Kaikki alkoi hirvittävän kauan (alkaen 40.000 vuotta) sitten jääkaudella ilmojen lämmetessä, kun ensimmäiset nykyihmiset alkoivat saapua Eurooppaan idästä Ural-joen takaa. He metsästivät mammutteja ja joidenkin tutkimusten mukaan he olivat jostain syystä yleensä miehiä, ehkäpä siis alussa pitkillä retkillä ja ehkäpä selviytyminen vain vaati runsaasti miehiä. Hirvittävän paljon myöhemmin (alkaen 28.000 vuotta sitten) tuli Turkin kautta lisää väkeä. Me eurooppalaiset olemme 75-80 prosenttisesti näiden molempien muuttajien jälkeläisiä. Käytännössä siis olemme heistä polveutuneet.
Jääkausi kuitenkin tuli takaisin, vaikkei toki koskaan loppunutkaan, ja valtasi maat. Mammutinmetsästäjät seurasivat saalista ja jään reunaa etelään (jotkut itään) Ukrainan silloiselle tundralle soppeen, jonne asti jää ei koskaan onneksi tullut. Osa väestä taisi "livahtaa" Ranskaan jäätä pakoon. Sielläkään tuskin viinitarhat kukoistivat vaan ikäänkuin talvehdittiin pysyvästi erittäin pitkiä aikakausia, kunnes taas alkoi ilmat lämmetä ja jää vetäytyä. Ranskan-Espanjan kulmilla eläessään väestöstä muodostui omanlaisensa kansa, baskit. Heiltä loppuivat mammutit, joten heistä tuli peuranmetsästäjiä.
Ukrainaan jään ja Mustanmeren väliin jääneestä porukasta tuli kylmissä olosuhteissa ilmeisesti vaaleita. Näin kävi, jotta vähäinenkin auringosta saatava valo läpäisisi helposti ihon siellä, missä lämmin vaatetus ei sitä peittänyt, jotta taas tarvittava määrä D-vitamiinia kehittyisi.
Ukrainan porukkaa voi kutsua ugreiksi tai vaikka suomalaisiksi. He lienevät puhuneen suomen hyvin varhaista muotoa. Kun jää taas suli ja väki seurasi saalista perässä, se levittäytyi pitkin Eurooppaa Hollannista Pohjois-Venäjälle. Keski-Euroopassa nämä "suomalaiset" kohtasivat sen ajan baskeja. Tummat baskinaiset viehättivät vaaleita mammutinmetsästäjiä ja vaaleat suomitytöt saivat tumman baskimiehen. Ei liene ihme, että baskin kielen rakenne on yhtenevä suomensukuisten kielten kanssa. Taas alkoi jää vallata maata ja jälleen peuranmetsästäjät erosivat mammutinmetsästäjistä pitkiksi aikakausiksi. Aikojen myötä, sittemmin toistaiseksi viimeisen kerran, jää alkoi taas vetäytyä.
Kohtasivatpa jälleen baskit ja suomalaiset jossain Pohjois-Saksan, Tanskan, Etelä-Ruotsin alueella. Ihmiset naivat jälleen puolisoita ristiin ja tämän tuloksena oli sekoittunut kansa, joka tultiin tuntemaan myöhemmin germaaneina. Lännempänä Pohjanmeren alueella asuivat "puhtaat" baskit, joista ilmeisesti osa jatkoi eteenpäin Norjaan rantoja pitkin. Sittemmin opimme tuntemaan heidät saamelaisina poromiehinä.Jää vetäytyi ja suomalaisille oli tullut meri vastaan Keski-Euroopassa, mammutit oli tapettu sukupuuttoon ja puut "hävittivät" tundran Euroopasta. Suomalaisten oli opeteltava kaikkialla metsästämään pienriistaa havumetsissä. Kalastus ja hylkeenpyynti tulivat tärkeiksi elinkeinoiksi. Niillä pärjättiin Suomessa hyvin ja pitkään.
Sitten tapahtui jotain (7000 eaa), mikä muutti historian kulkua dramaattisesti. Balkanille muutti Turkista ihmisiä, jotka osasivat viljellä maata ja hoitaa karjaa. Paikalliset omaksuivat tämän. Kyseessä oli indo-eurooppalaista kieltä puhuva porukka, joka oli käytännössä kolmas eurooppalainen kansa aikoinaan suomalaisten ja baskien lisäksi. Viljelijät pärjäsivät hyvin ja väki kasvoi sekä levisi pohjoiseen. Uusi viljelytaito levisi Itämeren rannoille (4800 eaa) ja siellä suomenkielisetkin omaksuivat taidon. Merkittävä syy leviämiseen lieni metsästyksen huonontuvat saaliit. Ilmaston lämmetessä havumetsät olivat väistymässä lehtimetsien tieltä ja havumetsissä viihtyvä riista katosi tämän myötä, kun Itämeri oli esteenä muutolle pohjoiseen. Itämeren rannoilla kuitenkin pärjättiin vielä tuhat vuotta meren antimiin ruokavalio perustaen.
Sisämaassa oli kuitenkin saatava ruokaa ja vaihtoehtona olivat muutto jonnekin kauas ja tuntemattomaan tai uusi maanviljely elämisen keinona. Moni sen valitsi ja tämä johti pian kielen vaihtumiseen. Siitä alkaen nämä suomalaiset ja suomalais-baskit alkoivat oppimaan Keski-Euroopassa indo-eurooppalaista kieltä. Järki lienee siinä, että viljelijät asuivat kyläyhteisöissä ja siellä pärjäsi isäntien kielellä, jota heidän palvelukseen haluavien metsästäjien oli hyvä osata. Metsästäjäkylien tytöt myöntyivät varmasti mieluusti hyvin pärjäävien maatilojen poikien puolisoiksi. Ajan myötä metsästäjien kylät olivat kuihtuneet ja viljelijöiden vilisivät ihmisiä. Lopulta kukaan ei enää puhunut suomea. Vielä tänäkin päivänä nämä pohjoissaksalaiset eroavat eteläsaksalaisista mm. vaaleudellaan.
Itämeri tekee mutkan Puolan kohdalla ja siitä pohjoiseen maata riittää aina Viroon asti. Havumetsät levisivät aikoinaan sielläkin pohjoista kohden ja lehtimetsät perässä. Kun riista seurasi mukana, tulivat metsästäjät perässä. Lopulta osa heistä ylitti meren, joka tultiin tuntemaan myöhemmin Suomenlahtena. Ensimmäiset asukkaat olivat olleet maassa jo tuhansia vuosia, mutta ripoittain uusia aaltoja seurasi ajoittain yksi jos toinenkin. Porukkaa tuli niin Ruotsista, Virosta kuin Karjalastakin. Viimeiset tulijat osasivat karjanhoitoa ja viljelyä ollen ne, jotka nämä taidot toivat lopullisesti Suomeen. Osa tulijoista puhui balttilaista kieltä, eli jotain liettuan ja lätin sukulaista, mutta he omaksuivat suomen. Harvaanasutussa maassa oli pärjännyt hylkeenpyynnillä, kalastuksella ja metsästyksellä, mutta ilmaston kylmeneminen heikensi elinkeinoja, jolloin jo yli 4000 vuotta sitten (2000 eaa) oli tehty ensimmäisiä viljelykokeiluja jopa Lapissa saakka.Kuvassa suomalaisten viimeisin asutusaalto Suomeen. Sen jälkeen lännestä on tullut ruotsinkielisiä rannikoillemme. Sitä ennenkin lännestä on luultavasti muutettu. Perimätieto kertoo kainulaisista Pohjois-Suomen entisinä asukkaina, mutta heidän kohtalonsa on edelleen enemmän tai vähemmän mystinen. Ehkäpä he muuttivat etelään ilmojen viilettyä ja sulautuivat paikallisiin - katosivat. Maa on joka tapauksessa ollut asutettu niin kauan kuin se on ollut olemassa.
[Artikkeli on kirjoittajan tulkinta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti