Elämme erikoisia aikoja. Katsoessani maailman tapahtumia, tuntuu siltä että jotain on tapahtumassa. Tämä tunne vahvistuu askel kerrallaan uutisten osuessa silmään. Mitä siis on tapahtunut ja mitä on tapahtumassa?
EU
Demokratian alasajo
Alla europarlamentin jäsenet kritisoivat kovaan sävyyn menoa: Helmikuun 20. parlamentin enemmistö äänesti, ettei kunnioita Irlannin kansanäänestystä. Videon lopussa myös lainataan Jean Monnetia, yhtä EU:n perustajaa, vuodelta 1952. Kirjeessään ystävälleen hän selittää Euroopan integraation supervallaksi tapahtuvan siten, ettei kansa ymmärrä, kun kaikkia vaiheita selitetään taloudellisiksi askeliksi, mutta joiden tuloksena onkin liittovaltio. Ota ja pala:
Europarlamentin enemmistö päätti 9.7.2008 hyväksyä rahoituksen kieltämisen integraatiota vastustavilta puolueilta. Tämän lisäksi vaaditaan maksua, jotta puolue voi osallistua EU-keskusteluun. Tämä tarkoittaa sitä, ettei integraatiota vastustavaa puoluetta voi käytännössä saada europarlamenttiin. Oppositiota ei siis saa ja voi syntyä. Eriäviä mielipiteitä ei haluta kuulla, kuten Neuvostoliitossa.
Seuraavassa englantilaisille tehty varsin monipuolinen kolmen vartin dokumentti asioiden tilasta. Siinä kerrotaan jo 1940 natsien suunnitelleen Euroopan yhdistämistä pitkäjänteisesti taloudellisen yhteisön avulla. Myöhemmin natsit järjestivät asiasta jopa konferenssin, mutta Saksa hävisi sodan ja alkoi uusi suurvaltayritys, silmiinpistävästi natsien suunnitelmaa muistuttaen.
Videossa tuodaan myös esiin massiivinen korruptio, joka EU-hallintoa vaivaa. Tämä tarkoittaa sitä, että raha puhuu: varoja käytetään välinpitämättömästi, ovathan maksajatkin etäisiä. Esimerkiksi arviolta 200 miljoonaa euroa kuluu vuosittain siihen, että europarlamentti muuttaa - täysin järjettömästi - joka kuukausi neljäksi päiväksi Brysselistä Strasbourgiin. Kukaan ei tiedä, mikä vaikutus yrityksillä rahoineen on nimettömiin ja lukemattomiin virkamiehiin.
Europarlamentin päätöksenteko on huikeimmillaan 450 päätöstä (äänestystä) 80 minuutissa. Asian ilmoittanut MEP Nigel Farage valittelee, ettei asioihin voi tässä ajassa perehtyä, kun vielä ottaa huomioon valtavan asiakirjamäärän, mitä päätöksiin liittyy. Mainittu tarkoittaakin käytännössä sitä, kuten Farage toteaa, ettei MEP:lla ole tällaisissa tapauksissa mitään mahdollisuutta tietää mistä päättää. Tämän seurauksena europarlamentti onkin pelkkä kumileimasin, vaikka muuta kovasti valitettavasti väitetään.
Blogeille suunnitellaan ennakkosensuuria. Sensuuri saattaa ensi alkuun tuntua järjettömältä, eiväthän blogit ole vaarallisia, mutta sen varjolla, että jotkut saattavat olla rasisteja tai olla toisen mielestä väärässä, haaveillaan kaikkien blogien laatumerkintää. Tämä käytännössä vaatisi resursseja ja niiden luominen toisi uuden virkamiehen, media-asiamiehen. Tämä kaikki taas tarkoittaa sitä, että esimerkiksi EU-kriitikot saadaan seurantaan ja tarvittaessa siivottua tai ainakin kyseenalaistettua, mutta se on vasta tulevaisuutta se.
EU:n tilanteesta lisää runsaahkojen linkkien kera aiemmasta merkinnästäni.
MEDIAN VAIKENEMINEN
Tätä moni on ihmetellyt, media ohittaa EU-integraatiota haittaavat uutiset, sikäli kun kohtuudella voi. Siksi kansalaismielipidettä ei ole olemassa, mediassa. Siksi siitä ei puhuta. Asiat katoavat, kun media vaikenee. Media on siis mukana auttamassa EU-integraatiota eteenpäin. Siihen antaa lisävalaistusta Bilderberg-ryhmä, joka on maailman valtaeliitin kokoontuminen vuosittain. Siellä keskustellaan epäilemättä maailman tulevaisuudesta, eikä vain pelata monopolia (tai twisteriä). Näiden keskustelujen "ravitsemana" kukin toimii ja vaikuttaa alallaan. Moni suomalainen ei ryhmästä ole kuullutkaan, eikä ryhmä kerro itsestään. Osallistujista löytyvät melkein kaikki Suomen etulinjan poliitikot. Innokkaimpia osallistujia ovat Paavo Lipponen ja Jorma Ollila. Sieltä löytyvät myös mediatalojen merkittävät hahmot, kas kummaa. Näin on vaienneet median patterit... Bilderbergissä huomiolle pantavaa on se, että tiedemaailma näyttää loistavan poissaolollaan. Heitä ei siis tarvita tai heihin ei luoteta.
9/11
Aiheesta tiivis kronikka tässä. Se ei valitettavasti sisällä lähteitä, mutta sen sijaan tässä yksi. Stanley Hilton, rebublikaanisenaattori Bob Dolen avustaja, väittää olevan selviä todisteita (asiakirjoja ja silminnäkijöitä) siitä, että George W. Bush valtuutti terrori-iskut. Hilton, joidenkin nykyhallituksen keskeisten jäsenten tai ex-jäsenten entinen koulukaveri teki 35 vuotta sitten jopa päättötyön aiheesta:"how to turn the U.S. into a presidential dictatorship by manufacturing a bogus Pearl Harbor event."
Oh, my...
ANALYYSI
Mitä tämä kaikki tarkoittaa ja mistä on kyse? Hullua salaliittoteoretisointia vai ensimmäisiä varoitusten ääniä tulevasta Neuvostoliitosta?
Epäusko: Ensinnäkin, osa ihmisistä ei tule uskomaan yllä mainituista ainoatakaan väitettä ja osa vähintään ylenkatsoo niitä. Ennemminkin he uskovat siihen, että varoittelijat ovat sensaation- ja huomionnälkäisiä, joiden arviointikyky on nälän myötä heikentynyt. Lopulta onkin kasassa valtava teoria, joka on roskaa vain, koska "teoreetikot" eivät ole kyenneet arvioimaan objektiivisesti tosiasioita. Tämän arvion epäuskoinen tekee luultavasti 10-20 sekunnissa vaivautumatta perehtymään mainittuihin tosiasioihin.
Näin ollen epäuskoinen ei ole kiinnostunut asiasta, koska se ei ole relevantti eikä kosketa. Tästä huolimatta epäuskoinen perustaa kantansa johonkin: omat tiedot ja usko auktoriteetteihin. Epäuskoisella on lapsenomainen usko siihen, että häntä viisaampia ja asioihin perehtyneempiä on olemassa ja he tietävät asiat paremmin sekä kertovat niistä, jos yleisen maalaisjärjen mukaan näkevät tarvetta. Epäuskoinen on epäuskoinen myös siksi, ettei usko kenenkään häntä suuremmassa auktoriteettiasemassa olevan toimivan häntä moraalittomammin, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Hän ajattelee asiaa omasta, rehellisestä, näkökulmastaan. Sieltähän me kaikki maailmaa katselemme, oman navan takaa ja siltä se maailma näyttää, millaiset ovat lasit. Rehellisen ja tietämättömän maailma näyttää rehelliseltä. "Pahuuden psykologiaan" perehtynyt on oppinut ymmärtämään pahuutta ja myös kykenee näkemään sellaista. Tietämättömälle tällainen näkijä on vainoharhainen.
Epäuskoisen arvio tilanteesta perustuu uskon lisäksi tietoon. Hänen tietonsa ovat hänen koulusta saamansa käsitys yhteiskunnasta ja historiasta. Epäuskoinen ei tosin ole ollut erityisen kiinnostunut historiasta, jos lainkaan. Näin hänellä ei ole historian ymmärryksen tuomaa näkökulmaa: "Niille kävi näin ja näin silloin, kun tekivät sitä ja sitä", jota verrata nykypäivään. Sen sijaan epäuskoisella onkin yleisen historian tuntemusta korvaamassa oman elämänsä historia ja näkemys siitä. Jos tänä viimeksi mainittuna historian aikana ei ole ollut sotia, ei sotiin uskota tulevaisuudessakaan. Koko tarkasteluperspektiivi on siis surkuhupaisasti yhden (vajaan) elämän mittainen, kun maailmanhistoria on tuhansia vuosia pitkä. Epäuskoinen ei kaiken tiedon ja kiinnostuksen puutteen myötä kykene ymmärtämään asian koskettavuutta. Seurauksena on valinta "rasvattavan pyöränketjun" ja "politikoinnin" välillä jälkimmäisen tappioksi. Epäuskoiset ihmiset eivät valitse molempia.
Miksi pauhaan "epäuskoisistani" näin paljon? Siitä syystä, että juuri heidän varaan kaikki rakentuu. Mitä useampi uskoo auktoriteetteja, sitä pahempaa auktoriteetit voivat tehdä. Siksi loistokkaimpien organisaatioiden auktoriteettien tärkeimpänä vaatimuksena on ikuisesti oleva rikkomaton moraali. Se on universaali totuus, joka ei tällä pallolla ole juuri juhlinut.
Entä sitten?
Entä jos kaikki "herrojen" aikomukset ovatkin hyviä? Halutaankin kaikille hyvää oloa ja kivaa tekemistä? Miksi he eivät sitten tee niin? Sitä varten ei tarvitse supervaltaa superarmeijan kera, väitän. Tarvitaan avoimuutta, keskustelua, vapautta ja jakamista. Jos supervallan muodostaminen tehdään petosten, manipuloinnin ja valheiden saattamana, ei VOI odottaa kovin paljon enempää muodostamisen jälkeenkään. Jos tavoite olisi kaunis, jonka kaikki (tai enemmistö) haluaisi kuulla, se kerrottaisiin ja kas, johtajat kylpisivät kansojen suosiossa. Johtajat kuitenkin tietävät, etteivät kansat enää halua yhtään ainoata supervaltaa Eurooppaan. Heille supervalta on se oikea vastaus, jonka avulla maailmanhallitus aikaansaadaan. Heille supervalta käyttää aseita asemansa vahvistamiseen. Korruptioon hukkuva hallinto ei ole heille kuuluva juttu. Suuret valloitukset ja mahtavat valtakunnat ovat heidän haaveissaan ja he itse niitä johtamassa, totta kai. Kansan mielipiteellä ei ole väliä. Kansaa ei ole tarve saada asioiden taakse. Vaikka kaikki maailman valtiot ovat perimmiltään kansaa varten, ovat suurimpien ja korkeimpien hierarkioiden johtajat kaikkein taipuvaisimpia ajattelemaan päinvastoin. Se on esimerkki siitä, kuinka vaikea ihmisen on säilyttää suhteellisuudentaju olosuhteissa, joissa ei edes voi nähdä asioiden suhteellisuutta, kuten ei voi norsunluutornistakaan.
Maailmanhallitus. Who cares?
Maailmanhallitus on tuhoon tuomittu idea. Valitettavasti se on houkutellut monia mukaansa. Totta kai YK:n kaltainen järjestö voi hoitaa maailman asioita. Käsitykseni mukaan se hoitaisikin, massiivisesta korruptiosta huolimatta, jos USA antaisi. En ymmärrä miksi YK:n kehittäminen ei kelpaa. Miksi EU:n täytyy olla liittovaltio? Mikä on se tauti, johon näitä lääkkeitä tarvitaan? Maailmassa soditaan nytkin valtaeliitin takia. Paljon olisi tekemistä, mutta ei tehdä. Eli ei kiinnosta. Se kuitenkin tiedetään, mikä kiinnostaa. Supervalta ja maailmanhallitus. Jos sen tarkoitus on tasata hyvinvointia, sen työn tulee tekemään länsimainen keskiluokka. Johtajat itsehän eivät tavoilleen uskollisina esimerkkiä näytä. Hyvät johtajat näyttävät esimerkkiä, tosin ei meillä. Sellainen kansa, millaiset johtajat. Voi meitä idiootteja.
Kontrollifriikit haluavat hallita kaikkea, siksi siirrymme askel askeleelta kohti poliisivaltiota, jotta byrokraatit voivat käynnistää toimen, jota varten poliisivaltio luotiin. Sodan. Rauha ja kehitys ei ole heille tie. Uskokaa pois, kaikki ei ole sattumaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti