja ohra alkoi tulla tutuksi 3500 vuotta sitten. Ihmisen historia on kuitenkin valtavan paljon pidempi...

Suosi kuituja, ne jouduttavat suolta, jolloin hiilihydraatit eivät ehdi imeytyä niin hyvin. Juo runsaasti vettä, koska kuidut imevät vettä ja toisaalta vesi laihduttaa. Runsas juominen vilkastaa aineenvaihduntaa, täyttää vatsaa ja vie siten nälkää. Kehon lämpöä siirtyy kylmään veteen, joten kehon lämmittämiseen menee enemmän energiaa.

Ehdotus uudeksi vähähiilihydraattiseksi ruokavalioksi:
  1. Kalaa, kanaa ja lihaa. 
             Proteiinia ja ravinteita lihaksille.
  2. Kasviksia, etusijassa maan päällisiä.
             Puoli lautasellista on hyvä vaihtoehto.
  3. Kananmunaa ja maitotuotteita.
            Tutkittu: rasva laihduttaa!
  3. Proteiinilisäravinteita esim. kerran päivässä.
             Pitää lihakset kunnossa ja kasvattaa niitä.
  4. Monivitamiini- ja kivennäisainevalmistetta. 
            Tukee jalostamalla ja kuljettamalla köyhtynyttä ruokaa.
  5. Kalaöljyä.
            Terveellisiä rasvahappoja.
  6. Kauraa.
            Hitaita hiilihydraatteja ja kuituja.

Tekemättömyys palkitsee siis jälleen, kun et syö perunaa ja useimpia viljoja.

3. LIIKKUMISEN KORJAUS

Älä taaskaan tee mitään: mene sänkyyn ja nuku. Herää aamulla hyvin ja riittävästi nukkuneena, tee näin niin usein kuin mahdollista. Väsymys lisää stressiä ja stressi lihottaa. Levossa keho käyttää suhteellisesti eniten rasvaa, vaikkei määrällisesti paljon olekaan (esim. noin 50 kcal/h). Osta parempi sänky, tyyny, patja, peitto jne. Vähennä lämpöä ja melua makuuhuoneessa. Älä mässää ennen nukkumaan menoa, se on turhaa ja lihottaa (mihin se keho silloin sitä energiaa tarvitsee?). Voit siis nukkua huoleti - rasva palaa, etkä ole (luultavasti) jääkaapilla. Mikä tärkeintä, nyt kun olet virkeä hyvän yön jälkeen, jaksat liikkua enemmän.

Keksi siis itsellesi mukava liikuntaharrastus: esim. kävely, pyöräily, uinti, rullaluistelu, hölkkä, kuntosali, hiihto, palloilu, tanssi. Keskity mukavuuteen: sopiva syke ja tapa liikkua. Etsi nautinnon maksimi lajista. Nosta rasitusta kunnon mukaan. Älä liiku liian usein ja väsy sen takia. Kun liikut kuitenkin vähintään kolmesti viikossa, syntyy liikkumiseen hyvin tärkeä imu. Tee kalenteri, jonka mukaan liikut. Kaikki liike on kotiin päin. 2 kertaa viikossa pitäisi onnistua, puoli tuntia vähintään kerrallaan. Jos intoa liikkumiseen alkaa olla, vähintään 45 minuuttia kerrallaan on tehokkaampaa rasvanpoltossa kuin 30 minuuttia. Tunti on molempia parempi. Liikkuessa keho tarvitsee nopeasti paljon energiaa ja siihen soveltuvat parhaiten hiilihydraatit. Kun hiilarivarastot ovat tyhjät (sen huomannee veltostumisesta?) voi keho vielä käyttää varastossa olevaa rasvaa. Energiankulutus kasvaa melkoisesti liikkeen lisääntyessä: kun nukkuessa esim. 50 kcal/h niin kovassa liikkeessä esim. 500 kcal/h (x10 siis).

Kaikkein tehokkaimpia rasvanpolttotapoja lienee juoksulenkki ennen aamupalaa. Kiihdytä juoksuvauhti nopeaksi, jotta hiilareiden rippeet palavat nopeasti. Sen jälkeen löysä jolkottelu riittää tehokkaimpaan ja täten helpoimpaan rasvanpolttoon (pulssi 120). Muista pieni varovaisuus: nopeasti unesta rivakkaan juoksuun on keholle raju lähtö aamuun.

4. LAIHDUTUKSEN JÄLKEEN

Laihdutus syö lihaksia rajusti vähärasvaisesti laihduttaessasi, joten keho on "hälytystilassa" ja pyrkii suojelemaan sinua säästämällä rasvaa elintärkeitä toimintoja varten. Keho alkaa ottaa puuttuvaa energiaa lihaksista. Rasvan polttaminen polttaa siis herkästi myös lihaksia, joten estä se lihasten rakennusaineella - proteiinilla - ja rasvalla. Kuidut ja hitaat hiilihydraatit pitävät makeanhimoa kurissa.

Laihtumisen pienentämät lihakset tarvitsevat vähemmän energiaa, joten ravinnon aiempaa pienempikin ylitarjonta lihottaa enemmän. Eli, jos ennen kykenit syömään kaksi keksiä päivässä lihomatta, lihaksia syöneen laihdutuksen jälkeen sama määrä lihottaa. Treenaa siis itsellesi isommat lihakset. Naisilla lihaksia on luonnostaan miehiä vähemmän kokoonsakin nähden ja niiden kasvu on vaivalloisempaa, joten kuntosalitreeni lihasmassan kasvu tavoitteenasi ei ole ollenkaan hullu vaihtoehto - jo laihdutuksen aikanakin tietysti. Kuntosali sopii laiskurille hyvin harrasteeksi, koska siellä ei ole välttämätöntä jatkuvasti rehkiä.


Siinäpä kirjoittajan käytännönläheisiä ajatuksia laihduttamisesta. Vinkkien käyttö on suositeltavaa ja omalla vastuulla. Tsemppiä ja sitkeyttä uusiin tapoihin tutustumisessa!

[päivitetty 14.03.2010, 19.09.2010, 30.10.2011, 30.03.2016]

Näennäisepäilijät

Skeptismi tunnetaan yleisesti paranormaalien ilmiöiden kyseenalaistamisena. Sellaisia ihmisiä on paljon ja pitkälti yhteistä heille on:
1. Vähäinen kiinnostus paranormaaleihin ilmiöihin
2. Vähäinen tietämys paranormaaleista ilmiöistä (edellisestä johtuen)

Skeptiset voidaan ehkäpä jakaa kahteen ryhmään, voisiko sanoa, väittelyinnon perusteella: Ne joita ei kiinnosta väitellä ja ne joita kiinnostaa. Itse skeptisyys eli epäileminen on seisomista kaltevalla pinnalla: tulisi epäillä, muttei kieltää. Mihin vedät rajan ja pysytkö epäilijänä? On helppo luiskahtaa näennäisepäilijäksi eli kieltäjäksi. Väittelyintoisten on erityisen helppo luisua kieltäjiksi, koska väittelyt altistavat valitsemaan puolensa ja puolustamaan sitä ja kun skeptikolla ei usein ole riittävästi tietoa paranormaaleista ilmiöistä kantojensa takana vaan "vain" mielestään maalaisjärkinen, tieteellinen ja materialistinen maailmankatsomus.

Tiede näyttää tuottavan ristiriitaista tietoa paranormaaleista ilmiöistä: Kokeet eivät tue välttämättä ilmiöitä, mutta ihmisten kokemusten kartoitus kertoo toista. Kokemuksia ei voi ohittaa ja vaikka osa niistä olisikin tavanomaisesti selitettävissä, silti osa "jää selittämättä", kuten skeptikko mielellään voi asian ilmaista. Asian ydin on kuitenkin selittää juuri ne tapaukset, joita kaikki eivät halua selittää. Skeptikot ovatkin vaikeassa tilanteessa. Heidän kantansa on, ettei mitään ole, mutta kuinka näyttää eioota kellekään? Toisilla on helpompaa.

Väittelyintoiset siis ajavat mielestään tieteellistä ja kriittistä ajattelua. Juuri se ajaakin heitä pahaa umpikujaa kohti: heidän maineensa on sitoutunut todistamaan ei-olevan tieteellisesti. Paradoksaalista kyllä vastapuoli tekee melkein samaa (enemmän tai vähemmän tieteellisesti): todistaa siis materiaalisesti ei-olevaa, tosin henkisesti olevaa. Se ON helpompaa. Tiukimmin skeptismiä ajavat ovat ansassa: paras mihin he loogisesti ajatellen voivat pystyä on runnoa vastapuolen todisteita alas, mutta itse he eivät voi tuoda juuri mitään ilmiötä esiin. Kaiken lisäksi - mikä ehkä pahinta - uskottavuus on koetuksella: juuri he ovat ajaneet tieteellisyyttä, kriittisyyttä, materiaalista maailmankuvaa sekä syytelleet muita hihhuleiksi, hulluiksi sekä huuhaauskovaisiksi ja jos sen jälkeen osoittaudut kantoinesi olleesi väärässä, onko se noloa? Vain puolustustaistelu on heille mahdollista.

Pahimmillaan jokainen uusi todiste tai väite tuo skeptikolle hien otsalle ja hetken lepo häiriintyy. Hermo kiristyy: "Eikö näistä jo päästy!?", seuraa kireää keskustelua väheksyvään sävyyn ("mene jo siitä, huuhailija"). Toinen pistää touhun pelleilyksi, kolmas solvaa hihhuliksi ja neljäs vie keskustelun detaljisiin sivuseikkoihin. Epäilenpä todellisia skeptikoita olevan harvassa, pseudoskeptikoita sitäkin enemmän. Aluksi vaadittiin tieteellisyyttä ja kun sitä saatiin, ei oltukaan valmiita hyväksymään sitä. Eikö uskovaisuuden merkit ole jo saavutettu?

Onhan tällä mainitulla skeptismillä hyvät vaikutuksensa, ehkäpä tieteellisyys vastapuolen todisteluissa on kehittynyt. Se onkin skeptikon viimeinen pakoreitti, sanoa ajaneensa juuri ja vain sitä.

Öljy vai ei?

Haukutaanpa vielä taas kerran Yhdysvaltain johtoa, vaikken vakaumuksellinen vastustaja kaikista kannoistani huolimatta halua olla.

Öljystä riippuvaisen maan presidentiksi valitaan öljyteollisuuden rahoilla ja öljyalan kaverit apunaan entisen presidentin poika, öljyalan pomoja molemmat. Kun tämä öljyalan pomo presidentin ominaisuudessa sitten hyökkää tärkeään öljymaahan, voi kysyä onko öljyllä mitään tekemistä asian kanssa. Toki presidentti kertoo vievänsä maahan demokratiaa, vapautta ja ihmisoikeuksia samaan aikaan syöden kotimaassaan samoja asioita... Presidentti voittaa kotimaassaan vaalit vilppisyytösten saattamana ja syö kansalaistensa ihmisoikeuksia ja vapautta asettamillaan laeilla.

Mistähän presidentti on vapauden evankeliuminsa ammentanut? Tuskin kotoaan, eikä varmaan työpaikaltaankaan. Varsin on kaksinaamainen aate pojalla ylipäätään. Silti suomalaiset ulkopolitiikan asiantuntijat onnistuvat puhumaan tästä öljyn sotkemasta asiasta mainitsematta kertaakaan itse sanaa. Sidottuja ovat poikamme ja tyttömme. Epäilemättä heidän sananvapautensa on rajoittunut. Vaikeat ihmiset aiheuttavat vaikeita tilanteita.

Suomen muinaiset kuninkaat

Tähän saakka historiaa ammatikseen tutkivat ovat olleet taipuvaisia pitämään tarinoita suomalaisten muinaisista kuninkaista myytteinä ja fiktiivisinä. Syynä lienee ollut arkeologisten todisteiden tai ylipäätään kovien todisteiden puute suomalaisista kuninkaista ja kuningaskunnista. Aikoinaan kirjoitetut norjalaiset saagat kertovat kuitenkin suomalaisten kuninkaista. Liuta kuninkaita mainitaan nimeltä ja heidän edesottamuksistaankin siellä tarinoidaan. Muitakin vanhoja kirjallisia lähteitä tiedetään, joissa suomalaisista kuninkaista kerrotaan. Tutkijat ovat epäileväisiä saagojen ja vanhojen kronikoiden tarinoihin.

Outoa saagojen suomalaiskuningaskirjoittelussa on kuitenkin se, miksi ne on ylipäätään kirjoitettu. Siihen ei tiede ole kyennyt pätevästi vastaamaan. Maalaisjärjellä ajatellen kirjoittelu tarkoittaa sitä, että suomalaisten kuninkaita on pidetty todellisina ja vieläpä arvostettuina. Riippumatta siitä, pitävätkö tarinat paikkansa, ne näyttävät olleen totta norjalaisille. Ilmeisin syy tarinoida suomalaisista kuninkaista on, että nämä olivat aikoinaan Norjan valloittaneet ja valtakunnan sinne perustaneet. Norjan hoveissa puhuttiin siis heidän esi-isistään. Ei savua ilman tulta. Ehkäpä asiat ovat juuri sitä, miltä ne näyttävät.

Suomen muinaisella kuningaskunnalla ei näytä kovin jykevää hallintoa olleen. Kenties merkittävimpiä tehtäviä kuninkaalla oli puolustuksen ja sotaretkien johtaminen. Kuninkuus saattoi joskus olla hetkellistäkin.

Oli ennen miten oli, itse mietin asiaa näin:

Idea toisten ihmisten johtamisesta ja määräilystä ei vaadi kulttuuria eikä teknologiaa, se ei vaadi edes kieltä, jopa huonosti kasvatetut lapset sen osaavat. Idea siitä, että valitaan joku johtamaan monia, ei sekään tunnu vaikealta, "eipähän tarvitse itse hermoilla". Valitsemista kiirehtii pelko jonkun paskiaisen noususta pompottelijaksi. Mieluummin siis mieluinen ja yhdessä valittu. Tähän tapaan uskon Euroopassa muinoin usein tapahtuneen.

Miksi sitten Suomessa olisi pitänyt olla kuninkaita? Hyvän syyn siihen antavat svealaiset, Novgorod, karjalaiset, Tanska ja saksalaisetkin usein väkivaltaisine retkineen. Tyhmä ja saamaton olisi se, joka ulkopuolisten väkivaltaan ei reagoi. On useita merkintöjä historiassa puolin ja toisin tehdyistä sotaretkistä. Lounais-Suomi ja lounaissuomalaiset näyttävät omanneen monia vihollisia. Viisasta oli siis puolustautua: hankkia aseita, rakentaa puolustusrakennelmia, sopia kuka tekee ja mitä tekee hyökkäyksen uhatessa. Moisessa tilanteessa ei kuninkaan valinta ole enää kaukana. Kansalla on hyvin voinut olla halu elättää yhteisen turvallisuuden ylläpitäjää. Minimissään kuningas ja/tai hovinsa ovat olleet sivutoimisia. Kuningas on saattanut asua kartanossaan renkine ja piikoineen. Hirsikartano taitaa olla ajat sitten maatunut.

Virallinen tutkimus ja sitä puolustavat puhuvat mielellään paikallisista mahtimiehistä, ruhtinaista tai maakunnallisista päälliköistä, mutta karsastavat "kuningas"-titteliä. Eli esim. Pirkanmaalla on heidänkin mukaan voinut olla yhteisten asioiden hoitaja, jota on jopa kutsuttu kuninkaaksi, mutta joka on oikeasti ollut vain päällikkö. Termeille ei liene olemassa tarkkoja selityksiä, joten mainitut sanaleikit ovat saivartelua. Tämä hypoteettinen Pirkanmaan päällikkö ei ole virallisen käsityksen mukaan voinut olla turkulaisten päällikkö, sehän ei olisi enää maakunnallinen vaan ylimaakunnallinen päällikkö. Vastaavasti svealaisten kuningas olisi ollut oikeasti maakunnallinen päällikkö, kunnes Svean pojat alistivat Götan pojat tottelemaan.

Jos siis svealaiset ovat uhanneet pieksävänsä turkulaisia ja jälkimmäisten päällikkö olisi jo sattunut kuolemaan ilman soveliasta seuraajaa (harvahkosti asutulla seudulla), ei pirkkalaisten päällikköä ole ilmeisesti voitu kutsua puolustuksen turvaajaksi?

Onhan sekin mahdollista, etteivät suomalaiset olisi oikeasti tarvinneet yhteistä johtoa svealaisten, Novgorodin, Tanskan ynnä muiden sotaretkien torjumiseen. Oli niin helppoo, pieksettiin niitä kaikkia, kunnes ruotsalaiset tulivat ja loppui se touhu. Pyynnöstä vai pyytämättäkö tulivat, ken tietää.

Anti-American

Suomalaiset ovat Euroopan USA-vastaisin kansa. Sitä ja sen syitä ihmettelevät viisaat. Eniten he ovat - minun silmieni alla - arvailleet vieroksunnan syyksi Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto oli maa, joka näki viimeisen päivänsä vuonna 1991. Siitä on 16 vuotta. Ne meistä, jotka olivat silloin vähintään rippikouluiässä muistanevat maan. Heitä ja nuorempia aikuisia on Suomessa tänä päivänä 900 000. Veikkaisin, ettei heille - ja minulle - neukkujen pelko ole kasvanut persiiseen. Toki itse näin joskus vanhoja venäläisiä äijiä televisiossa. Kartassa neukkula oli iso ja naapuri. Pelasivat tuskastuttavan hyvin jääkiekkoa. Siinä oli minun Neuvostoliittoni. Mistä se pelko ja kyykistely muka olisi tullut? Jääkiekossakaan ei enää ole traumoja, tiesin Suomen taaskin voittavan Venäjän.

Mutta mistäs todella onkaan kyse?

Tämä on häkellyttävän jännittävä kehä. Ennen kansaa varoiteltiin neuvostovastaisuudesta, nyt amerikkalaisvastaisuudesta. Hauskaa kyllä, nyt amerikkalaisvastaisuudesta varoittelevat syyttävät kansaa suomettumisesta. Eli kuin opetettuna kansa vastustaisi Amerikkaa. Ikäänkuin mitään oikeaa syytä amerikkalaisvastaisuuteen ei olisi. Voi epäilemättä sanoa, että Suomen ulkopolitiikan sisäpiiri on opetellut liturgiansa: Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ei arvostella ja kansan amerikkalaisvastaisuutta hillitään suomettumissyytöksillä.

On ollut hämmentävää ja ihan oikeasti kuvottavaa katsella Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan liittyviä keskusteluja, joissa aina kierretään hankalat kysymykset, eikä muka nähdä ihan oikeiksi todettuja tosiasioita. Luulin, ettei tällaista enää tarvitse tämän maan kokea, mutta olin väärässä. Suomettuminen on palannut, suunta on länsi ja maa on Yhdysvallat.

Kansan oikeudentunto ja ajattelu näyttää sentään olevan paremmassa jamassa kuin muualla. Mitä minun pitäisi ajatella siitä, että maani presidentti matkustaa aikamme suurimman pahiksen luo, joka nöyryyttäen kieltäytyy tapaamasta. Tuleeko kansan sulattaa tuollaista? Millaisen presidentin seuraavaksi haluan?

Poliitikkojen ja asiantuntijoiden uussuomettumisen taustalla lienee ajatus amerikkalaisten tuesta, mikäli Suomen turvallisuus on uhattuna. Eurooppalaisiin ei näköjään luoteta. Millähän perusteella amerikkalaisiin luotetaan? Heiltä ei apuja heru ainakaan niin kauan kun ovat kiinni Irakissa ja Afganistanissa sekä niistä päästyään Iranissa, eli omissa eduissaan. Lisää etujen puolustamista riittänee senkin jälkeen, mutta eipä siitä enempää nyt.

Hauskaltahan tämä jokatapauksessa näyttää, Suomi etsii aina suurimman pahiksen, jota nöyristellä. Onneksi minä en ole sotkeutunut ulkopolitiikkaan. Liian sottaista minulle.

NATO:n salaisuus

NATO-jäsenyydestä keskustellaan, mutta kukaan ei kerro miksi pitäisi jäsenöityä tai miksi ei. Se tekee varmasti keskustelusta hankalasti seurattavaa. Hauskaa keskustelussa on se, että keskustelijat ovat älykkäitä - käsittääkseni. Eli älykkäät ihmiset kertovat, että pitäisi liittyä NATO:on, mutta eivät kerro miksi. Ainakaan heidän perusteluitaan ei ole kansan enemmistö ymmärtänyt. Silloin asia on ilmeisesti todella vaikea ymmärtää. Ilmeisesti vain ne älykkäät ymmärtävät sitä. He ymmärtävät, että jäsenyys tuo Suomelle enemmän etua kuin haittaa. Se etu on jotain vaikeasti ymmärrettävää. Se saattaa liittyä turvallisuuteemme. Jotkut jäsenyyden puolustajat ovat sitä sanaa käyttäneet. Turvallisuushan on tärkeä asia, joten NATO-jäsenyyskin on tärkeä asia. Ilman NATO:a olemme ilmeisesti liian turvattomia. Ilmeisesti Suomen armeija on natoilijoiden mielestä liian heikko estääkseen sodan saati puolustamaan maata sodassa. Täytyy siis olla niin, että mahdollinen turvallisuutemme uhkaaja nyt tai tulevaisuudessa on meitä selvästi vahvempi. Kukahan se olisi? Ei kai vain Venäjä...?

Venäjähän se paha setä olisi, joka meidän kimppuumme hyökkäisi. Lentokoneet tiputtelisivat pommeja sekä lentokoneita taivaalta, laivat sulkisivat meritiet ja maajoukot kaappaisivat tärkeitä kohteita, kuten vaikka voimalaitoksia. Suomi häviäisi sodan ilman NATO:a tai siitä tulisi raskaampi. Jos emme ole NATO:ssa, kukaan ei halua auttaa meitä tai liian harva haluaa. Jos olemme NATO:ssa, saamme apua tarpeeksi. Näin natoilijat varmaankin ajattelevat.


Kuvitellaan tilanne:

Iso-Britannian pääministeri kuulee uutisesta "Venäjä hyökkäsi Suomeen". Pääministeri toteaa Suomen joutuvan pärjäämään yksin, koska ei ole NATO:n jäsen. Harmi, wrong card... ja ihmisiä kuolee. Karua, jos brittien pääministerin sympatiat ovat noin laihat meitä suomalaisia kohtaan. Ihan itkettää. Ollaanko me noin pahoja ihmisiä? Olisiko pitänyt äänestää enemmän Englantia Euroviisuissa? Voi itku. Miksi kukaan ei välitä meistä? Miksi maailma on näin julma ja välinpitämätön? Mutta varmastihan virolaisiakin pelottaisi? Pelottaisihan? Eivätkö he vaatisi EU:ta tekemään jotain? Venäjä tosin vakuuttaisi EU-maille, että sille riittäisi sudeetit... öö... Suomi. Ja kyllähän vapaaseen demokraattiseen ja pieneen maahan hyökkäävän valtion sanaan voi aina luottaa. Niin nytkin. Näin tuli Suomesta osa Venäjää. Pakkovenäjä alkoi raikua kouluissa ja venäläiset sotilaat vahtivat turvallisuutta reippain ottein. Kukat kukkivat aiempaa hehkeämmin ja sateetkin vähenivät.

EU kokisi Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen myötä hyökkäyksen alueelleen. Ikävä sattuma olisi, jos EU:n komission puheenjohtaja sattuisi olemaan suomalainen. EU:n yhteismarkkina-alueesta 5 miljoonaa ihmistä eristyisi. Kiinnostaisikohan EU:ta torua Venäjää? Mitähän Venäjä vastaisi? "Hasta la vista?" Ehkäpä kuitenkin ainakin suomimyönteinen Namibia lähettäisi vapaa-ehtoisia Suomea auttamaan. EU kokisi sen varmaankin hyökkäykseksi alueelleen ja julistaisi sodan Namibialle. Tankit vyöryisivät maihinnousualuksista rantahiekalle ja pommikoneet jyskyttäisivät pääkaupunki-Windhoekin kivikauteen. Oppivathan, saatanat. EU:ta ei säikytellä noin vain. Rääpäleet. Mitä ne oikein luuli?

Suomen euroedustajien paikat luovutettaisiin muille EU-maille, lähinnä ruotsalaisille. Rikkaiden maiden jäsenmaksut nousisivat. No, pieni harmi. Pääasia, että muulle maailmalle näytettiin, ettei EU:ta nöyryytetä röyhkeästi. Viron painostuksesta EU aloittaa neuvottelut Suomen palauttamiseksi EU:lle, nyt osaksi Luxemburgia. Seitsemän vuoden jälkeen neuvottelut päätetään tuloksettomina. Satoja tuhansia suomalaisia pakeni ulkomaille, toiset sadat tuhannet karkotettiin vanhan hyväksi havaitun tavan mukaan Siperiaan, muutama sata tuhatta kuoli ja tuplamäärä haavoittui. Suomalaisia oli lopulta jäljellä 3 ja puoli miljoonaa, joista viidessä kymmenessä vuodessa enää puolet osasi suomea. YK valitteli tapahtunutta.

Aika karua. Harmi, ettei silloin joskus valittu NATO:a.

Pelastaako NATO?

Jos Suomi on maailman turvallisin kolkka, voivat sodatkin tulla tänne viimeisenä. Karkeaa yksinkertaistamista, mutta jotain logiikkaa siinä on silti. Tällöin muiden NATO-maiden voimat olisivat jo käytössä, ettei pienen Suomen auttaminen kuulu kuvioihin. Saati, kiinnostaako italialaisia Suomen auttaminen juurikaan? Ylipäätään, ulkopolitiikka on ensisijaisesti valtioiden omien, eikä muiden, etujen huolehtimista. Etujen puolustamisessa edut ensisijaisesti ratkaisevat, eivät sopimuspaperit tai niiden puuttuminen. Se tuli ilmi viime sodissakin: Suomi oli tärkein Saksalle ja sieltä sitä apua tulikin, heidän oman etunsa tähden.


NATO:lla maailmaa pelastamaan.

Tälläkin syyllä NATO-jäsenyyttä on perusteltu. Nuoria suomalaisia miehiä menisi tarvittaessa pyssyjään paukutellen pahiksia ojentamaan. Miksemme jo nyt mene? Ranskalaiset ja englantilaiset sotkivat Afrikan, jenkit sotkivat Etelä-Amerikan. Mennään me siivoamaan jäljet. Rynkyn piipulla saastat maakuoppaan ja kiviä päälle. Vittuun rauhanomainen diplomatia. Rautaa rajalle, saatana. Ainiin, voihan sitä EU:nkin nimissä sotaan lähteä. Tosin NATO:a harvemmin, kiitos siitä jenkeille. Paljosta onkin jääty paitsi: Persianlahden sota piti käytännössä uusia 12 vuotta myöhemmin. Somaliassa jenkkijoukot ovat vaihtuneet Etiopian joukkoihin (jenkkien rahoilla). Hei, mutta miksi emme syytäisi Etiopialle rahaa ja käskisi heitä kurinpitoon ympäri maailmaa? Miksi lähettää omia kalliita miehiä halpojen etiopialaisten sijaan? Nehän kestävät kuumaakin paljon paremmin.

Olisihan NATO-jäsenyydessä se etu, että pääsisimme pienelle osingolle USA:n nauttimasta kansainvälisestä goodwillistä. Everybody loves us in NATO!

Suomalaiset Rusit

Venäjän perustivat kolme suomalaista ja kaksi venäläistä heimoa. Pääkaupungikseen heimot ottivat Novgorodin. Tilanteet ajautuivat siihen, että heimot riitelivät tuloksetta valtakunnan vallasta. He päättivätkin lopulta pyytää ulkopuolisen maata johtamaan. Pyyntö esitettiin meren takana asuville varjageille, ruseille, jotka pyyntöön suostuivatkin.

Yleisesti rusien on väitetty olevan ruotsalaisia, vaikkei ruseja Ruotsista koskaan olekaan löydetty. Upplannissa olevan Rhoslagenin alueen asukkaita heiksi on tosin povattu. Ennen kuin heimot Novgorodissa ajautuivat riitoihin, oli paikalta ajettu pois - tänä päivänä varsin tuntemattomat - öykkäröivät vallan ottaneet varjagit. Novgorodin viisaiden miesten mielissä nämä öykkärit tuskin olivat vaihtoehto valtion johtoon. Heidän maailmaan luultavasti mahtui muitakin ja se "joku muu"-optio nyt luultavasti käytettiinkin.

Rusit siis pyydettiin kronikan mukaan meren takaa johtamaan. Itse en tiedä mitään muita ruseja kuin Karjalan kannakselta viime sotien myötä evakkoon joutuneet Rusit. Olisiko siis loogista lähteä miettimään heidän osuutta Venäjän perustamiseen? Novgorodista rautakaudella katsottaessa tie Karjalan kannakselle vie Laatokan ja mahdollisesti Suomenlahden kautta. Laatokkaa kutsuttiin aikoinaan mereksi, joten kronikan mereksi sekin siis käy. Mikäli reitti rusien luo vei Suomenlahden kautta, niin mereksi käy sekin. Vanhastaan karjalaiset olivat alku-Venäjän, Novgorodin, liittolaisia. He kronikoiden mukaan kilpailivat lappalaisten verotuksesta norjalaisten, kainulaisten ja pirkkalaisten kanssa.

Moni yhdistää kutsutut rusit ruotsalaisiin heidän etunimien takia, jotka olivat ruotsalaisia, kuten itse Rurik. Rautakaudella oli kuitenkin erittäin yleistä suomalaisten keskuudessa nimetä lapset skandinaavisin nimin. Jopa valtaosa nimistä saattoi olla skandinaavisia.

Nämä kaikki kun ynnää yhteen...
1. Rusien suomalainen suku asui kannaksella.
2. Nestorin kronikan mainitsema tie rusien luo vie meren kautta.
3. Karjalaiset olivat Novgorodin luotettuja ja liittolaisia.
4. Suomalaisten etunimet olivat rautakaudella yleensä skandinaavisia.
... ei voi olla näkemättä välähdyksenä suomalaisen Rusin suvun kutsuttavan Novgorodin johtoon vuonna 862.

Joidenkin vanhojen kronikoiden mainintojen perusteella Rusit olisivat tosin olleet nimenomaan svealaisia. Mene ja tiedä. Ehkäpä tulevaisuus tuo taas lisävalaistusta...

Suomalaiset viikingit

Maailma pitää idän viikinkejä, varjageja, ruotsalaisina. Väitän kuitenkin, että ehkä jopa suurin osa varjageista oli suomalaisia ja suomensukuisia.

Sana varjagi voi liittyä suomen kielen sanaan varjakka, suojaisa lahdelma (varjoisa lahti). Sana viking liittynee ruotsin kielen sanaan vik, lahti. Nimitysten samankaltainen selitys ei liene sattuma, laivoilla ja veneillä lahdelmilla ilmestyvät seurueet ehkä nähtiin rantalaisten näkökulmasta "lahtelaisina". No entä sitten?

Sitä sitten, että miksi venäläiset nimittivät idän viikinkejä suomalaisen sanan mukaan? Aikoinaan toki suomen- ja karjalankielisiä asui Novgorodia myöten, joista sana olisi voinut tarttua venäjään, kun ensimmäiset itäruotsalaiset idän viikingit tulivat tutuiksi. Asiaan liittyy kuitenkin muuan outous. Varjagi-sanasta on olemassa muunnos, varangi. Norjan perimmäisessä nurkassa kaukana pohjoisessa on kyseistä nimeä kantavat Varangin niemimaa ja Varanginvuono. Jos olisi niin, että venäläisten ja suomalaisten erityisesti ruotsalaisista viikingeistä aikoinaan käyttämä nimitys on varjagi, niin miksi siellä missä ruotsalaisia on kaikkein vähiten nähtykään, on samanniminen paikka? Norjalaisia viikinkejä pohjoisessakin on nähty, mutta miksi jokin paikka olisi heidän mukaansa nimetty? Kuvittelisihan paikannimen ennemminkin liittyvän paikan asukkaisiin. Kyseistä aluetta asutti jo viikinkiaikoina vanhastaan suomenkieliset kveenit.

Väitänkin, että varjagi on suomen kielestä levinnyt nimitys tarkoittaen merillä liikkuvia kauppaseurueita. Usein nämä olivat jo ammoisista ajoista olleet muun muassa suomalaisia. Viimeistään viikinkiaikoina sitten viikingitkin liitettiin saman nimen alle. Idän viikinkien länsiviikinkejä rauhallisempi maine johtuneekin ehkä rauhanomaisemmista suomalaisista. Vai onko loogista väittää, etteivät suomalaiset olisi kauppaa ja retkiä itään aikoinaan tehneet, jos muut kuitenkin tekivät? Kyllä kansan joukosta löytyi sen ajan Jorma Ollilat ja kumppanit, joita kauppa kiinnosti.