Suomalaiset koulukkaat ovat niittäneet mainetta jo vuosia PISA-kokeiden menestyksen ansiosta. On ihmetelty, kuinka näin pienellä rahalla on saatu näin hyviä tuloksia aikaan. Ulkomaalaisia delegaatioita on kierrätetty maassa ja esitelty kouluja. Minulle, mainitun koulun läpikäyneelle, ei koulussa tietenkään ole mitään erikoista. Voisiko olla?
No, eihän Suomessa koululaitokseen ole sen kummemmin keskitytty kuin muuallakaan. Jotain on kuitenkin saatu aikaan: Kouluruokailu alkoi sodan jälkeen, jotta köyhimmätkin saisivat päivän ensimmäisen ja joskus ainoan aterian keskittymistä parantamaan. Peruskoulun perustaminen 70-luvulla toi saman koulun kaikille. Maa oli ollut maatalousyhteiskunta ja paljon oli ihmisiä vailla kunnon koulutusta. Ei ollut vara jättää ketään ulkopuolelle, kun viivan paremmalle puolelle ei ennestään jäänyt kovin montaa. Suomalaisessa koulussa on perinteisesti äidillisesti katsottu heikompien taitamisen perään ja tuettu tarvittaessa. Nyt kuuluu kysymys: Voiko näillä eväillä syntyä maailman paras koulu? Eihän sellaista edes ole oikeastaan yritetty. On vain koetettu hoitaa pahimpia ongelmia kuntoon ja yhtäkkiä meillä on maailman paras koulu. Vaikuttavaa.
No, eihän se niin mene. Suomenkieliset koululaiset ovat ruotsinkielisiä parempia, Suomi on ollut 300 vuotta Euroopan lukutaitoisin maa, TV-ohjelmat tekstitetään suomeksi, siinä muutamia selityksiä suomalaisten PISA-menestykseen. Yksinkertaisesti näyttää siltä, että suomen kieli auttaa huomattavasti sanallisten ongelmien edessä, joita PISA-kokeet ovat. Kas, suomen kielihän luetaan kuten kirjoitetaan ja on looginenkin, väitetään. Jos on siis kuuluisat sijamuodot hallussa, on jo pitkällä. Siinä missä ranskankieliset takovat kieliopillisia perustuksiaan 12 vuotta, pääsevät suomenkieliset vähän helpommalla, alle vuodessa.
Jos meillä ei olisi suomen kieltä, olisimme ehkä suorastaan huonoja. Loistoyhteiskunnan rakentaminen vaatii loistoyksilöitä ja heiltä loistosuorituksia. Loistoyksilöitä ei synny tyhjästä, vaan ne pitää rakentaa pala kerrallaan: loistava koti ja kasvatus, loistava koulu, loistava ympäristö ilmapiireineen ja ystävineen. Toki, nuokaan eivät riitä, vaan täytyy olla ongelmia (haasteita), jotka jalostavat yksilön. Jokatapauksessa merkittävin, mitä valtio loistoyhteiskunnan eteen voi tehdä, on mahdollistaa loistava koulujärjestelmä. Onko meillä sellainen? Jos on, tää on sit täs?
Mitä koulun pitäisi olla?
Itse kyseenalaistan koulujärjestelmämme. Puhun monin osin valitettavasti vain omasta kokemuksesta, joka lukion osalta päättyi 1995. Koulu oli tylsää ja se teki minusta siksi olettajan. Oletin aina, että ylhäältä annettu tieto pitää paikkansa. En tainnut olla ainoa laatuani. Nuori aikuisuus on ollut tästä auktoriteettiuskosta ja olettamisesta irtautumista, silmien avautumista. On monia, joita asiat ja ongelmat eivät samoin kiinnosta. Joka tapauksessa koulussa ajattelua tarvittiin vain ensisijaisesti kielissä, matematiikassa ja fysiikassa. Loppu oli muistamista. Toisinkin ehkä voisi olla. Eräät tutkimukset nimittäin väittävät, että musiikin, kuvaamataidon, filosofian ja liikunnan lisääminen opetussuunnitelmassa parantaa oppilaiden matemaattisia ja kirjallisia taitoja. Valitettavasti nämä kyseiset aineet ovat kärsineet kroonisesta tuntimäärien vähäisyydestä meidän koulussamme. Noiden aineiden avulla oppilas kuitenkin oppisi kenties ajattelemaan ja luomaan, niissä riittää tekemistä koko iäksi. Yksi tuiki tärkeä lisä olisi muuten parisuhdeoppi. Yläasteen loppuvaiheessa tulisi jokaiselle saada avaimia käteen toimivaan parisuhteeseen. Toinen niinikään tärkeä aine kouluun olisi psykologia. Tämä aine antaisi jokaiselle avaimia ratkaista pään sisäisiä solmuja sekä ymmärrystä suhtautua niihin oikein esimerkiksi avun hakemiseksi, kun ongelmat ovat liian suuria itse ratkaistaviksi. Aiemmin mainittu filosofia olisi ongelmanratkaisukykyä ja rationaalisen ajattelun harjoittamista. Siellä oppisi siis ajattelemaan itse. Tällaisia aineita maailmalla onkin ollut. Lapset pitäisi harjoittaa lukemaan huomattavasti nykyistä nopeammin, joka on vain tekniikkakysymys.
Mitä muuta minun koulussani tehtäisiin toisin? Siellä pelattaisiin pelejä periaatteella tekemällä oppii. Biologia menee paremmin perille, kun lukee, näkee, kuulee ja tekee. Siellä tulisi vaatia silti kurinalaista työtä, sitä elämässä tarvitaan. Siihen nykykoulu valmistaneekin aika hyvin. Yhdeksännen luokan uskonnon tunneilla käytäisiin perusteellisesti läpi perusteet maailmanuskontojen periaatteista ymmärryksen laajentamiseksi ja elämän ymmärtämiseksi. Nykykristinusko ei valmista ymmärtämään elämää käytännössä juuri lainkaan. Elämän ymmärtäminen on kuitenkin aika tärkeää... Väitän sen pelastavan ihmishenkiä. Ruotsi olisi luonnollisesti valinnainen aine. Englantia opetettaisiin ehkäpä peruskoulun viimeisenä vuotena käytännönläheisesti, jotta jokainen uskaltaisi puhua enemmän. Perusongelmahan monien kohdalla on kielen käyttämisen välttäminen pienien kielioppivirheiden pelossa. Matematiikan suhteen tuntui hämmästyttävältä nähdä MOT:in PISA-ohjelmassa arabialainen matematiikan kirja, joka oli täynnä tekstiä!? Olisiko siinä meillä opittavaa? Jospa itsekin olisin oikeasti ymmärtänyt ne differentiaalit moisen kirjan avulla, vaikka teknisesti osasinkin kaavat ratkaista. Muistettavat aineet paukutettaisiin dokumenttielokuvin, powerpoint-esityksin, pelein, ryhmätöin ja selvitysraportein oppilaille päähän. Syykin tärkeimpiin asioihin olisi ollut kiva omana aikanani tietää, olisi maistunut homma paremmin (sehän on hyvin tärkeää). Olkaa jalomielisiä ja kertokaa miksi asioita tehdään. Kun vielä pläjäytetään muistin harjoittaminen kaiken päälle, tehostuu opetuksen vaikutus ja Suomen koulu voi oikeasti olla ylitse muiden.
Tämän päivän Suomen koulu käsittääkseni vastaa paremmin kilttien lukutoukkien tarpeisiin, kuin kaltaisieni toiminnasta ja ajattelusta (jep, jep) pitävien tarpeisiin. Tosielämä on pahimmillaan kaukana haaveistani. Home pilaa oppilaiden terveyden monissa kouluissa, kun yhdessäkään ei niin pitäisi olla. Häiriköiden aisoissa pitäminen vie valtavasti aikaa opetukselta. Jos opetussuunnitelma vaatii 45 minuuttia biologiaa, voi käytäntö olla vaikka 22 minuuttia. Suunnitelmasta jäätiin siis puoleen. Maassa ei tulisi olla opettajaa, joka ei kykene pitämään oppilaitaan kurissa. Opettajalle on annettava etukäteen keinot, taidot ja halu kurinpitoon ja sen pitää yksinkertaisesti toimia. Muita vaihtoehtoja ei ole. Häiriköt eivät saa yhteiskuntaa ohjata, vaan yhteiskunnan pitää ohjata häiriköitä. Ongelmat pitää selvittää ja hoitaa kuntoon. Psykologian täytyy pelata. Se vaatii rahaa ja sitä on annettava. Asia on mielestäni lopulta yksinkertainen ja valinnat asian hoitamiseksi nähdään peliin panostetun rahan määrästä. Beisikkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti