Pieni ohje oman työ- ja elämänkokemuksen ymmärtämiseen.
Aletaan yksinkertaisesta: kokemus on tietoa siitä, mitä on tapahtunut, ja miksi. Työhön kokemusta saa erityisesti koulusta ja itse työstä.
Tieto: tiedosta on hyvä ymmärtää, että jotakin asiaa ei vain ymmärrä kokonaan tai ole täysin ymmärtämättä. Asiat voi ymmärtää myös osittain. Yleensä ymmärrys on juuri sitä. Osittaista ymmärrystä vie täydempään ymmärrykseen asian ratkominen ja pohtiminen, vaikkapa kuten alla:
Työkokemusta on kahta lajia: monialaista ja syvällistä. Ensimmäinen tarkoittaa monia opittuja erilaisia tehtäviä. Syvällinen kokemus on yhden työn pitkää kokemusta. Millaisia nämä molemmat ovat?
Monialainen kokemus on yleensä perusasioiden taitamista opituista tehtävistä. Se ei sisällä syvällistä ymmärrystä tehtävistä, mutta työntekijä oppii, mitä yhteistä ja mitä erilaista opituissa tehtävissä on. Yhteiset piirteet hän voi yleistää helposti ympärillään oleviin tehtäviin ja ymmärtää niiden osalta niitäkin. Simsalabim!
Pitkä kokemus tarkoittaa syvällistä kokemusta, joka on kahdenlaista tietoa: tietoa harvinaisista ja jatkuvista tapahtumista. Harvinaisista tapahtumista kokenut tietää niiden yleisyyden sekä sen, mitä aiemmin tehtiin ja kuinka kävi. Jatkuvista tapahtumista kokenut tietää niiden normaalin luonteen, eli "yleensä asia on näin". Työn tekijä on tavallaan työnsä tutkija, tiedemies ilman kynää ja paperia. Olennaista on ymmärtää, että kokemattomalla ei vain voi olla tätä työhön olennaisesti liittyvää asiantuntemusta, eikä täten ymmärrystä työn luonteesta ja työhön liittyvistä poikkeustilanteista.
Kokemattomalla voi olla kuitenkin sitä toista kokemusta, koulusta saatua teoreettista tietoa. Se auttaa yleisellä tasolla vastaamaan miksi jotain tapahtui. Koulun ongelma usein on, että se suoritetaan työuran alussa. Tällöin opiskelijalla ei ole työkokemusta, johon oppimaansa verrata. Jos olisi, olisi oppi syvällisempää. Tätä puutetta vastaan on kehitetty esim.simuloivia 'case'-tehtäviä, joissa asioita joutuu soveltamaan ikäänkuin oikeasti.
Soveltaminen taas on tunteen, tai siitä rakennetun ajatuksen, tai siitä rakennetun kirjoitetun/piirretyn suunnitelman, tai siltä pohjalta rakennetun asian testaamista käytännössä. Olennaista on ymmärtää jokaisen "todellisuuden tason" vaativan soveltamista edelliseen epämääräisempään tasoon nähden: ensin on tunne, sitten ajatus, sana ja lopulta teko. Yleinen teoreettinen koulutus ei tuo ymmärrystä tekojen soveltamisen suhteen. Siihen auttaa vain soveltaminen itse.
Ymmärtämättömyyden ymmärtämisestä on tärkeää huomata, että tiedon puute voi tarkoittaa sellaista tietämättömyyttä, jota ei edes sitä itseään tiedä. Ihminen ei siis tiedä olevansa tietämätön, koska ei tiedä jonkin ilmiön edes olevan olemassa. Se on vaikein ymmärtämättömyyden laji.
Väheksytyin tiedon laji on tunne. Se voi olla masennusta, ärtymystä, optimismia, surua, ylpeyttä jne. Tunteen vahvuus kuitenkin on siinä, että se on aina totta. Tunne kertoo aina totuuden ihmisen omasta kokemuksesta. Se, missä ihminen menee usein erheeseen, on a) pitää tunnetta turhana, häiriönä tai heikkoutena ja b) tehdä tunteesta vääriä johtopäätöksiä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tunne on evoluution testin läpäissyt ja silti ihmisen merkittävä piirre. Se siis ei voi olla pelkkä häirikkö.
Fyysinen tunne kivusta varpaassa toimii samoin kuin henkinen ärtymys toiseen ihmiseen. Tunne on kuin hälytysvalo auton kojetaulussa. Kuljettajan tehtävä on ratkaista mitä se tarkoittaa ja mistä se johtuu. Se vaatii joskus syvällisiäkin "tutkimusmatkoja" mielen syövereihin. Joskus voi riittää rauhallinen toteamus, että tämä on turhaa.
Alitajunnalleen, tunteilleen, ei voi väkisin valehdella. Tai voihan sitä, mutta se on sama kuin peittäisi mätäpaiseen laastarilla: piiloon menee, muttei parane. Tunteet johtuvat ihmisen toisen tietokoneen, tiedostamattoman, viesteistä mieleen, tietoiseen tietokoneeseen. Mitä paremmin tunteita hyödyntää, sitä paremmin käyttää hyväkseen valtavaa aivojen laskentakapasiteettia.
Tunteessa on usein kyse kokemusten luomasta varoituksesta. Ongelmana voi olla, että ihmisen kokemukset ovat saattaneet olla niin hankalia, että "varoitusjärjestelmä" varoittaa turhista asioista. Turhista varoituksista pääsee selvittämällä niiden alkuperäisen syyn. Tosin voi käydä tietysti niinkin, että varoitukset olivat täysin paikallaan. Tietoisesti ongelman pähkäilemällä ratkaiseminen päästää epävarmuuden tunteesta. Kyseessä on oikeastaan aika loistava järjestelmä.
Ennakkoluulot ovat tunteita ja siis evoluution kehityksen tulos. Entisaikojen ihmisellä ei ollut aikaa ja tietoa selvittää asioita, oli pääteltävä ja toimittava nopeasti. Sen tavan omaksuneet ovat selvinneet. Luonnollisesti uusi tieto paikkaa entistä ja puuttuvaa, mutta kattavaa tietoa edeltävä ennakkoluuloisuus on ihmisen terve piirre. Tietämättömyys ei sen sijaan terveeksi tee.
