Puheet salaliitoista putkahtelevat tuon tuostakin siellä täällä esiin. On erikseen olemassa "salaliittoteoreetikkojen ammattikunta", johon moni haluaa pitää pientä etäisyyttä uskottavuutensa nimissä. No, kuka on oikeassa?
Sanana salaliitto nähdään isojen poikien juonitteluna toisia isoja poikia vastaan, mutta saman kaltaista juonittelua on elämämme alusta loppuun. Viattomimmillaan se on pahan puhumista selän takana tavoitteena sosiaalinen eristäminen. Esimerkiksi äidin pieni autolle aiheuttama naarmu kaupan parkkipaikalla voitaneen usein sopia lasten kanssa ("ei kerrota isille") ehkä tarvittaessa pientä lahjusta apuna käyttäen.
Varsinaisesti työpaikoilla salaliitot löytävät hedelmällisen maaperän: joku halutaan ulos firmasta tai osastolta, jolloin hänestä puhutaan pahaa tavoitteen edistämiseksi; toisaalla taas esimiehelle jätetään jotain epämiellyttävää sanomatta oman ja kaverin aseman säilyttämiseksi; sosiaalisesti saatetaan eristää epämiellyttävinä pidettyjä henkilöitä. Yritysten välillä salaliittoja voi yhtä lailla luonnollisesti olla ja esimerkiksi asiakkaan harhaanjohtamista voi pitää hyvin syin salaisena liittoutumisena. Kartellit ovat mielestäni hyvä esimerkki yritysten salaliitosta asiakkaitaan vastaan.
Ylipäätään salaliitto on liitto siinä missä muutkin liitot, mutta nämä halutaan salata epäilyttävien pyrkimystensä takia. Lienee siis varsin selvää, että salaliittoja on kaikkialla, niin psykoottiselta kuin se kuulostaakin. Useinkaan ei virallista "salaliittoprojektin aloituspalaveria" pidetä vaan asiat vain hoituvat yhteisymmärryksessä. Kaikkea ei tarvitse sanoa yhteisymmärryksen saavuttamiseksi.
Hiljainen salaliitto onkin vahvin tae salaliiton salassa pysymiseksi ja osallisten turvaamiseksi, kun lopulta mitään konkreettista todistetta ei ole, vaikka asioiden laidat vain saattavat näyttää epäilyttävästi tiettyyn suuntaan. Tunnustus onkin viimeinen asia, minkä salaliittolainen tekisi, jos se olisi se ainoa konkreettinen ja suora todiste.
Salaliittojen maailmanliiga: Vapaamuurarit, Illuminati, Bilderberg...
Jos salaliittoja on siellä missä ihmisiäkin, eivät vapaamuurarit ja Bilderberg-ryhmät ynnä muut ole niistä vapaita nekään. On päinvastoin varsin todennäköistä, että samoista ammattiryhmistä koostuvat järjestöt sisäisesti keskustelevat työasioista, kuten tekevät rekkakuskit Esson baarissa.
Kun esim. vapaamuurarien ja Bilderbergin jäsenet, bisnesmiehet ja poliitikot, keskustelevat keskenään työasioistaan ja sattumalta omaavat valtaa enemmän kuin kellään ulkopuolisella, on keskustelujen vaikutus kerhon ulkopuolelle väistämättä mittavampaa kuin kellään muilla. Siellä päivitetään omia tietoja ja saadaan inspiraatiota. Aivan väistämättä siellä on myös kyseenalaisia pyrkimyksiä, kuten missä tahansa muuallakin saattaa olla. Jos joku on siitä toista mieltä, on mielestäni syytä esittää todisteita kantansa tueksi. Epäilemättä toki jonkin pyrkimyksen kyseenalaisuudestakin voidaan olla montaa mieltä. Kuitenkin houkutus monenlaisiin "ristiretkiin" voi olla suuri, jos valta on tarjottimella. Tilaisuus tekee varkaan.
Tietystikään "maailman herroja" ei voi toiset pakottaa ja uhkailla näissä kerhoissa vaan kyse on hyvin hienovaraisesta mielipiteen vaihdosta, jossa levitetään vähittäin oikea näkökulma vastaanottajien tajuntaan. Tieto on valtaa: kun jättää jotain kertomatta ja käyttää hyväksi kuulijoiden arvoja manipuloidessaan heitä omien pyrkimystensä edistäjiksi, saanee parhaan tuloksen, mitä nyt manipuloinnilla voi saada.
Bisnesmiehilläkö kyseenalaisia tavoitteita?
Hyvä kysymys on, millaiset ihmiset nousevat suuryritysten huipulle? Voinee vailla suurta kyseenalaisuutta sanoa, että suuryritysten johtoon nousevat sellaiset, jotka eniten sinne haluavat ja, joilla siihen on parhaat mahdollisuudet ja kyvyt. Yritysmaailmassa se tarkoittaa ensisijaisesti sellaisia henkilöitä tyrkyllä johtopaikoille, jotka tekevät ja haluavat tehdä omistajille eniten rahaa. Toisesta suunnasta katsoen yritykset taas palkkaavat sellaisia ihmisiä, millaisia yritysten johtajat itse pitävät parhaina - tekemään rahaa. Kani ei valitse kettua kokiksi.
On siis väistämätöntä, että yritysmaailmassa, jossa pyritään rahan maksimointiin, ovat johtoasemissa olevat henkilöt - heidän täytyy olla - keskimäärin muita persompia rahalle. Missäpä muualla sellaiset olisivat. He ovat valikoituneet tiettyjen sääntöjen perusteella meidän kaikkien joukosta. Huomion arvoista tällöin on, ettei valikointi voi olla täydellistä, jos valikoijatkaan eivät ole täydellisiä, kuten kukaan ei ole. Valituillakin täten on heikkoutensa, joita valikoija ei näe tai joista se ei välitä. Nämä heikkoudet voivat hyvinkin olla esimerkiksi moraalisia, sillä sehän voi jopa haitata kilpailutaloudessa. Joka tapauksessa valikoitunut johtaja suosii kaltaisiaan ja täten ylläpitää vallitsevia valikoimissääntöjä, kun ei muusta ymmärrä. Tuloksena on läjä rahalle persoja, kunnianhimoisia ja älykkäitä ihmisiä, joilla on paljon valtaa.
Yhtä kaikki, näin valikoituneet yritysjohtajat, kuten poliittisetkin johtajat, kohtaavat toisensa vapaamuurareissa ja Bilderbergissä. Se, mikä ulkopuolisilta puuttuu, on todiste heidän kestävästä moraalista, sivistyksestä, maailmankatsomuksesta ja todellisista hyväksyttävistä tavoitteista. Illuminatin suhteen järjestön olemassaolokaan ei ole yhtä ilmeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti