Suomalaiset ovat Euroopan USA-vastaisin kansa. Sitä ja sen syitä ihmettelevät viisaat. Eniten he ovat - minun silmieni alla - arvailleet vieroksunnan syyksi Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto oli maa, joka näki viimeisen päivänsä vuonna 1991. Siitä on 16 vuotta. Ne meistä, jotka olivat silloin vähintään rippikouluiässä muistanevat maan. Heitä ja nuorempia aikuisia on Suomessa tänä päivänä 900 000. Veikkaisin, ettei heille - ja minulle - neukkujen pelko ole kasvanut persiiseen. Toki itse näin joskus vanhoja venäläisiä äijiä televisiossa. Kartassa neukkula oli iso ja naapuri. Pelasivat tuskastuttavan hyvin jääkiekkoa. Siinä oli minun Neuvostoliittoni. Mistä se pelko ja kyykistely muka olisi tullut? Jääkiekossakaan ei enää ole traumoja, tiesin Suomen taaskin voittavan Venäjän.
Mutta mistäs todella onkaan kyse?
Tämä on häkellyttävän jännittävä kehä. Ennen kansaa varoiteltiin neuvostovastaisuudesta, nyt amerikkalaisvastaisuudesta. Hauskaa kyllä, nyt amerikkalaisvastaisuudesta varoittelevat syyttävät kansaa suomettumisesta. Eli kuin opetettuna kansa vastustaisi Amerikkaa. Ikäänkuin mitään oikeaa syytä amerikkalaisvastaisuuteen ei olisi. Voi epäilemättä sanoa, että Suomen ulkopolitiikan sisäpiiri on opetellut liturgiansa: Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ei arvostella ja kansan amerikkalaisvastaisuutta hillitään suomettumissyytöksillä.
On ollut hämmentävää ja ihan oikeasti kuvottavaa katsella Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan liittyviä keskusteluja, joissa aina kierretään hankalat kysymykset, eikä muka nähdä ihan oikeiksi todettuja tosiasioita. Luulin, ettei tällaista enää tarvitse tämän maan kokea, mutta olin väärässä. Suomettuminen on palannut, suunta on länsi ja maa on Yhdysvallat.
Kansan oikeudentunto ja ajattelu näyttää sentään olevan paremmassa jamassa kuin muualla. Mitä minun pitäisi ajatella siitä, että maani presidentti matkustaa aikamme suurimman pahiksen luo, joka nöyryyttäen kieltäytyy tapaamasta. Tuleeko kansan sulattaa tuollaista? Millaisen presidentin seuraavaksi haluan?
Poliitikkojen ja asiantuntijoiden uussuomettumisen taustalla lienee ajatus amerikkalaisten tuesta, mikäli Suomen turvallisuus on uhattuna. Eurooppalaisiin ei näköjään luoteta. Millähän perusteella amerikkalaisiin luotetaan? Heiltä ei apuja heru ainakaan niin kauan kun ovat kiinni Irakissa ja Afganistanissa sekä niistä päästyään Iranissa, eli omissa eduissaan. Lisää etujen puolustamista riittänee senkin jälkeen, mutta eipä siitä enempää nyt.
Hauskaltahan tämä jokatapauksessa näyttää, Suomi etsii aina suurimman pahiksen, jota nöyristellä. Onneksi minä en ole sotkeutunut ulkopolitiikkaan. Liian sottaista minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti