Suomi talviolympialaisissa kautta aikojen

Mestarit unohtuvat. Vai tiedätkö Clas Thunbergin, Suomen menestyneimmän urheilijan talviolympialaisissa?

Suomen menestys: pikaluistelusta maastohiihtoon ja mäkihyppyyn.

Paljon muutakin unohtuu. Pikaluistelu toi liki kaikki Suomen talviolympiamitalit 20- ja 30-luvuilla. Luistelutaito ja -kulttuuri elivät ja kantoivat vuoteen 1968, jonka jälkeen Suomi katosi pikaluistelun olympiamitalimaiden joukosta. Lajin merkityksestä kertoo, että tässä aikakausien taitekohdassa reilu kolmannes, eli 24 mitalia, Suomen kaikista 69 mitalista oli tullut pikaluistelusta.

Rinnalle oli jo noussut maastohiihto, jonka suuruuden ajan voinee katsoa alkaneen viimeistään vuoden 1952 kisoissa kahdeksalla hiihtomitalilla. Siitä alkaen Suomi sai maastohiihdosta vähintään kolme mitalia per kisat aina vuoteen 1998 saakka. Vuoden 1952 lisäksi menestyksekkäimpiä kisoja hiihdossa olivat 1964 (6) ja 1984 (7). Jokaisia menestyskisoja seurasi kylläkin mitalimäärien romahdus puoleen. Kavalin romahdus oli 2002, jolloin doping-käryjen raatelema maajoukkue jäi ensimmäisen kerran 74 vuoteen mitaleitta. Senkin jälkeen, kuten aiemminkin oli tapana, alkoi asteittainen nousu takaisin.


Kun pikaluistelun "kulta-aika" päättyi, oli jo menestystä tuonut mäkihyppykin. 1956-64 saldona oli neljä mitalia. Seuraavan kerran mitalin makuun päästiin tosin vasta 1980. Sekin valtakausi päättyi viimeistään 2006 kisoihin (1994 ei tosin tullut silloinkaan mitaleita). Rinnalla on vuosikymmenten saatossa kamppaillut yhdistetty, joka on aina ajoittain tuonut yhteensä 13 mitalia. Huippuvuodet ajoittuivat vuosiin 1998 (2) ja 2002 (4). Ampumahiihtokin on ajoittain onnistunut, mitaleita on yhteensä kuusi. Tosin ensimmäinen oli sotilaspartiohiihdosta, mutta läheltä liippaa.

Edellistä paremmin on mitaleita määrällisesti kahminut vuodesta 1988 lähtien jääkiekko (8), joka on siitä alkaen ollut Suomen kolmanneksi paras olympialaji maastohiihdon ja mäkihypyn jälkeen.

Mitalirikkaimmat kisat ovat toistaiseksi olleet Nagano 1998 ja Sarajevo 1984 kahdellatoista mitalilla. 1924 saavutettiin 11 mitalia paljon pienemmällä urheilijamäärällä. 1952 ja 1964 tuloksena oli kymmenen mitalia. Keskimäärin kautta aikojen kaulassa on roikkunut 7,3 mitalia kisojen päätyttyä. Hiukan huolestuttavaa on, että mitalisaalis on viime vuosikymmenten aikana ollut ennemminkin laskemaan päin. Kahdet viimeiset kisat on saaliina ollut viisi mitalia. Yhtä laiha saldo on tullut 1928 (4)-32 (3) sekä 1968-72 (5). Sotshista Ruotsi sai 15 ja Norja 26. There's a difference.

Suomen mitalisaalis on pitkässä juoksussa puolet Norjan saaliista. Määrällä mitaten Suomi on kuudenneksi menestynein maa, mutta se Norja...?

Norja ja kulta-aika

Norja oli talviolympialaisten menestynein maa vuoteen 1956 saakka (poikkeuksena 1932 toinen sija). Mitaleita tuli aina vähintään kymmenen ja keskimäärin nelisentoista. Sitä seurasi romahdus, kunnes maa oli 1964 kolmas ja 1968 jälleen ensimmäinen. Vielä 1972 tuli 12 mitalia, mutta sijoitus valui jo seitsemänneksi. Alamäki oli uudelleen edessä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Albertvillessä 1992 kaikki muuttui ja tuli sylin täydeltä mitaleita, jopa 20, mikä oli kaikkien aikojen ennätys Norjalle. Siitä alkoi kulta-aika, joka jatkuu edelleen: keskimäärin 23 mitalia joka kisoista.

Norjalla (pun.) on kulta-aika talviolympialaisissa.

Ennen mainittua käännettä 1952-1988 mitalisaldo oli 82, kun Suomen vastaava oli 71. Melko tasan siis. Kaikkien aikojen tilastossa luvut olivat 1988 jälkeen 165 ja 110. Muutos tähän päivään onkin dramaattinen. Norja on kaksinkertaistanut mitalisaldonsa, kun Suomi ei ole kasvattanut puoliakaan kolmanneksen pienempää saldoaan. Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen, että öljyrahat on pistetty likoon. Toisena ajatuksena on, että asiat on järjestetty uudelleen 80-luvun lopussa (jolloin maa oli vasta tottunut tai tottumassa niihin öljytuloihin).


Kivaa olisi, jos pärjäisimme paremmin, vaikkei sillä sinänsä ole mitään väliä. Ehkäpä urheilijoiden menestys kuitenkin innostaa itse kutakin tekemään työnsä hiukan paremmin sekä liikkumaan. Ehkäpä se myös valaa suomalaisia yhteen, mikä taas lisää luottamusta ja halua vaalia yhteisiä asioita. Ehkäpä panostamalla turhaan saadaan tärkeitä hyötyjä, vaikkapa sitten tunnekokemuksia. Niitä maiskuttelemalla voi oppia itsestään. Miltä tämä tuntuu, miksi ja miten siitä pääsee eroon, jos haluaa?

Jos kaikki viime vuosikymmenten menestyslajit osuisivat samoissa kisoissa mitalikantaan menneiden vuosien parhaaseen malliinsa, kotiin viemisinä olisi parisenkymmentä mitalia. Valitettavasti emme ole tainneet saada pidettyä yllä hyvää toimintaa vaan lopahtaminen on syönyt monen menestyksen. Jos edellä mainitun lisäksi saisimme 90- ja 2000-luvun mitalilajiemme rinnalle uusia, kuten pika- ja taitoluistelun, saldo kuokkisi jo Norjan menestyksen mitoissa.